Paluu lähtöruutuun

Maanantaina suuntasimme J:n kanssa työpaikkojen sijasta tontille, oli ihan lomafiilis. Vaikka viime keikasta jäi hieman ristiriitainen olo, se kaikkosi kun ajelimme lossilta lossille. Fiilis oli hyvä. Tontilla J alkoi raivata kaislikkoa kohti merta ja tulihan sieltä meri vastaan ja sitä kuuluisaa ahvenruohoa. J taisi tässä kohtaa mainita, että mun retkihame ei olisi ollut ihan soveltuva tälle retkellä, kaislanruoko kun oli viikatteella poikki vetäistynä melko terävää. No sen huomasin sitten kotona, kun retkihameen sisus oli täynnä veriroiskeita :) Päivä oli tosi upea ja kai siitä syystä sitten tyhmänä sen hamosen päälle laitoin. Kunnan rakennustarkastaja saapui tontille jämptisti ja osoittautui ihan älyttömän avuliaaksi ja toimeliaaksi tapaukseksi. Ei riitä sanat kertomaan, kuin monta hyvää vinkkiä häneltä saimme. Aluksi kuopsutimme tontin rajoja niitä kolmea puuttuvaa kuitenkaan löytämättä, vaikka ihan älyttömän hollilla oltiin. Päätarkoitus oli kuitenkin miettiä rakennuspaikkaa. Hassua, että päämökin osalta olimme kaikki yhtä mieltä siitä, mihin mökki suunnilleen kannattaisi laittaa. Saunamökki aiheutti päänvaivaa; se pitäisi sijoittaa lähemmäs naapureita, joita meillä on siis lännen puolella. Lähellä tuota rajaa tontissa oli kuitenkin eniten puustoa ja kumpuilevuutta ja epämääräistä kalliota päinvastoin kuin toisella puolella. Koska vaikuttaa kuitenkin siltä, että ns. ranta tulee muodostumaan juuri tuonne naapurin rannan viereen, ei saunamökkiä olisi kai mitään järkeä sijoittaa itäpuolelle tonttia, vaikka siellä olisi miten kivoja paikkoja. Kaikista koomisinta oli se, kun aloin kertoa rakennustarkastajalle ongelmarannastamme joka vaan jatkui ja jatkui kallio pinnassaan ulapalle. No, "joku" osasi lukea karttaa meitä paremmin ja selvitti, että ranta ei alkanutkaan siitä mistä luulimme, eli emme olleetkaan kävelleet vetten päällä, vaan vielä tontin maa-alueen puolella....yritä siinä nyt pitää pokkaa...mutta kuten omakotiprojektista aikoinaan opittiin, niin kannattaa kysellä niitä tyhmiä kysymyksiä...niihin saa viisaita vastauksia :) Kaiken kaikkiaan visiitti oli niin myönteinen, ettei sitä voi sanoin kuvata. Paluumatkalla ostimme vähän evästä ja edelleen tunne siitä, että olisi jollain ihanalla ja luvattomalla lomalla jatkui ja se aurinko paistoi. Manteereelle päästyä matkaan vähän marjoja ja toisesta blogista napattua ideaa eli Velmusten maukasta reikäleipää. Se on oikeasti todella hyvää ja kiva tuliainen kotiin. Niinkuin aina, aivot kävivät paluumatkalla kierroksilla. Kaksi asiaa nousi ylitse muiden; saunamökin paikka ja vieno vihjaus harjakatosta saaristo-olosuhteisiin. Keskiviikkona tapasimme yhtä mökkitoimittajaa ja kuten vähän arvelimmekin, kaikki oli muuten erinomaista, mutta hinta ei. Tai siis pakko korjata: ei okei meille. Pettymystä oli hieman vaikea niellä, mutta meillä on tiukka budjetti ja aiomme siinä ehdottomasti pysyä. Lisäksi aina tulee jotain yllättävääkin rahareikää projektin edetessä, joten tietentahtoen näin alussa budjettia ei voi missään nimessä lähteä ylittämään, jos meinaa sellaisessa pysyä. No ei kun paluu lähtöruutuun! Ja kyllä tältäkin toimittajalta