Vive la France!

Perjantaina asiaa sen enemmin hermoilematta hiivin töistä tapetteja pitkin ranskan tunnille. Autossa ehdin jo pohtia, että toivottavasti sitten tunnilla todellakin mennään ripeästi eteenpäin eikä´paikanpäällä ole muutamaa vähemmän nokkelaa jatkuvasti kysymässä ja keskeyttämässä. Mutta iiiiiiiiiiiiiks, tulin vähän myöhässä paikalle ja meni noin 30 sekkaa huomata, että 1)ope natiivi 2)sanaakaan suomea ei puhuta, koska ryhmässä 2 x suomalainen, 1 jenkki, 1 brasilialainen ja 1 katalaani ja 3)kyseessä ei todellakaan ole täysin vasta-alkajien kurssi. Perjantain kurssi kesti neljä tuntia ja todellakin siitä ajasta kärsin tasan sen neljä tuntia. Nöyryytystä, häpeää, räpellystä, yritystä...no tulipahan puhuttua enkkua, mutta ei siis todellakaan ranskaa. Toisen suomalaistytön kanssa muistelimme kurssin loputtua yhteen ääneen, että eikös kurssimainoksessa ollut oikein huutomerkein mainittu, että kurssi oli todellakin tarkoitettu vain vasta-alkajille! Mutta mistäs 2 Nokian expattia ja yksi katalaani olisi sitä tiennyt saati suomenkielistä tekstiä ymmärtänyt. Noo, jos ei ranskan kurssi, niin tulipahan höpötettyä enkuksi pitkät pätkät tauoilla. Lauantai-aamuna sisuunnuin ja palasin tunnille, vaikka kurssi kesti koko päivän ja ulkona paistoi komiasti se kauan kaivattu mollikka. Jossain vaiheessa kuristava tunne kaulalla alkoi kuitenkin hellittää ja päätin sinnitellä loppupäivän. Je ne sais pas francais...tai jotain sinne päin. Ope oli hauska, mutta paapoi turhaan kahta edistyneempää, kun kyseessä kuitenkin oli alkeiskurssi, ärsyttävää. Hän kertoi hauskoja juttuja, yksi pakko jakaa tässä, kun oli minulle täysin uusi ja hämmästyttävä stoori. Leonardo da Vinci maalasi Mona Lisaa, ja mallina oli mukamas joku aatelisneito. Todellisuudessa tästä neitokaisen pärstästä tehtiin vaan nopeasti luonnos, jonka päälle Da Vinci alkoi lisätä omia piirteitään naisena. Eli hän oli siis homo ja tämä Mona Lisa hänen alter egonsa. Mona Lisan hymykin on jotenkin jännä johtuen juuri tästä aatelisneito Da Vinci naisena -sekoituksesta. Mutta se siitä ja ranskan kielen päässä pysymisestä Ranskan lomalla. Aion kuitenkin jossain vaiheessa edes kertailla (kalliin kurssin) prujuja, jotta ikään kuin jotain jäisi reissua varten käteen. Ja pakko itsekin myöntää, että kyllä siitä jokin oikea fiilis jäi. Mutta en kyllä oikeasti voi suositella tällaista intensiivikurssia kenellekään!

Kauheasti hotsittaisi tunkea tuonne pihalle kasveja, jos jonkilaisia. Vähän haittaa se, että kävelyosa & autotallinedusta ovat kokonaan vailla pintaansa. Kaupungin piti korjata tontin edessämme oleva rikkonainen asfaltti ensin, mutta että josko sinne rimpauttelisin maanantaina tästä samasta asiasta 4. kertaa. Sitten ehkä k-otsassa sieltä tulevat. Tähän asti kun olen oikeasti ollut niin tyytyväinen kaupungin apuihin meidän raksahommissa. On oikeasti ottanut pattiin, kun useat naapurimme ovat heistä valittaneet. Itse olen ollut vaan sitä, mieltä että he ovat liian vaativia, niinkuin kaikesta huolimatta kyllä ovatkin, sori vaan ; ) Lähinaapureitamme varmasti häiritsee myös se, että autotallimme on kesken, mutta ihan sama. En voi muuten käsittää ihmisiä, jotka saavat naapureistaan oikeita ystäviä. Siis voin käsittää, että joskus niin voi käydä, mutta että se jotenkin olisi itsestäänselvää, että kyläillään tms., niin ei todellakaan kiinnosta. Ainoa mitä harmittelen on se, että meidän pikkutyttö tarvitsisi naapurinpojasta kaveria, mutta se homma ei ole oikein edennyt. Siis jos pyytäisin tämän pojan meidän pihalle, niin ilman vanhempia se 5-v. ei meidän pihalle pääsisi. Näinä postimerkkipihapäivinä en voi sitä käsittää. On pikku-P:llä yksi toinen poikakaveri lähitalosta ja se kyllä vielä nuorempana ihan itse loikkii/juoksee meille ja päinvastoin. Mutta saas nähdä, jospa pikku-P:n vuoksi yritän olla vähän sosiaalisempi. Kyllä tuolla kielikurssilla muuten huomasi, että ulkomaalaiset ovat niiiiiiiiiiin paljon sosiaalisempia. Itsekin pääsi kyllä siihen moodiin siellä kurssilla ja oikeastaan se oli kivaakin, että meistä tuli pariksi päiväksi heti kiva porukka, siitä jäi jotenkin mukava olo ajatuksiin. Mutta huomenna pihakauppoihin, valitettavasti kuitenkin vain pikkubudjetilla...

