Jos ei nyt Jeesus-lapsi, niin melkein...

Tomppa sai tänään käydä lunastamassa itselleen joululahjan eläinkaupasta, eli pupuvauvan. Kauppaan ajettaessa olo oli omassa mahanpohjassa vastaava, kuin olisi raskaustestin tehnyt; nyt se (pupu)vauva meille tulisi ja jäisi. Viimeinen silaus tämän eläinvauvan meille tuloon tuli kyllä päivätöissä vähän ennen joulua, kun kaksi ihmistä keskusteli siitä, kuinka "vihoviimeistä" on ottaa perheeseen eläimiä, kun lapset tahtovat. Sen verran vastarannankiiski olen, että sen jälkeen oli vähän liioitellen aivan saletti, että se kauan kaivattu pitkäkorva meille tulee, sen verran eläinrakas olen itsekin ; ) Ja voi kiesus sitä "uuden isän onnea", kun Tomppa pupun eka kertaan eläinkaupassa syliin sai, se hymy tuli niin tahtomatta ja pyytämättä, että sen kun olisi saanut kameralla ikuistettua...

Muutoin joulu sujui ihan suht koht lunkisti, vaikka aikataulu vähän nireä tänä vuonna olikin ja vaikka meikäläisen huominen töihinmeno muiden jäädessä lomanviettoon ihan vähän, vähän enemmän ja kohta kahta kauheammin alkaa ahdistaa. Lääkkeeksi aion katsoa Tahdon asia -dvd:n vikat neljä jaksoa ja vedellä kaverin suosituksesta löytämääni halpisshampanjaa. Halpista siinä mielessä, että jos ja kun meiltäkin Suomesta saa n. 20 juurolla shampanjaa, joka on vielä oikein oikein hyvääkin, niin elämässä on vielä toivoa ja tästä on hyvä lähteä rakentamaan parempaa ensi vuotta! Tosin J:lle tulin just maininneeksi, että mitäs sitten kun tuo henkilökohtaisesti aivan ultimate mielenrauhoitusdvd-sarja taas kerran tulee loppuun katsotuksi...maisa-dvd:?? No, onneksi ei niin matalissa vesissä nyt juuri kynnetä vaan naiivisti ajattelen, että ensi vuosi tulee olemaan varmasti hyvä vuosi omalla kohdallani haluamatta analysoida sitä yhtään enempää.

Vähän on alkanut ensi kesän lomakohdekin selviämään, näyttäisi olevan taas Ranska, ei siitä nyt taida päästä yli tai ympäri ainakaan oman pään sisällä. Ohessa muutama tunnelmakuva tämän hetkisestä kivasta majoitusehdokkaasta. Jossain vaiheessa tulevan kesän matkapäätöksiä vähän varjosti toukokuussa päivätöissä päälle paukkaavat tehostamistoimenpiteet, mutta nyt jotenkin se ajatus huolineen on painunut aivan taka-alalle teemalla mitäs sitä nyt etukäteen suremaan asioita, joiden toteutumisasteesta ei ole minkäänlaista varmuutta vielä. Hassua on, että vuoden 2011 kesäreissu on jo aivan lukkoon lyöty, silloin tulee nimittäin täysi kymppi mittarissa täyteen (eikä se ole ikävä kyllä se kolkyt), ja sitä reissua ranskan shampanja-alueille ja luultavasti myös Pariisiin ja Disneylandiin on suunniteltu jo kolmatta vuotta. Nyt J hoksasi (suunnitelman onneksi jo täysin nielleenä), että huistaistaankin se reissu sitten lentämisen sijaan suurimmaksi osaksi omalla autolla ainakin Saksasta eteenpäin.

