Jos ei nyt Jeesus-lapsi, niin melkein...

Tomppa sai tänään käydä lunastamassa itselleen joululahjan eläinkaupasta, eli pupuvauvan. Kauppaan ajettaessa olo oli omassa mahanpohjassa vastaava, kuin olisi raskaustestin tehnyt; nyt se (pupu)vauva meille tulisi ja jäisi. Viimeinen silaus tämän eläinvauvan meille tuloon tuli kyllä päivätöissä vähän ennen joulua, kun kaksi ihmistä keskusteli siitä, kuinka "vihoviimeistä" on ottaa perheeseen eläimiä, kun lapset tahtovat. Sen verran vastarannankiiski olen, että sen jälkeen oli vähän liioitellen aivan saletti, että se kauan kaivattu pitkäkorva meille tulee, sen verran eläinrakas olen itsekin ; ) Ja voi kiesus sitä "uuden isän onnea", kun Tomppa pupun eka kertaan eläinkaupassa syliin sai, se hymy tuli niin tahtomatta ja pyytämättä, että sen kun olisi saanut kameralla ikuistettua...

Muutoin joulu sujui ihan suht koht lunkisti, vaikka aikataulu vähän nireä tänä vuonna olikin ja vaikka meikäläisen huominen töihinmeno muiden jäädessä lomanviettoon ihan vähän, vähän enemmän ja kohta kahta kauheammin alkaa ahdistaa. Lääkkeeksi aion katsoa Tahdon asia -dvd:n vikat neljä jaksoa ja vedellä kaverin suosituksesta löytämääni halpisshampanjaa. Halpista siinä mielessä, että jos ja kun meiltäkin Suomesta saa n. 20 juurolla shampanjaa, joka on vielä oikein oikein hyvääkin, niin elämässä on vielä toivoa ja tästä on hyvä lähteä rakentamaan parempaa ensi vuotta! Tosin J:lle tulin just maininneeksi, että mitäs sitten kun tuo henkilökohtaisesti aivan ultimate mielenrauhoitusdvd-sarja taas kerran tulee loppuun katsotuksi...maisa-dvd:?? No, onneksi ei niin matalissa vesissä nyt juuri kynnetä vaan naiivisti ajattelen, että ensi vuosi tulee olemaan varmasti hyvä vuosi omalla kohdallani haluamatta analysoida sitä yhtään enempää.

Vähän on alkanut ensi kesän lomakohdekin selviämään, näyttäisi olevan taas Ranska, ei siitä nyt taida päästä yli tai ympäri ainakaan oman pään sisällä. Ohessa muutama tunnelmakuva tämän hetkisestä kivasta majoitusehdokkaasta. Jossain vaiheessa tulevan kesän matkapäätöksiä vähän varjosti toukokuussa päivätöissä päälle paukkaavat tehostamistoimenpiteet, mutta nyt jotenkin se ajatus huolineen on painunut aivan taka-alalle teemalla mitäs sitä nyt etukäteen suremaan asioita, joiden toteutumisasteesta ei ole minkäänlaista varmuutta vielä. Hassua on, että vuoden 2011 kesäreissu on jo aivan lukkoon lyöty, silloin tulee nimittäin täysi kymppi mittarissa täyteen (eikä se ole ikävä kyllä se kolkyt), ja sitä reissua ranskan shampanja-alueille ja luultavasti myös Pariisiin ja Disneylandiin on suunniteltu jo kolmatta vuotta. Nyt J hoksasi (suunnitelman onneksi jo täysin nielleenä), että huistaistaankin se reissu sitten lentämisen sijaan suurimmaksi osaksi omalla autolla ainakin Saksasta eteenpäin.