Navigaattori laukussa...

Käväisin lounaalla ystävän työpaikalla ja olin ajatellut käyttää J:n uutta navigaattoria löytääkseni perille. Siis muutoin tiedossa olisi joka tapauksessa myöhästyminen ja pari virhekääntymistä itseni tuntien. Eilisiltana olisin saanut opastustakin laitteen käyttöön, mutta sitten iski joku anti-sovinismi -panta päähän ja totesin, että jospa ihan itse pärjään. Ja mitäs kävi, autossa parin minuutin turhautunut räpellys, navigaattorin heitto laukkuun ja ajo Suvin työpaikalle parin "kokeilulenkin" kautta suht koht ajoissa. Että se siitä navigaattorin käytöstä ; )
Wappu lähenee, yhtään ei ole juhlafiilis. Näinhän se näyttää menevän joka vuosi. Juhlafiilis tulee kyllä parin siiderin jälkeen ja nousee ihan hyvälle tasolle. Mutta yhä ollaan siinä vaiheessa, että muutamista kemukutsuista huolimatta ei oikeastaan vielä innostaisi lähteä mihinkään. No, saas nähdä, pitää vähän tsempata omaa asennetta. Ylipäätään näin keväällähän sitä pitäisi olla iloa ja intoa päällä, mutta jotenkin ei tunnu siltä. Mutta kyllä tää vielä iloksi muuttuu, Rysselin reissuun on enää kolmisen viikkoa, kivaa ; )
Iloista puheen ollen, toki tuo puutarhasekoilu, siis mitä kasveja laittaisi, mistä ostaisi, kyllä saa hyvälle tuulelle. Vielä enemmän alkaa hymyilyttää, kun miettiin, että millaisen, siis kuinka korkean, aidan laittaisi naapureitten rajalle kasvamaan. Aidan paikka on osin aurinkoinen, osin puolivarjoinen ja osin varjoinen paikka. Töissähän saan henkiset skitsot aina, kun joku ääliö ei käytä maalaisjärkeä ja jos siitä huomauttaa, niin sekään ei mene läpi. Ja nyt sitten itse syyllistymättä samaan päätän etsiväni puolivarjoisen paikan aitakasvia ; ) J:n kanssa hekumoitiin Rihman (tyttöni nimitys Prismalle) kuvastosta tuijia ja katajia, jotka kasvaisivat jopa 5 m korkuisiksi, hih.

Sammakkomiehiä ootellessa

Hei, ties kuinka monta säätieteilijää huijasi, että E-Suomessa paistaa mollikka koko pääsiäisen, vaan eipäs paistanut kuin lauantaina. Tänäänkin on vaan älyttömän kylmä ja todellakin pilvinen keli. Kädet jäätyivät grillatessa, mutta pidinpäs pääni ja grillailin pihvikkäät. Viime pääsiäisenä taisi sataa vaakasuoraan jotain epämääräistä, että siihen nähden kait säät ovat nyt pääsiäisenä olleet ihan ok. Jätettäköön tuollainen yltiöpositivismi kuitenkin niille, jotka sitä harrastavat. Minä siis en ; )

