Heitä sikaa...

Lauantaina, kun P:lle nousi kova kuume olin aivan varma, että meille on tullut sikalentsu. Itselläkin päätä oli särkenyt jo monta päivää ja linkitin sen toki tähän. Mutta ei se nyt tainnut sitten sitä ollakaan, kun kuume täksi aamuksi laski ja muut oireet jäivät tulematta. Vai oliko se sitä sitten kuitenkin, arpapeliksi menee. Ehkä se oma päänsärkykin johtui viime viikon hieronnasta, joka muilta osin taas ihanaa olikin. Mikään ei ole töissä sen parempaa luksusta, kun alakerran saunahuoneeseen kerran viikossa tuleva mukava & pätevä hieroja, jonka käsittelyyn voi työajalla, tosin omakustanteisesti, luikahtaa liiankin helposti.

Kotona alkaa tuo lopputarkastuksen määräaika kiristää vannetta oikein toden teolla. Ehkä helpointa olisi vähän hellittää ja pyytää lisäaikaa, mutta kun minä ja vain minä tahdon taas marttyyrinä tukka putkella jostain syystä pyrkiä mitä suurimmalla tahdonvoimalla siihen, että lopputarkastus saataisiin kuin saataisiinkin pidettyä säädetyssä ajassa ja J on sitten jotain toista mieltä...hankausta tulee asiasta enemmän ja vähemmän. Joskus tulevaisuudessa me varmaan naureskellaan tälle jutulle, mutta vielä ei siis pahemmin naurata. Sain kuitenkin edes jonkinmoisia positiivisa kiksejä uutta pesuhuonetta sisustaessani ja kivahan siitä tulikin, tosin kalusteista tuli lähes mustia, mikä ei ollut alunperin tarkoitus. Mutta juuri tuohon tilaan tuo värivalinta teki kyllä hyvän säväyksen. Toinen ilostuttava juttu (=jostain se ilo on aina revittävä kuitenkin) oli kasvien istuttelu juuri rapatun autotallin toiselle kapealle sivustalle. Tosin osin kasvien istuttaminen siihen kohtaan jää myöhemmälle, koska maapohja ja sen korot täytyy ensin saada oikealle tolalle ja yksi roskakuormakin Ämmässuolle käydä heittämässä. Roskiskeikan tekeminen on selkeästi koko meidän raksaprojektin ajan ollut J:n mielestä se kaikkein inhottavin juttu. Itse se ei tätä myönnä, mutta siitä on tullut 1000 kertaa riitaa. Ja toisaalta, mikä estäisi mua itseänikään siellä käymästä, ei mikään. Kaksinhan sitä reissua ei tehdä, koska pelkääjän paikalle voi tunkea yhden ison jätesäkin tai vaihtoehtoisesti n. 4 siporex-harkkoa...mutta voiton puolella ollaan selvästi, kun roskiskeikkoja olisi edessä enää yksi!

Rakennusväsymystä

Sauna sai kauniin, toiveidenmukaisen kylpyammeen, mutta vain vielä saumauslaastista likaiset lattiakaakelit osuvat silmiin. Raksaväsymystä siis pukkaa pahasti päälle. Synkkien ajatusten tuskastuttamana sentäs ikivanha ja niiiiiiiiin painava pesukone tuli eilen raahatuksi kellarin uumenista autokatokseen odottamaan kierrätykseen lähtemistä. Nyt sitten puuttuisi vielä, että joku tulisi sirkuttamaan, että ihanaa, teillä on uusi sauna! Paitsi että viime viikolla kun joku näin jo taisi sanoakin, niin taisin olla huomattavasti paremmalla ja vastaanottavammalla tuulella ; )

Yritän löytää kylppäriin vielä pari sisustuksellista ja tarkoituksenmukaistakin kalustetta. Löysin taas yhden uuden sisustuskaupan pääkaupungista, jossa on asian tiimoiltava siis pika puolin visiteerattava. Sisustaminen on ainoa ilo tässä väsyprojektissa, mutta sitten jossain mielen syövereissä raastaa ajatus siitä, ettei tämä materialismi tuo onnea...vaikka näyttää se kyllä hetkittäin tuovan, joten taidan vaan jatkaa valitsemallani tiellä sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Ja nyt tää uhoominen saa loppua vähäksi aikaa ; )

Autuas asfaltti

Siis aivan mieletöntä, sain juuri kaupungilta puhelun, että meidän 2v. hartaasti odottama ajoliittymä tontille, n. 2 m, asfaltoidaan nyt vihdoin ja viimein kaupungin toimesta ja samalla korjataan vähän rikkimennyttä asfaltointiakin.

Ensimmäisen kerran soitin asiasta E:n kaupungille huhtikuussa 2008 ja toimenpide kirjattiin kera ystävällisin äänensävyin työlistalle. Jo vähän kyrsiintyneille naapureille (jotka rikki menneen asfaltin kohdalta autoillaan jatkuvasti kurvailevat) kerrottiin, että homma on hoidossa. Seuraavan kerran soittelin asiasta syksyllä ja silloinkin vielä ystävällisesti kerrottiin, että työlistalla ollaan, mutta kun kiirettä pukkaa. Vuosi vaihtui ja tämän vuoden alkukeväästä otin uudelleen yhteyttä teknisen yksikön asiakaspalveluun, jossa elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt täti alkoi vahvasti epäillä sitä, että josko meidän pitäisi itse tuo asfalttikorjaus tehdä, kun olemme sen kuitenkin itse rikkoneetkin...no huh huh, mutta taas asia pienen suostuttelun ja kiristyksen jälkeen pantiin kuin pantiinkin työlistalle. Tässä vaiheessa olin jo valmis tuosta asfalttipätkästä maksamaankin ja laitoin suivaantuneena netin kautta kyselyt 4 asfalttifirmaan, joista ei tietenkään mitään kuulunut. En soitellut perään, kun ajattelin, että ootellaan nyt kerta kiellon päälle vielä.