Joulupukin töissä

Oon aivan voimaton tämän inhottavan lentsun kanssa, reilun viikon kärsimyksen jälkeen yhä kolottaa nenää, kurkkua, ikeniä ja päätä ja viluttaa ja viluttaa...Ehkä tää siksi tuntuu niin inhottavalta, kun tosi harvoin flunssaa poden. Viime viikon ajan tuo oma ulosantikin oli aivan kauhia, pakko oli päivisin ehostaa itseään vähän pirteämmän näköiseksi, vaikken muuten nyt arkisin kovin tarkka olekaan. Mutta nyt siis alkaisi niin sanotusti riittää ; ) Viime viikkokin oli tietty tosi hektinen harrastus-, koulu- ja yksityisine pikkujouluineen. Ehkä oli parempikin, ettei pystynyt jämähtämään sinne soffan uumeniin. Toki olin älykkäästi n. kk sitten J:lle selittänyt, että "flunssa on normaali olotila, jota pitää sietää ja kipeä on vasta, jos on kuumetta..." No paha saa aina palkkansa tai jotain, olen nimittäin ollut tosi kipeä, vaikkei kuumetta ole ollutkaan. Yöt ovat todellakin valuneet kohti aamua yskiessä. Vatsalihaksethan siinä ovat töihin joutuneet, josta tästä nyt on pakko jotain positiivista irti repiä.

Pikku-P on kyllä omalla pirteällä olemuksellaan piristänyt kummasti, se kun on niin tavattoman innostunut talvilajeista: luistelusta, hiihdosta ja mäenlaskusta. Tänäänkin satoi lunta isoina hiutaleina vaakatasossa ja tuo yksi tamppasi meidän pihan ylämäkeä ihan into piukkana ja lumisateen yltyessä yhä piti päästä iskän kanssa luistelemaan!

Olen viritellyt alakerran khh:een joulupukin tilan, jossa paketoin lahjoja pesukoneen ja kuivausrummun päällä. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin vihdoin inspiksen ja siivosin khh:n siihen malliin, että J voisi siellä inspiksen saatuaan iskeä laattaa lattiaan. Toisaalta olen aina tykännyt kovastikin paketoimisesta, mutta että eihän sitä kukaan haluaisi noin montaa pakettia kääriä...olen ratkaissut ongelman siten, että piipahdan "pajaan" aina silloin tällöin ja kääräsen samalla kertaa pakettiin aina muutaman lahjan kerrallaan. T haluaa lahjaksi nyt vain sen pupun, johon olen nyt luvannut suostua, mutta se tarkoittaa sitä, että T:n osalta lahjasäkki ammottaa lähes tyhjyyttään. Toki siellä nyt paketteja on, mutta räikeässä epäsuhteessahan ne ovat. Ja vaikka 11-v. hyvin ymmärtää, että pupu häkkeineen ja tykötarpeineen tulee ihan yhtä kalliiksi kuin P:n "krääsä", niin silti T on kuitenkin vielä pieni poika, jonka naaman pelkään valahtavan jouluaattona. Haluan ostaa pupun vasta joulun jälkeen, jottei sen tarvitse lähteä mukaan joulutourneelle palelemaan ja sukuloimaan ihmistungokseen, vaan se saa rauhassa totutella uuteen kotiinsa ja meihin neljään ihmiseen näin aluksi. Kyllä tulee hassua olemaan, kun tuollainen pupuvauva meille tulee. T on kuitenkin halunnut sitä jo kauan ja nyt mietin, että kai se on nyt otettava, jotta T vielä ehtii sen elinajan meillä kotona ylipäätään asua ; )

Niin järkky tunku on noihin meidän lähiostareihin ollut, että mistään lamajoulusta on kyllä vaikea puhua, vaikka tiedänkin joillakin aiempaa tiukempaa varmasti olevan. Onneksi löysin Pikku-P:n toiveet Rihma-kaupasta tosi kätevästi, tällä kertaa pisteet Ässälle. Tavarataloista ei mistään löytynyt yhtä kattavaa kokoelmaa. Täytyy vaan nyt alkaa uudestaan metsästää lentsun syövereihin kadonnutta joulumieltä vaikka glögin avulla ; )