Mun pääsiäisloman saalis on ollut ahkera pyykkääminen. Jopa niin ahkera, että pesin sitten J:n kännykänkin. Se jaksoi ehkä 2 minuuttia olla vihainen ja sitten löytyi ne hyvät puolet, kun sim-kortti alkoi toimia ja työnantajalta saisi karhuta uuden puhelinkojeen. Näin säästökuureina kun työnantajat pihistelevät ainakin mun kokemuksen mukaan just esim. noitten puhelinten uusimisten kanssa. Mutta tuo 1,5 h pesu 60 asteessa oli ihan tehokas, jos joku haluaa kokeilla. Ehkä minä itse ; )

Ajattelin tänään ihan oikeasti putsata J:n kylppärin lattialaatoituksen jälkeen laatat saneerauslaastista ennen saumausta. Se ei muuten todellakaan ole mun kärsivällisyydelle sopivaa hommaa ja pari rumaa isoa V:tä saattaa lipsahtaa. Ja suurin ikävyys tuolla kellarissa on se, että siellä on niin järkyn kylmä, siis ei vähän kylmä vaan tosi kylmä, kun lattialämmitys on laatoituksen ajaksi pois päältä. Nauratti, kun olin joskus miettinyt, että miten ne isot seinälaatat pysyy seinässä oikeassa kohdassa kuivumisen ajan...mutta J olikin ratkaissut asian jo ilmastointiteipillä...

Kevättä rinnassa

Tää päivä tulikin vietettyä melkein kokonaan pihaa siivoillen. Siis ei se siistiksi tullut vieläkään, vaan kaikenmaailman kasoja on yhä jokapuolella. Aloin miettiä takapihallemme aitaa, lähinnä siis kasvisellaista. Tietystä syystä näille aitakasveille olisi jo syväyskin kaivettuna viime syksyltä. Naapurimme on itä-Euroopasta, eikä siinä mitään, mutta kulttuurieroa puskee kyllä pintaan aina aika-ajoin. Tosi vähän olemme tekemisissä kyllä ja hyvä niin, koska rakensimme omakotitalon jotta saisimme olla rauhassa! Toinen rajanaapurimme on samoilla linjoilla, moikkailemme vain n. 4 krt vuodessa, toivottelemme hyvät pääsiäiset tms. ja jatkamme oman pihan tuijottelua, ei naapurin. Joka tapauksessa tämä "taka"naapurinmiehemme on raksamies ja yritti raksamiesten tapaan (anteeksi nyt vaan) sahata meitä linssiin tämän viime syksyisen aitaepisodin tiimellyksessa. Nimittäin juttu meni kutakuinkin niin, että hän tiedusteli J:lta lupaa rakentaa kivaita rajallemme. Vastasimme, että sopiihan se, ja että J voi tulla auttamaan aidan tekemisessä, hyödyttäähän se tavallaan meitäkin, vaikka olimme ajatelleet jotain kasviaitaa. Mutta J korosti, että me emme mitään kiviä maksa, koska emme periaatteessa edes koko aitaa tarvitse ja koska hilloa ei silloin ollut. No, sitten jonnin viikon jälkeen tuo aitaprojekti alkaa. Kysyn J:ltä että miksei naapurimme ole kantanut kiviä etupihaltaan lähemmäksi aitaprojektia, mutta J kertoo, että kaivetaan nyt ensin kuoppa perustuksille. Kuoppaa kaivetaan yksi aamupäivä, jonka jälkeen naapurimme tiedustelee, että missä MEIDÄN hankkimamme betonikivet ovat, jos aletaan niitä nyt sitten latoa aidaksi...Jonka jälkeen J heittää lapion maahan ja tulee sisään rauhoittumaan. Kakkoskierroksella naapurinmies selittää vähän huonolla suomenkielellä, että hänen vastaava mestarinsakin on muka ollut paikalla kuulemassa meidän lupausta ostaa ja maksaa (???) kivet hänen aitaansa ja että nyt tämä lupaus pitäisi lunastaa...ja ymmärrätte varmaan, että aidanrakennus töppää siihen. Nyt sitten mietin, että josko ostaisi niin isot tuijat kuin kukkaro ennen rysselin reissua kestää ja vetäisisi ne siihen kuoppaan. Tämä aitakasvitushan oli meidänkin alkuperäinen idea takavuosilta, kun naapurin talo on niin lähellä, että jotain peittoa siihen haluttaisiin. Ja arvatkaa, ettei viitsisi edes näitä naapureita infota, kun mitä ne nyt ymmärtäisivät, jos kaikki muutkin asiat pitää tahallaan ymmärtää väärin.