Joulupukin töissä

Oon aivan voimaton tämän inhottavan lentsun kanssa, reilun viikon kärsimyksen jälkeen yhä kolottaa nenää, kurkkua, ikeniä ja päätä ja viluttaa ja viluttaa...Ehkä tää siksi tuntuu niin inhottavalta, kun tosi harvoin flunssaa poden. Viime viikon ajan tuo oma ulosantikin oli aivan kauhia, pakko oli päivisin ehostaa itseään vähän pirteämmän näköiseksi, vaikken muuten nyt arkisin kovin tarkka olekaan. Mutta nyt siis alkaisi niin sanotusti riittää ; ) Viime viikkokin oli tietty tosi hektinen harrastus-, koulu- ja yksityisine pikkujouluineen. Ehkä oli parempikin, ettei pystynyt jämähtämään sinne soffan uumeniin. Toki olin älykkäästi n. kk sitten J:lle selittänyt, että "flunssa on normaali olotila, jota pitää sietää ja kipeä on vasta, jos on kuumetta..." No paha saa aina palkkansa tai jotain, olen nimittäin ollut tosi kipeä, vaikkei kuumetta ole ollutkaan. Yöt ovat todellakin valuneet kohti aamua yskiessä. Vatsalihaksethan siinä ovat töihin joutuneet, josta tästä nyt on pakko jotain positiivista irti repiä.

Pikku-P on kyllä omalla pirteällä olemuksellaan piristänyt kummasti, se kun on niin tavattoman innostunut talvilajeista: luistelusta, hiihdosta ja mäenlaskusta. Tänäänkin satoi lunta isoina hiutaleina vaakatasossa ja tuo yksi tamppasi meidän pihan ylämäkeä ihan into piukkana ja lumisateen yltyessä yhä piti päästä iskän kanssa luistelemaan!

Olen viritellyt alakerran khh:een joulupukin tilan, jossa paketoin lahjoja pesukoneen ja kuivausrummun päällä. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin vihdoin inspiksen ja siivosin khh:n siihen malliin, että J voisi siellä inspiksen saatuaan iskeä laattaa lattiaan. Toisaalta olen aina tykännyt kovastikin paketoimisesta, mutta että eihän sitä kukaan haluaisi noin montaa pakettia kääriä...olen ratkaissut ongelman siten, että piipahdan "pajaan" aina silloin tällöin ja kääräsen samalla kertaa pakettiin aina muutaman lahjan kerrallaan. T haluaa lahjaksi nyt vain sen pupun, johon olen nyt luvannut suostua, mutta se tarkoittaa sitä, että T:n osalta lahjasäkki ammottaa lähes tyhjyyttään. Toki siellä nyt paketteja on, mutta räikeässä epäsuhteessahan ne ovat. Ja vaikka 11-v. hyvin ymmärtää, että pupu häkkeineen ja tykötarpeineen tulee ihan yhtä kalliiksi kuin P:n "krääsä", niin silti T on kuitenkin vielä pieni poika, jonka naaman pelkään valahtavan jouluaattona. Haluan ostaa pupun vasta joulun jälkeen, jottei sen tarvitse lähteä mukaan joulutourneelle palelemaan ja sukuloimaan ihmistungokseen, vaan se saa rauhassa totutella uuteen kotiinsa ja meihin neljään ihmiseen näin aluksi. Kyllä tulee hassua olemaan, kun tuollainen pupuvauva meille tulee. T on kuitenkin halunnut sitä jo kauan ja nyt mietin, että kai se on nyt otettava, jotta T vielä ehtii sen elinajan meillä kotona ylipäätään asua ; )

Niin järkky tunku on noihin meidän lähiostareihin ollut, että mistään lamajoulusta on kyllä vaikea puhua, vaikka tiedänkin joillakin aiempaa tiukempaa varmasti olevan. Onneksi löysin Pikku-P:n toiveet Rihma-kaupasta tosi kätevästi, tällä kertaa pisteet Ässälle. Tavarataloista ei mistään löytynyt yhtä kattavaa kokoelmaa. Täytyy vaan nyt alkaa uudestaan metsästää lentsun syövereihin kadonnutta joulumieltä vaikka glögin avulla ; )