Sitten kesäkuussa soittelin uudestaan ja silloin tilanne oli se, että kaikki mun soittoyritykset oli deletoitu, eikä työlistalla ollut kuulemma mitään merkintää tällaisesta jobista koskaan ollutkaan...no ei siinä voinut kuin nauraa ja sitten itkeä... No ei muuta kuin uudet kootut meriselitykset, jobi työlistalle ja luuri kiinni.

Ajattelin, että tehdään sitten itse, jos niikseen tulee, mutta tänään siis sain soiton, että asfaltointi tehdään kuin tehdäänkin parin päivän sisällä. Huikeaa! Ei mene taas suolaiset kiinteistöverotkaan turhaan maksuun! Maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta!

Löylyä lissää syksyä pukkaa...

Hyvin on harvaksi jäänyt tämä bloggailu näin kesällä. Sanon kesällä, koska tuosta ulkona riuhuvasta tuulesta huolimatta aion pidättäytyä siinä ajatuksessa, että kesä nyt saa luvan jatkua ainakin elokuun loppuun. Siitä ei edes ole kauaa, kun maalasin bikineissä parvekkeen ja kuistin lautaosia...
Eilen, kun oltiin yksissä (en sano tylsissä, en sano, en sano...) häissä, niin aurinko sentäs paistoi vielä aika mukavasti. Ensi viikonloppuna edessä olisi tän kesän (ei siis syksyn) ekat rapukekkerit ja toivottavasti ne saadaan viettää ulkona, porukkaa on nimittäin siihen mummonmökin pihapiiriin ahtautumassa melkoisesti. Nyt vaan tarvittaisiin Mamba manaamaan, että "vielä on kesää jäljellä...".
Kesän 2. lomapätkä sujui pitkälti ulkohommissa kotosalla. Autotalli sai väriä toiselle puolelle ja pihatie kivetyksen, joka on pientä viilausta vaille valmis. Siinä hommassa, jos missä raksahommassa, pääsi kyllä itse tekemällä tuntipalkoille, se on selvä. Eilisiltana yksi puolituttu (siis sukulainen, hih) alkoi jossain asiayhteydessä kertomaan, kuinka Ikean kaapit ovat niin mahdottoman vaikeita koota ja sitä rataa...siis en tiennyt, että sekin nainen on kera puolisonsa niiiiiiiiiiin käsi, että jo Ikean ohjeistettujen huonekalujen kokoaminen ottaa voimille ja on "vaikeaa". No kukin tavallaan, mutta elämästä tulee kyllä hankalaa tuolla tavoin, ei voi muuta sanoa ; )
Eiliset häät kyllä katkaisivat ikävästi reilu viikko sitten alkaneen laihiksen. Häätarjoilu ei ollut mikään erikoinen, mutta laihis"säännöt" unohtuivat ruokatarjoilun kestettyä 3. tuntia, vaikka vieraat hakivatkin tarjottavat itse buffapöydästä. No ekan viikon "saalis" oli laihdutusrintamalla niin mairitteleva, että se kyllä kannustaa jatkamaan. Uusi saunakin tuli kastettua sitten juhlien jälkeen yöllä, vähän oli hakemista vielä tuon heti valmiin kiukaan kanssa. Ja siis valmis sauna ei toki tarkoita sitä, että se ihan valmis olisi, juu ei. Pientä säätöä riittää vielä joksikin aikaa. Eilen ei tullut häissä juuri drinkkailtuaankaan, mutta ei sitä tarjottavaa niin kovasti ollut ja koska lapset ymmärrettävästi mankuivat meidät poistumaan hyvissä ajoin. Muu sukulaisporukka sitten juhli meidänkin edestä ja tuli meille yökylään omia aikojaan. Nuorisolta jäi ovikin käteen tullessaan, mutta se lukkopesä nyt on ollut rikki jo alusta saakka ; )
Nytkö muka sitten pitäisi sopeutua tähän tulossa olevaan syksyyn ja ennenkaikkea työelämään, voi yöks. Onneksi motivaatiota päivätöihin riittää vielä hetkeksi, koska "lomavelat" Visalla on niin mojovat, että ne on kyllä saatava maksettua pois ; ) Älä osta mitään -kampanja on kyllä laitettava päälle Hulluihin päiviin saakka, eli pariksi kuukaudeksi. Edellinen kampanjahan oli mun osalta aika menestyksekäs, olin ostolakossa peräti joulukuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin mitä luultavammin jouluhankinnoista johtuen. Kampanjan tiimoilta oonkin ottamassa taas pihallakin vanhat konstit käyttöön, talonrakennusharkoista on taas syntymässä ties mitä zen-penkkejä. Lankomies just niille naureskeli, että josko sitten täytyy vielä vähän jatkaa ideointia ja surffausta asian tiimoilta. Kesällä jämäharkoista syntyi ihan hauska hiekkalaatikko...täytyy myös ryhdistäytyä tän bloggailun suhteen...