Päänsäryn pauloissa

Pollaa on jomottanut jo hyvän aikaa...se ei taida olla enää kenellekään yllätys, jos mulla sattuu olemaan päänsärkyä, nimittäin jos olen syönyt huonosti, nukkunut huonosti, jos on lentsua tms, niin mun päätä todella särkee. Tänään töissä tilanne taas kärjistyi siihen malliin, että sähköpostin kirjaimet alkoivat hyppiä silmissä kummasti ja laskukoneesta ei löytynyt oikeita numeroita?? Neukkarissa koin jonkin verran transsihetkiä, en tiedä huomasiko kukaan ja oliko mulla ollut silmätkin kiinni ; ) Sitten päätin suoriutua kotiin ja olinkin hetken aivan sekaisin ja syöksyin petiin. Nyt pitäisi vielä piristyä ja suoritua joululahjaostoksille kera P 5-v...tosi hyvä ajatus, ei varmaan mene montaa minuuttia, kun kysymys "äiti onko jollain syntymäpäivät" tulee ; ) No josko sitä ostaisi jotain aikuisten lahjoja tms., ja muuta sälää, jotka eivät ole niin läpinäkyvästi lahjan näköisiä. Yritin lauantaina käydä Tapiolassa yksin ostoksilla, mutta parkkipaikan hakeminen osoittautui aivan mahdottoman työlääksi, varsinkin kun en ollut ihan pikkuautolla (omaa tyhmyyttäni) liikenteessä. Mutta tuo parkkiongelma ja tämän päivän piänsärky kyllä yks kaks yllättäen latistivat joulutunnelmaa, mistä olin vähän yllättynyt, kun olen ollut niin joulufiiliksissä jo pitkään. Mutta toivottavasti olo paranee, koska tälle viikolle on luvassa vielä lasten telinevoikan joulunäytöstä, Lauri Tähkän keikkaa, tyttöjen pikkujoulut tms. Alkoipa olo jo kummasti kohentua, ei ole selvästi enää niin halolla päähän lyöty olo...
Pikku-P koristeli kuusen, joka perinteisesti oli haettu Bau-talosta, koska hyvä & halpa oli osoittautunut hyväksi yhdistelmäksi. Nyt hinnat olivat viime vuodesta nousseet ja olisi pitänyt jo siinä vaiheessa ymmärtää, että kuusikin oli ihan susi. Mutta kun otimme sellaisen valmiin sukkaversion, tämä ylläri selvisi meille vasta kotona. Kuusi oli ihan vino, toispuoleinen ja ties mitä. J sahaili sitä alhaalta ja minä ylhäältä ja silti se piti sitoa kiinni terassin oveen, kun sen piti tulla keskelle olkkaria..no sattuuhan noita. Turun M:ltä sain vielä eilen aivan ihania koristeita, jotka vähän paikkasivat tota hirviää kuusta. Mutta kyllä menee ensi vuonna tuo hovihankkija pannaan.

Tukka hyvin kaikki hyvin

Melko uusi kampaajani loihti mulle perjantaina hienon tukan, harmi vain että edessä oli illalla vain koko talon siivousurakka ja kaupassakäynti lauantain pikkujouluja varten. Verkkareissa hypin pari kertaa siivouksen lomassa peilin eteen päätäni ihastelemaan, se oli ainakin juuri kampaajaajatuoreena oikein kivan oloinen. Hyvää tuulta ei masentanut edes se, että taas ja taas ja taas mulle iski paha kakkukarma päälle. Täyttäriä en osaa siis tehdä ja hainkin sen valmiina. Kiikuttelin kakkua perjantain mittaan useaan otteeseen varovasti autoon ja autosta pois ja jääkaappiin ja autoon ja jääkaappiin ja vähän mömmöksihän se oli mennyt, jotta kyllä oli päällyksetkin vähän nurinperin ja otti kyllä pattiin. Ensi kerralla J saa hakeakin sen kakun, enkä mä koske siihen pitkällä tikullakaan ; )
Launtai-iltana vietettiin siis meillä A-maajoukkueen pikkujouluja ja hauskaa oli. Porukka tuli autoilla, mutta jäipähän suuremmat kapulat tällä kertaa hankkimatta ja Itsenäisyyspäivä kävin hakemassa Lantagenista 30 hyasinttia, koska olen ihastunut jotenkin nyt juuri niiden tuoksuun hirmuisesti. Mullahan on aina ollut "koiran hajuaisti", mutta uskon että tästä hyvästä tuoksusta nauttivat meillä nyt muutkin kuin minä. Blogin kuva on ulos sijoitettavasta hyasinttilaatikosta, jonka alta uupuu vielä pöytä. Löytyi tuollekin laatikolle monen vuoden jälkeen kiva tarkoitus. Joskus olin siitä kai jonkinlaista joulukalenteriakin meinannut, kun laatikossa on sopivasti 24 koloa, mutta sopiihan se tähänkin tarkoitukseen kivasti. Linnuille ostelin vielä myös talipalloja, joten siivekkäille tiedoksi, että leikkimökin tienoille niitä ripustelin.