Viime kesänä me istutettiin nurmikko ja toisaalta kyllähän se lähti kasvuun hyvin, kun taivaalta satoi ja satoi ja satoi ja satoi, mutta sitten se lillumaan jäänyt vesi ei oikein hyvää tehnyt. Tänään heittelin kevätlannoitetta ja aloin odottamaan ihmettä. Jos meillä ei olisi lapsia, ei olisi nurmikkoakaan, vaan jokin ihana kivipiha ja muita päiväunia. Olipahan tuo nurtsi ainakin melko edukas ratkaisu, mutta etupihalle halajaisin kivetystä, mutta kun mun kivimiehellä, eli J:llä olisi varmaan muutakin tekemistä. Jospa yritän paneutua siihen, että saisin kaupungin miehet korjaamaan tonttimme edestä rikki menneen kadun pätkän asfaltoinnin ja jatkamaan sitä metrin pätkän eteenpäin kohti meidän tonttia. Pyysin heitä tulemaan eka kerran tasan vuosi sitten ja sitten sen jälkeen ainakin kerran ja jonossa kuulemma oltiin. Nyt täytyy vissiin muuttaa taktiikkaa, ei nimittäin kaikki neighbourit oikein tuosta rikkonaisesta kadunkohdasta tykkää (=ei ole hyväksi autolle), mutta en kyllä näinä kiinteistöveron suuruusaikoina olisi valmis kustantamaan sitä itsekään, vaikka joku rahakas naapurimme näin olettaisikin.

Josko kaatuisi vaaka-asentoon ulkoilmamyrkytyksen saaneena, kun J:kin on keikalla (onneksi ei sentään kuutamokeikalla). Ostaa päräytin Iikeasta vuodesohva-Ektorpin kellarin oleskelutilaa varten. Koska se ei sinne juuri nyt rempan keskelle mahdu, laitoimme sen meille olkkariin 3. soffaksi ja nyt lapset ovat aivan onskuna nukkuneet siinä yönsä kahteen pekkaan. Suostuvatkohan ne enää omiin sänkyihinsä ollenkaan ; )

Kiristävä kapalo

Yhden tavaratalon Hullut ovat siis ohi, ja melko maltilla meidän perheessä mentiin. Siis saatan olla kyllä eri mieltä sinä päivänä, kun seuraavat luottokorttilaskut ovat täyttä totta! Belgian reissun lisäksi tuli kyllä jonotettua Liettuan reissuunkin tiketit, että eiköhän sitä mukavaa shopattavaa riitä noissakin maissa tai sitten pidetään muuten oikein kivaa laatuaikaa ihanilla terasseilla uudet aurinkolasit päässä.

Hikipisaroita muuten tippui, kun pe vetäisin päälleni Hulluilta ostamani urheiluliivit, kun yli 1 kk jatkuneen lenkkeilyn jälkeen olen jo pro-lenkkeilijä, joka tarvitsee kunnon vehkeet liiveineen. Olin kyllä tietoisesti ottanut S-koon, kun sen speksit näyttivät sopivan ja olivathan ne liivit ennennäkemättömän napakkaa kangasta, mutta voi kiesus kun vetäisin ne päälleni, en siis todellakaan olisi voinut olla ahdistuneemman oloinen! Mieleen tuli se meidän pieni, punainen ja rauhaton vastasyntynyt T kättärillä, joka kapaloon kiedottiin. Siis en tiedä, miten sain ne "vähän" pienet liivit pois, kun olivat tiukkuuden lisäksi vielä sellaiset "kattavan" malliset. Mutta sen siitä saa, jos luulee muka olevansa S-kokoinen. Ei ole kauaa siitäkään "uutisesta", kun joku ulkomainen vaatevalmistaja myönsi vähän huijaavansa naisten vaatteiden kokomerkinnöissä alaspäin. Ja näinhän se menee. Jos löydän jostain hyvin istuvat, omaa normaalikokoa pienemmät housut, niin kyllähän ne on kivempi ostaa ja huijata itseään, että vatsanseutu olisi jotenkin yhdessä yössä kaventunut. Naisen logiikkaa...