Päänsäryn pauloissa

Pollaa on jomottanut jo hyvän aikaa...se ei taida olla enää kenellekään yllätys, jos mulla sattuu olemaan päänsärkyä, nimittäin jos olen syönyt huonosti, nukkunut huonosti, jos on lentsua tms, niin mun päätä todella särkee. Tänään töissä tilanne taas kärjistyi siihen malliin, että sähköpostin kirjaimet alkoivat hyppiä silmissä kummasti ja laskukoneesta ei löytynyt oikeita numeroita?? Neukkarissa koin jonkin verran transsihetkiä, en tiedä huomasiko kukaan ja oliko mulla ollut silmätkin kiinni ; ) Sitten päätin suoriutua kotiin ja olinkin hetken aivan sekaisin ja syöksyin petiin. Nyt pitäisi vielä piristyä ja suoritua joululahjaostoksille kera P 5-v...tosi hyvä ajatus, ei varmaan mene montaa minuuttia, kun kysymys "äiti onko jollain syntymäpäivät" tulee ; ) No josko sitä ostaisi jotain aikuisten lahjoja tms., ja muuta sälää, jotka eivät ole niin läpinäkyvästi lahjan näköisiä. Yritin lauantaina käydä Tapiolassa yksin ostoksilla, mutta parkkipaikan hakeminen osoittautui aivan mahdottoman työlääksi, varsinkin kun en ollut ihan pikkuautolla (omaa tyhmyyttäni) liikenteessä. Mutta tuo parkkiongelma ja tämän päivän piänsärky kyllä yks kaks yllättäen latistivat joulutunnelmaa, mistä olin vähän yllättynyt, kun olen ollut niin joulufiiliksissä jo pitkään. Mutta toivottavasti olo paranee, koska tälle viikolle on luvassa vielä lasten telinevoikan joulunäytöstä, Lauri Tähkän keikkaa, tyttöjen pikkujoulut tms. Alkoipa olo jo kummasti kohentua, ei ole selvästi enää niin halolla päähän lyöty olo...
Pikku-P koristeli kuusen, joka perinteisesti oli haettu Bau-talosta, koska hyvä & halpa oli osoittautunut hyväksi yhdistelmäksi. Nyt hinnat olivat viime vuodesta nousseet ja olisi pitänyt jo siinä vaiheessa ymmärtää, että kuusikin oli ihan susi. Mutta kun otimme sellaisen valmiin sukkaversion, tämä ylläri selvisi meille vasta kotona. Kuusi oli ihan vino, toispuoleinen ja ties mitä. J sahaili sitä alhaalta ja minä ylhäältä ja silti se piti sitoa kiinni terassin oveen, kun sen piti tulla keskelle olkkaria..no sattuuhan noita. Turun M:ltä sain vielä eilen aivan ihania koristeita, jotka vähän paikkasivat tota hirviää kuusta. Mutta kyllä menee ensi vuonna tuo hovihankkija pannaan.

Tukka hyvin kaikki hyvin

Melko uusi kampaajani loihti mulle perjantaina hienon tukan, harmi vain että edessä oli illalla vain koko talon siivousurakka ja kaupassakäynti lauantain pikkujouluja varten. Verkkareissa hypin pari kertaa siivouksen lomassa peilin eteen päätäni ihastelemaan, se oli ainakin juuri kampaajaajatuoreena oikein kivan oloinen. Hyvää tuulta ei masentanut edes se, että taas ja taas ja taas mulle iski paha kakkukarma päälle. Täyttäriä en osaa siis tehdä ja hainkin sen valmiina. Kiikuttelin kakkua perjantain mittaan useaan otteeseen varovasti autoon ja autosta pois ja jääkaappiin ja autoon ja jääkaappiin ja vähän mömmöksihän se oli mennyt, jotta kyllä oli päällyksetkin vähän nurinperin ja otti kyllä pattiin. Ensi kerralla J saa hakeakin sen kakun, enkä mä koske siihen pitkällä tikullakaan ; )
Launtai-iltana vietettiin siis meillä A-maajoukkueen pikkujouluja ja hauskaa oli. Porukka tuli autoilla, mutta jäipähän suuremmat kapulat tällä kertaa hankkimatta ja Itsenäisyyspäivä kävin hakemassa Lantagenista 30 hyasinttia, koska olen ihastunut jotenkin nyt juuri niiden tuoksuun hirmuisesti. Mullahan on aina ollut "koiran hajuaisti", mutta uskon että tästä hyvästä tuoksusta nauttivat meillä nyt muutkin kuin minä. Blogin kuva on ulos sijoitettavasta hyasinttilaatikosta, jonka alta uupuu vielä pöytä. Löytyi tuollekin laatikolle monen vuoden jälkeen kiva tarkoitus. Joskus olin siitä kai jonkinlaista joulukalenteriakin meinannut, kun laatikossa on sopivasti 24 koloa, mutta sopiihan se tähänkin tarkoitukseen kivasti. Linnuille ostelin vielä myös talipalloja, joten siivekkäille tiedoksi, että leikkimökin tienoille niitä ripustelin.