Listat puuttuu

Taas alkoi tämä sama asia huvittamaan tuhannetta kertaa eli yhdessä tilaisuudessa tässä männä viikolla yksi mies yritti kysyä minulta jotain henkilökohtaista ja päätti siten udella harrastuksiani. Minä siihen sitten sopersin, että ok-talon viimeistelyhommia ja vähän sen suuntaista tässä tulee vapaa-ajat tehtyä tai ainakin pohdiskeltua. Ja eikös hän siihen sitten sen perinteisen, että "aah, että listat puuttuu vielä"...ja heh heh, kun puuttuisikin ne listat vaan. Mutta itsepähän siinä epämääräisesti asiasta mutisin. Nooh hän oli muuten niin mukava mies, että menkööt tämän kerran. Toi on musta vähän sama lause kuin että kotiaan siivoavalle sanoisi, että "ai, veit sitten roskapussin, niinkö"...

Pikku-P:n kanssa meillä on juuri tässä samalla joulukorttien sarjatuotanto meneillään, tänä vuonna laitetaan dramaattista mustaa tulemaan, ettäs tiedätte. Tuli muuten todella halvaksi tuo Tiimarikeikka, vaikka kaikki pikkujutut tuntui ensi näkemältä maksavan pari euroa, mutta pari euroa sinne ja tänne ja postarit samaan laskuun, niin tuleehan siitä. Mutta kyllä tuo kivaa hommaa on varsinkin näin managerina pikku assarin toteuttaessa mun visioita ja samalla rahalla tuli toki muutenkin täydennettyä askarteluvarastoja. Pikku-P lämmittelyksi tekikin huopatontun vessapaperirullasta.

Lauantaina olisi A-maajoukkueen pikkujoulut meillä. Koska J ystävällisesti, tosin ennalta sovitusti, keikkailee Tampereella pubissa pe-illan, "saan" siivota yksin ja leipoa ja leipoa ja leipoa. Tänään "leivoinkin" jo yhden kakun kakkugalleriasta, eikä ollut yhtään raskasta painaa sitä tilausnappia netissä ; ) Jos nyt kaikenlaista sapuskaa saan aikaiseksi, niin kakut tekevät poikkeuksen. Silmäkulmat alkaa vieläkin kostua, kun muistelen J:tä ja mua leipomassa vaaleanpunaista kakku-unelmaa P:n ristiäisiin. Anoppi kärkkymässä vieressä ja aivan aivan liian aikaisin meille ilmestyneenä muistuttelemassa, että nyt teille tulee kyllä avioero (=kun minä siis olin paha suustani)...mun vanhemmatkin olivat ystävällisesti saapuneet myös tuolloin ristiäispäivänä meille aivan aivan aivan liian aikaisin ja kuupoilivat vaan soffalla ja minä papiljotit päässä ja yöpaita päällä yritän J:n avustuksella raapia tarjoilua kasaan. No siitä kakusta tuli aikas kaamea noin niinkuin ulkoisesti, kai se ihan hyvänmakuista oli. Että ei kyllä siitä kakusta kyllä kuvia oteltu, kun sen piti olla ihana korkea pinkki kerroskakku, mutta kun se torni sortui ; ) Olisin kyllä motannut sitä raukkaa, joka olisi yrittänyt sitä kakkua kuvata...