Ajatukset ovat kyllä kovasti kesässä, enkä voi olla ajattelematta myös sitä syksyä, jolloin on sitten niiiiiiiiiiiiiiin älyttömän vaikea palata töihin. Viime vuonna tuo tunne ei ollut niin paha, mutta kaksi edellistä kesänloppumista olivat melkein itkun paikka. "Pahimpana" kesänä suunnittelin puolivakavissani perustavani jonninmoisen kaupan rakenteilla olevaan autotalliimme...suunnittelin sille jo nimeäkin ja sitten heräsin, menin kiltisti takaisin päivätöihin ja yritin muistaa, että motivointipäivä yhä edelleen on joka kuun 15.päivä. Mutta ei tuolle tunteelle mitään voi, lähinnä siis vain sen, että yrittää olla murehtimatta sitä etukäteen. Näin vanhemmiten toi on muuten osoittautunut hyväksi elämänohjeeksi muutenkin: jos tietää jotain vähemmän kivaa mahdollisesti olevan joku päivä tulossa, ei kuitenkaan murehdu sitä etukäteen lainkaan. Voihan olla, että pahaa päivää ei sitten jostain syystä tulekaan, vaikka kaikki merkit siihen viittaavat.

Aprillia...

En oikein tänään ehtinyt tsekkailla edes lehtien aprillipilojakaan, sen verran säätöä oli sekä töissä että kotona. Aprillipäivää enemmän hymyilytti ihmisten säntäily aamukasilta Hulluille. No, rynnin itse sivutavarataloon illalla lasten kanssa harrastuskuskailun jälkeen, vaikka tiesin jo etukäteen ettei se olisi hyvä ajatus. Vaikka siinä taisi kyllä käydä enemmänkin niin, että mulla oli kuuma, pissahätä ja ahdasta ja lapset löntystivät rauhassa ilman päällysvaatteita ja popsivat milloin mitäkin herkkuja ja hypistelivät tavaroita ja vaatteita ; ) Huomenna kyllä hipsin sinne ruokkiksella ja nautin. Siis oikeasti mun työkaveritkin jo tietää, että "joku" voi jopa ostaa Hulluilta vaikka autonkin ja ties mitä muuta. Tosin viime vuosina tää into on jotenkin vähän maltillistunut ja visa-lasku ei ole ollut tästä johtuen ihan täysin lamaannuttava.

Mutta jos hullut ostokset tulevat olemaan maltilliset, niin elämää ja elektroniikkaa on yhä suunnitteilla hankkia kesän reissuja varten. Nythän tuli siis varattua myös reissu euro-kaupunkiin kaveria katsomaan toukokuussa. Oikeasti tuo A+++ terassireissu tulee niin tarpeeseen että, enkä millään jaksaisi odottaa sinne asti. Kameran sain jo tilattua (=kiitos J:n nettiarvostelujen löytämisen) ja miniläppäri on yhä ostamati, tosin päätös merkin ja mallin osalta on jo melkein tehty. Siis tää nyt on ihan klisee, mutta miten (kiireiset) ihmiset ennen pärjäsi ilman nettiä, siitä on niin järkyttävä apu kaikissa kodin hankinnoissa tms.

Meillä on kotona aikas kylmä. Kellarista on otettu lattialämpö pois sen kylppärin laatoituksen vuoksi, mikä ei ole siis vielä ihan valmis, mutta erittäin hyvällä mallilla! Hieman nauratti, kun anoppi viime viikonloppuna kylässä käydessään kävi tilan tsekkaamassa ja heitti perinteisen lauseensa että siitä tulee "ihan hyvä", josta jopa J:kin ihme ja kumma hieman hermostui. Ihan hyvä nyt kun pessimistin korvissa kuulostaa siltä, että laatoitusjälki menettelee juuri ja juuri. Siis jos joku on tehnyt mitä tahansa itse ja jälki on hyvinkin kelvollista, sitä pitää toki kehua. Eihän nyt lapsellekaan sanota, että kulta se nyt on ihan hyvä se sun piirustus ; )Samainen henkilö letkautti kuumeiselle perheen pienimmäiselle annetun buranan antamisen jälkeen, että kuinka tehokkaita nykyiset käsikauppa-buranat ovat, kun vievät kuumeetkin tipitiehensä ja saavat lapsen terveeksi...en hennonnut sanoa, että lääke tietysti vain alentaa kuumeen 4-5 tunniksi. No oikeesti pakkohan se on näissä tilanteissa laittaa hymy pyllyyn ja naureskella noita letkautuksia sitten jälkikäteen. Ja kyllähän joskus tulee itsekin heitettyä jotain ihan törkeän tyhmää, mutta sehän on ihan eri juttu eikös joo. Mutta aah lasten synttäripartyt x 4 ovat ohi, jee! Sanoisin että melkoinen työvoitto. Ja nyt suihkun kautta koisimaan ; )