Listat puuttuu

Taas alkoi tämä sama asia huvittamaan tuhannetta kertaa eli yhdessä tilaisuudessa tässä männä viikolla yksi mies yritti kysyä minulta jotain henkilökohtaista ja päätti siten udella harrastuksiani. Minä siihen sitten sopersin, että ok-talon viimeistelyhommia ja vähän sen suuntaista tässä tulee vapaa-ajat tehtyä tai ainakin pohdiskeltua. Ja eikös hän siihen sitten sen perinteisen, että "aah, että listat puuttuu vielä"...ja heh heh, kun puuttuisikin ne listat vaan. Mutta itsepähän siinä epämääräisesti asiasta mutisin. Nooh hän oli muuten niin mukava mies, että menkööt tämän kerran. Toi on musta vähän sama lause kuin että kotiaan siivoavalle sanoisi, että "ai, veit sitten roskapussin, niinkö"...

Pikku-P:n kanssa meillä on juuri tässä samalla joulukorttien sarjatuotanto meneillään, tänä vuonna laitetaan dramaattista mustaa tulemaan, ettäs tiedätte. Tuli muuten todella halvaksi tuo Tiimarikeikka, vaikka kaikki pikkujutut tuntui ensi näkemältä maksavan pari euroa, mutta pari euroa sinne ja tänne ja postarit samaan laskuun, niin tuleehan siitä. Mutta kyllä tuo kivaa hommaa on varsinkin näin managerina pikku assarin toteuttaessa mun visioita ja samalla rahalla tuli toki muutenkin täydennettyä askarteluvarastoja. Pikku-P lämmittelyksi tekikin huopatontun vessapaperirullasta.

Lauantaina olisi A-maajoukkueen pikkujoulut meillä. Koska J ystävällisesti, tosin ennalta sovitusti, keikkailee Tampereella pubissa pe-illan, "saan" siivota yksin ja leipoa ja leipoa ja leipoa. Tänään "leivoinkin" jo yhden kakun kakkugalleriasta, eikä ollut yhtään raskasta painaa sitä tilausnappia netissä ; ) Jos nyt kaikenlaista sapuskaa saan aikaiseksi, niin kakut tekevät poikkeuksen. Silmäkulmat alkaa vieläkin kostua, kun muistelen J:tä ja mua leipomassa vaaleanpunaista kakku-unelmaa P:n ristiäisiin. Anoppi kärkkymässä vieressä ja aivan aivan liian aikaisin meille ilmestyneenä muistuttelemassa, että nyt teille tulee kyllä avioero (=kun minä siis olin paha suustani)...mun vanhemmatkin olivat ystävällisesti saapuneet myös tuolloin ristiäispäivänä meille aivan aivan aivan liian aikaisin ja kuupoilivat vaan soffalla ja minä papiljotit päässä ja yöpaita päällä yritän J:n avustuksella raapia tarjoilua kasaan. No siitä kakusta tuli aikas kaamea noin niinkuin ulkoisesti, kai se ihan hyvänmakuista oli. Että ei kyllä siitä kakusta kyllä kuvia oteltu, kun sen piti olla ihana korkea pinkki kerroskakku, mutta kun se torni sortui ; ) Olisin kyllä motannut sitä raukkaa, joka olisi yrittänyt sitä kakkua kuvata...

Jouluviiliksiä

Muutaman joulukuva meiltä, joukossa joku pikku-P:n ottama foto ja myös P:n koristelema huonekuusi, vähänkö liikkis omasta mielestäni...

