Aaaaaaaaaaaaargh

Teinikapina tässä talossa ottaa mulla lujille. Kuinkahan monta vuotta tätä vielä jatkuu...ehkä kehityn itsekin tässä prosessissa pitkäpinnaisemmaksi...niin tai näin niin nyt juuri en miltään kantilta näe asiaa positiivisena ; (

Meidän makkari saatiin J:n kanssa nyt maalattua loppuun, eikä se mennyt ihan kuin Strömsössä, hermot nimittäin meinasi vähän mennä puolin ja toisin...ihan suotta tosin, ihan kiva siitä tuli. Maalin värin kanssa en ole sinut, mutta se on nyt mikä se on ja ihan hyvin se näyttää juuri makkaria rauhoittavan. Seuraavaksi haluaisin maalata murkun huoneen ja olemme jopa päässeet väristäkin (kylmä & vaalea pastellisininen) yksimielisyyteen.

Tuossa maalaamisessa on se hyvä puoli, että tulee siivotuksi siinä lopputohinassa kaiken maailman nurkkia, joihin ei normihuitaisupesuilla pääsisikään, vähän niinkuin joulusiivoamiset samassa hötikässä. Ja mähän en perinteisesti ymmärrä tuon joulusiivouksen päälle sitten yhtään. Siivosin kesällä ennen lopputarkastusta niin hirveästi yhden lomaviikon ajan, mutta sillä siivoamisella oli sentään jokin konkreettinen maali. Mun joulutunnelmaa kun ei kohota sen enempää se, onko joka ikinen nurkka putipuhdas, koska siihen tilanteeseen pääseminen on niiiiiiiiiin vaivalloista ja tulos kestää meillä vain hetken.

Ja sitten, J:n kauhuksi, mulla, siis meillä uutta remppaa riittää. Haluan alakertaan uuden hyvin vaalean lattian. Ihan oikeasti vain seinät ja katto olisivat maalauksen tarpeessa ja sekin on jo tarpeeksi iso homma, vaikka olen yrittänyt piipittää, että lattiat voisi vaihtaa samalla iskulla ; )

Urheilijan elämää

...siis sillä tavoin, että lenkkeilyt on jääneet, kun ensin napsahti pohje ja sen jälkeen sen älyttömän köhimisen jälkeen mulla todettiin keuhkoputkentulehdus. Ja nyt sitten loukkaantumiset ja sairastumiset rajoittavat elämää ; )

Se hyöty Ranskan reissusta oli, että ketutus ei olekaan näin syksyn kynnyksellä mitenkään huipussaan kuten yleensä. Nyt lähinnä olen alkanut jo odottaa joulua, kivaa. Vähän olen alkanut jo miettiä tuota lahjapuolta; siis että pikkuhiljaa keräilisi lahjoja, ettei tässä omasta tahdosta osa-aikaisen tilanteessa tulisi sitten niin isoa pompsia kerralla. Ja toisaalta kivempihan niitä lahjoja on ostaa rauhassa pikkuhiljaa etukäteen kun sitten lopulta hirveässä kiireessä täpötäysissä kauppakeskuksissa. Vähän mietityttää, että olisinko ilonpilaaja vai idyllinsäilyttäjä, kun 7 v. Pihlis yhä uskoo Joulupukkiin...ehkä teippaan suuni kiinni vielä tänä jouluna ; )

Voihan käpy

Nyt on hullutteluista selvitty kohtuullisin tuhlaamisin ja aamuheräämisin. Meinasin kyllä sunnuntainakin herätä seiskalta kaffetta keittelemään, mutta onneksi J ymmärsi vihjata kauppojen toki aukeavan vasta puolilta päivin. Jopa minä suhteellisen skarppi ihminen menin näköjään noiden päivien tiimoilta ihan hulluksi...

Nyt kun päivätyöt ovat omasta tahdostani lyhentyneet 80 %:iin olen suorastaan tarmokas kotonakin. Vielä kun flunssa hillitsee juoksutouhuja, aikaa tuntuu olevan vaikka ja mihin projektiin. Nyt työn alla on Vallilan uuden Käpy-nimisen kankaan metsästys metritavarana, jotta saisin tehtyä esim. pöytäliinan ja vaikka pari lattiatyynyä olkkariin. Kiven alla vai pitäisikö sanoa kävyn alla tuntuu olevan tuo kangas, vaikka se paistattelee usean sisustuslehden sivuilla, käsittämätöntä. Lisäksi ompelukonekin vetelee viimeisiään ja neulakin katkesi, harmi sinänsä. Siksi olenkin innostunut neulomaan pitkää villatakkia, joka syntyykin melko nopealla tahdilla, koska ohje on niin tavattoman helppo tumpeloillekin, so far. Mutta hirväen ihanaa, että nyt jos koskaan voi ihan oikeasti puhua työ- ja siviilielämän balanssista, kyllä se työ aiemmin on ne parhaimmat tunnit saanut, vaan ei siis nyt tällä haavaa...

Helppo elämä

Tai jotain! Aloitin tänään lyhennetyn työpäivän tekemisen ja vaikka sitä epäröinkin päätöksen tekemisen jälkeen, niin nyt kuitenkin tuntuu tosi hyvältä! Mä en ollut aamulla väsynyt ja työpäivän jälkeenkin oon vielä tarmoa täynnä...lasten harrastuksiin ei ole hirmuinen kiire, hyvin ehtii kokkaamaan, surffaamaan, lukemaan Hesaria tms. Mahtavaa sanon minä.

Ainoa mikä mättää, on se taloudellinen puoli. Tällä viikolla alkavilta HP:ltä ei saa kaikkea haluamaansa, mutta ehkä se on vaan hyvä, kaapit tursuavat jo muutenkin. Ja sieltä kaapista on jo löytynyt yhtä ja toista ihan käyttökelpoista kesällä aloitetun sniiduilukuurin tuloksena. Ja pupun pissaama jakkukin ehostunee pesulassa ihan käyttökelpoiseen kuntoon vielä. Meinasi kyllä fasadi kaatua, kun pesulassa 3 ihmisen voimin analysoimme koti-Jäniksen pissan koostumusta ja kemiallisen pesun mahtia...

Mutta nyt selaamaan HP-katalogia ja sen jälkeen kutomaan yhden urheiluhallin ylisille yleisurheiluharkkojen ajaksi...