saimme tietoja, jotka projektissa eteenpäin auttavat ja se oli toki positiivista se. Takaraivossa raksuttaa ajatus siitä, että poikkeuslupa olisi saatava vireille, muuta kiirettä ei ole. Toisaalta meiltä puuttu vielä tarjous ruoppauksesta ja silläkin on hitusen vaikutusta siihen kuinka monta rakennusta tontille aikanaan nousee. Ja yllätys yllätys unohdimme kaikessa tohinassa maanantaina oikeasti mitata päämökinkin rakennuspaikan etäisyyden rajoista, vaikka olin sitä varten laitattanut J:n hakemaan edellisenä päivänä asianmukaisen mitan....no sellasta sattuu. Ei vaan ole ihan lyhyt matka käväistä uudelleen...Töissä oli loppuviikosta vaikea keskittyä, olisi tehnyt vaan mieli selailla mökkikatalogeja :) Aloin jossain kohtaa viikkoa ajatella, että jospa laittaisimmekin saunan päämökkiin ja tekisimme "vain" erillisen nukkuma-aitan lisä-/vierasmajoitukseksi, kun saunalle ei oikein meinannut sopivaa paikkaa mukamas tontilta löytyä. Ja sen vierasmöksänhän olisi sitten voinut hyvällä omalla tuntoa asettaa sinne kivemmalle tontin itäpuolelle. Mutta sitten, onko päämökistä liian pitkä matka uimaan ts. onko 30 m liian pitkä matka? Kyl tää tästä ja tänäänkin illalla kautta yöllä voi vielä pari katalogia selata ja siemailla valkkaria ja saada ihan älyttömän hyviä ideoita, jotka tuntuvat aamulla huonoilta....pakko muistaa olla positiviinen: oikeastihan tää on hei kiva projekti ja siitä pitää osata nauttia!

Haisee haasteille

Eilen startattiin tontille vähän kuuden jälkeen; väsymys otti niskaotteen onneksi vasta iltapäivällä, kun aurinko porotti päin pläsiä tontilla. Olimme kutsuneet yhden ruoppaus- ja laituriyrittäjän aamupäivästä katsomaan rantaryteikköämme. Kieltämättä pettymys oli jonkinlainen, kun kävi ilmi, että kaislikkomme alla oli kalliota melko pitkällekin matkaa; nyt tosin olemme J:n kanssa totaalisen eri mieltä siitä miten pitkälle :) Tarkkaavaisuutta hieman häiritsi jossain kohtaa se, että yhdet lähinaapureistamme tulivat yllätysvisiitille ja tottakai halusimme samassa hötäkässä haastatella heitä kaikesta mahdollisesta ja tutustua puolin ja toisin, oikein mukavilta ihmisiltä kuin vaikuttivat. Luuriasioiminen ei kyllä koskaan voita kasvokkain tapahtuvaa tapaamista. Kuten P sanoisi, "no mut kuitenkin" laituri sijoittuisi joka tapauksessa melko pitkälle ja nipin napin pysyisimme omalla vesialueellamme. Tonttiimme tosiaan kuuluu myös 2 t neliön vesialue tontin edessä, mikä on sinänsä positiivinen asia, jos niitä nyt haluaa hakea ja miksei haluaisi. Raksaheppu yritti parhaansa mukaan keksiä ratkaisua haasteeseemme, ainoa vaan, että hinta-arviot vilisivät ilmassa alhaalta ylös ja vähän sen yli kovaa vauhtia ja jossain kohtaa meidän oli pakko painaa jarrua ainakin omissa mielissämme. Täytyy hieman mietiskellä, miten ongelman selättäisi, eikä antaisi epätoivolle valtaa tyyliin, että tontille ei pääsisi pahimmassa tapauksessa vesitse eikä maitse ja mökin rakentamisen voisi unohtaa....innostus miettiä esim. mökin seinien siirtelyä metreilllä suuntaan jos toiseen hieman menetti otettaan, kun tuli ns. hieman tärkeämpää mietittävää :) Toisaalta tässä saa potkua hoitaa tuo tierasitteen mukainen tie tontille. Yritimme