Alamäkeä

En ole tännekään juurikaan kirjoitellut, kun olen ollut vähän alamaissa jonkin aikaa. Nyt on alkanut mieli piristymään, vaikkeivat huolet ole suinkaan loppumaan päin. Eilen tulin jopa erittäin hyvälle tuulelle shopatessani taas uutta joulukamaa. Toivottavasti tässä nyt ei piile mitään korrelaatiota, ei tätä joulukamaakaan nyt meille ihan määrättömästi mahdu ; ) J:kään ei ole uskaltanut kommentoida ostoksista yhtään mitään, on oppinut ns. sulautumaan tapettiin näissä meikäläisen alamäissä ja hyvä niin...

Jotenkin herätti yksi tapahtuma sivusta seurattuna Stockalla kaffilassa viime viikolla. Lapset vetelivät ex-tempore ostettuja lihispulla-muussi -aterioitaan ja minä kipaisin viemään ostoskassin parkkihalliin. Matkalla hissille huomasin ikäiseni miehen tutkailevan eteisessä, hissin toisella puolella olevaa seinää ja etsien siitä ulospääsyä, jota ei löytynyt?? Sitten hänen katseensa osui vieressä olevaan parvekkeen oveen ja hän luikahti siitä ulos ja jäi ihmettelemään reittivalintaansa. Minä kipaisin autohallissa ja kun tulin takaisin, mies seikkaili yhä tuolla partsilla. Yhtäaikaa kävi jotenkin sääliksi, mutta vähän pelottikin, enkä osannut mennä kysymään, onko joku hätänä. Sokea mies ei ollut, sen olisin aistinut. Lasten yhä mussutellessa annoksiaan huomasin yllätyksekseni miehen "selviytyneen" kaffilaan ja valitsevan itselleen ties mitä ruokia ja herkkuja. Hetken olin iloinen, mutta sitten mieleeni juolahti, että ei hänellä varmaan rahaakaan saattaisi mukana olla, kun ei kaikki muutenkaan ihan "kotona" ollut. Ajatus alkoi säälittää ja lähdin vakoiluretkelle palauttelemaan lasten lautasia astiankeräykseen ajatuksena lähes se, että käyn kuittaamassa miehen ostokset kassalla, jos ei hänellä rahaa löydy. Mutta kuinka ollakaan, siellä hän pitkään kuvettaan kaiveltuaan ojensi kassaneidille sileän 20-euroisen ja voih kun tulin niin iloiseksi hänen puolestaan. Sitten hän suu maireana asteli kaffilan puolelle ja alkoi mättää ruokaa nassuun. Että kun itsellä nyt on kuitenkin ja kuitenkin ja kuitenkin kaikki asiat melko hyvin...

Ensi lauantaina olisi tarkoitus suunnistaa Fiskarsin jouluiluista nauttimaan, toivon pääseväni siitä ihanasta paikasta mukaville joulufiiliksille.

Joulua pukkaa

Kun nyt on isänpäivistä selvitty, niin kamalasti hotsittaisi laittaa joulua, siis tunkea ja ostaa kaikenlaisia ihania koristeita kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Tää ilmiö ei ole henkilökohtaisella tasolla edellisinä vuosina ihan näin paljoa pukannut päälle kuin nyt, tiedä häntä mistä tämä intoilu johtuu. Eilen piti hakemani L-genistä Pihlikselle pikkuinen huonekuusi, johon se voisi jo nyt ripustaa muutaman koristeen killumaan. No, mukaan tarttui kaikki loput listalla olleet joulutavarat tähti-ikkunakoristeita ja torkkupeittoja myöden...siis jo tämä koristelista on jotain ylhäältä annettua, joka on ollut oikein to-shop -listalla...ehkä tää on osa 40kympin riisiä tai jotain, toki mukava sellainen riisinosa jos se vain sitä on.