myös J:n kanssa miettiä rakennuspaikkaa mökille ja saunamökille ja ehdotukset lentelivät idästä länteen ja takaisin. Aiemmalla visiitillä saavutettu jonkinlainen konsensus oli selkeästi mennyttä. Lähinnä korkojen kanssa tuli ongelmia, rakennusten sijoittamiselle on niiden osalta omat vaatimuksensa emmekä toki muutenkaan halua sijoittaa esim. saunamökkiä turhan alas. Ruoppausyrittäjän ja naapuireiden avustuksella saimme selville, että tontin lounaspuoli oli ainoa järkevä paikka rannan muokkaamiselle, joten saunamökkiä oli pakko suunnata sitä kohti, vaikka se olisi paremmin istunut kaakon puolelle. Haasteena on myös se, että pyhästi ajattelimme ettei puita juurikaan tarvitsisi kaataa ja nyt sitten alkoi tuntua, että ihan puunhalaajiksi emme voi ryhtyä, koska puita on tontilla runsahkosti. Kerta kerralta siellä käydessämme niitä tuntuu olevan aina enemmän ja enemmän.... Nää haasteet on kai vaan selätettävä yksi kerrallaan, kyllähän me näitä ongelmia hieman haistelimme jo tontin ostosreissulla, joskaan kumpikaan meistä ei toivonut niiden toki realisoituvan. Jotenkin yritän toimia töissä ja kotona nykyään siten, että hermostun vasta sitten, kun asiat ovat todella reisillä - sitä ennen en käytä aikaa murehtimiseen ainakaan ylettömiä määriä..enhän... Kaikkien haasteiden keskellä kävimme saaren kesäravintolassa syömässä hyvät lounaat kera mukavan palvelun, vilkaisimme saaren yleistä uimarantaa, nautimme auringosta ja osallistuimme pikku-P:n järjestämään (niin tyypillistä niin tyypillistä) askartelukilpailuun ruo'oista :), jonka minä ovikoristeellani hävisin ja J ja P tulivat tasoihin siili-installaatiolla ja taiteellisella kyltillä. Olemme vasta pikku hiljaa tiputellen kertoneet lähipiirille, että mitä on tullut tehtyä....tai siis hankittua. Ihmiset suhtautuvat kovin eri tavoin, ja ainakin jotenkin pelkäämme ihmisten reagointia. Tai sitä, että tämä meidän projekti olisi ns. joltain pois tai aiheuttaisi kateutta, kateus kun on kuitenkin aika inhimillinen piirre, se on tullut vuosien saatossa huomattua, vaikkei tässä todellaakaan mitään ole saatu ilmaiseksi tai mitään lux-mökkiä olla todellaakaan rakentamassa. Ihan perusmökkiä perustuloilla pukkaa... Poikkeusluvan hakeminen alkaa tuntua kakkunpalalta verrattuna tähän muuhun säätöön...eiköhän siihenkin jokin vaikeuskerroin saada vielä lyötyä, haistelen :)

Karsee kaislikko

Pari kertaa tullut piipahdettua tontilla sitten ekan postauksen. Viimeksi lapset oli mukana ja vaikka heille kuinka oli kerrottu etukäteen, että rannassa ei voi uida, koska koko ranta on pahasti kaisloittuinut tms. tms., niin yllätyshän se nille oli sitten kuitenkin. Melkein alkoi itsellekin epätoivo nousta kurkkuun, kun näytti siltä että meillä on 60 m x 45 kaisllikko rantana, jossa voi melkein kävellä vetten päällä...vielä kun vesi muuttuisi viiniksi, niin ei olisi hätiä mitiä :) Kyllä se siitä. Koko rantaviivaa emme varmaan voi ruoppauttaa mutta uimaranta ja laituri lienevät silti ihan mahdollisia. Tuntuu, että kävi ihan samoin kuin aikoinamme omakotitonttia ostaessa...ensin ostimme tontin pikakiväärivauhdilla ja sitten sen jälkeen käytiin katsomassa, että mitä sitä onkaan tullut ostettua...tontti näytti nimittäin isommalta kuin ensi näkemältä ja puitakin oli tässä välissä tuonne kalliotontille kasvanut....silti ei ole kaduttanut yhtään. Meillä ei ollut eikä ole varaa ostaa tonttia, jossa ei olis mitään epäkohtia. Tuon rannan lisäksihän tontille menevä tie jää n. 400 metrin päähän tontin rajasta. Muutoinhan lossit hoitelevat sen, että emme venettä tarvitse saarelle päästäksemme. Kun jäin tokalle lomapätkälle, otin luurin käteen. Täytyy myöntää, että olen saanut kunnasta ihan parasta palvelua molemmilla kotimaisilla :) Rakennustarkastajakin lupautui auliisti tontille tekemään katselmusta rakennuspaikasta...mahtavaa palvelua verrattuna omakotirakennusvaiheeseen. Ruoppaajaakin olen yrittänyt kysellä, mutta kukaan ei ole vielä ehtinyt tontille katsastamaan tilannetta. Toisekeen olen yrittänyt selvitellä naapureita ja rajoja ja kiinteistötunnuksia, kun lähdemme alkusyksystä hakemaan poikkeuslupaa. Rantayleiskaava on saarelle vahvistettu, mutta se ei ole lainvoimainen. Minulle on kuitenkin annettu ymmärtää, että poikkeuslupa on mahdollista saada, mutta että se kestää. Luulen, että hakemuksen failaaminen ja naapureiden kuuleminen ei tule olemaan ongelma. Enemmänkin ongelmia on ehkä nähtävissä tilanteessa, että haluaisimme käyttää meidän tontille v. 1971 (erityisen hyvä vuosikerta muuten...) myönnettyä tierasitetta, jolla saisimme tien omalle tontille saakka. Todennäköisesti ne 3 rasitettua kiinteistöä,joiden tontille tien rakentaisimme, eivät tule meidän yhteydenotostamme ilostumaan....tienpohja ei näytä vaikeatekoiselta ollenkaan, mikä on positiivista, jos sitä nyt pitää tästä tiecasesta hakea. Talopakettikarsinnatkin on hoitanut meikäläinen ja tarjoillut J:lle pari vaihtoehtoa, joista hän saa valita tai ainakin olla valinnassa mukana :) Ja ylläri ylläri hinnoilla on iso merkitys, jotta pysymme varsin kohtuullisessa budjetissamme. Nyt jäljellä on periaatteessa (??) kaksi mallia kahdelta eri toimittajaltta. Toiselta on saatavissa myös asennus ja sillä tarjouksella pääsee hyvin selville, että pysyttäiskö me suunnilleen budjetissa vai ei. Toinen on pienehkö arkkitehtipainotteinen pelkän talopaketin, ekologisen sellaisen, tarjoaja. Tätä jälkimmäistä tarjousta vielä odottelen, pelkään vain, että se menee kaakosta lujaa yli budjettimme. Minkähänlaista olisi rakentaa, jos ei olisi niin tarkkaa, että mitä viivan alle jää...sitä tämä poppoo ei kyllä saa koskaan tietää. Mut hei; ollaan kiitollisia tästä mahdollisuudesta. Tällä kertaa on siis tarkoitus antaa asennus 3. taholle tehtäväksi eikä laittaa J:tä taas laihdutuskuurille ja opetuttaa polttamaan röökiä yöllä raksalla...tosin tuon edellisen projektin omatoimisuusasteen ja tiukan budjetinhallinan johdostahan meillä on mahdollisuus ylipäätään tähän toiseen projektiin ryhtyä. Ja niinkuin J sanoisi: pitää varoa vaimon haaveita, nillä on tapana toteutua. In any event ollaan varmaan menossa tontille viikon päästä lauantaina ihmettelemään auringonkulkua ja päätalon paikkaa vielä. Tarkoitus olisi siis rakentaa kerrosalaltaan n. 70 neliön mökki kahdella makkarilla ja erillinen 25 kerrosneliön saunamökki tuvalla, johon saisi myös makuupaikat neljälle.