Isänpäivistä selviäminen ei ole kyllä koskaan ottanut näin lujille...maistelimme mun isän & J:n kanssa siperialaista votkaa, joka oli yllättävän lempeän makuista suomalaisiin verrokkeihinsa verrattuna. Pullo tyhjeni kolmeen pekkaan vedettynä melko mukavasti. Ja kuinkas sitten kävikään? Kaksi muuta "harjoittelijaa" selvisi vammoitta ja tää kolmas ressukka, eli minä, sai kaamean kapulan. Ruokaa ei voinut sunnuntaina kuvitellakaan pistävänsä kurkusta alas ja siitäkin huolimatta oli oksettava olo. Maanantaina töissä lounaan syötyäni se päätti olla pitäytymäti sisällä, joten hetken päästä oli yhtä aikaa nälkä ja kaamea kapula yhä. Vielä tiistainakin väsytti kovasti ja kuvotti aika ajoin. Mutta että jospa näillä "opeilla" nyt selviäisi tuon pikkujoulujakson kirkkaisiin tarttumatta, kun ne eivät ole koskaan mulle sopineetkaan ; )

Jouluvalmistelu jatkuu...

Vaaka valehtelee

Kesäloman jälkeen olen yrittänyt vähän syrjäsilmällä tuijotella vaa'an lukemia ja pinnistellä hieman, jotta omat lukemat saataisiin pienoiseen laskusuuntaan. Satojen takaiskujen jälkeen homma on edennytkin ihan kivasti ja viime viikolla tavoite näytti tulleen täyteen, kunnes lukemat alkoivat näyttää niin epätodellisilta, että minä ressukka jossain vaiheessa tajusin vaa'an näyttävän väärin...mikä pettymys. On tuo masiina oikutellut jo aiemminkin, esim. näytön luvut kun ovat tulleet näkyviin vasta vaa'an tietyssä kulmassa suoritetun voimakkaan pomppimisen jälkeen ; )
Uusi vaakako nyt kehiin? Pitäisikö kaupassa sitten testata, että tuleeko "hyvät" lukemat? Ja jos ei talvikamppeet päällä tule, niin hylätä ehdokas ; ) Eli menkööt tuo vanha vaaka vielä, kaipa vaatteiden sopivuus kertoo todellisen tilanteen. Mutta jos nyt jossain voi itseään huijata, niin kai se on juuri nuo vaa'an lukemat...itse ainakin kokeilen seisomista eri kohdissa ja painon siirtämistä puolelta toiselle, tosi fiksua ja aikuismaista.

Viikonlopun vilautukset

Mennyt viikonloppu oli tosi "tehokas". Lauantaina siivosin kodinhoitohuoneen rojuista, jotta uusi kuivausrumpu saisi tarvitsemansa tilan. Sitten J roudasi koneen kellariin ilmanvaihtokoneen puhdistettuaan hyyäksi havaitulla mattotekniikalla ja hoiti viimeistelyhommat ja eikun kone laulamaan. Tompan kuskaus sählysynttäreille ja itse saunaan, josta sitten valmistautuminen Arton 40-vuotispäiville, jossa kuluikin mukavasti loppuilta. J:tä joutui vähän houkuttelemaan poislähdöllä, kuski kun olin ; )
Sitten sunnuntaina joku pirteänä ja se toinen vähän krapulaisena hyökkäsimme Tompan sänkyprojektin kimppuun. J purki vanhan Ikean parvisängyn pois tieltä, jos ei nyt ihan käden käänteessä, niin kuitenkin. Sitten minä siivoilin ja tungin parvisängyn osia varastoon ja J laittoi alimmaisten kuormalavojen alle pyörät ja alkoi kannella niitä sisään. Lopputulos oli tosi onnistunut, olin itsekin vähän yllättynyt, vaikka parit korjausmaalit jouduinkin tuon kuvan ottamisen jälkeen vielä vetämään pintaan. Männäviikolla Pihlikselle ommeltu mekkokin onnistui jotenkin älyn hyvin ottaen huomioon sen, että ompelukoneen ylälanka jumittuu, kun sellainen tukiosa on irronnut ja alalanka pitää puolata käsin...tosin työelämän yksi koulutustilaisuus ei mennyt ihan putkeen, kun olin edellisyönä ommellut ko. mekkoa seuraavan päivän valokuvausta varten...mutta ihan sama...saas nähä mitä projektia sitä vielä keksii, kun valmistuneet projektit on ylittäneet odotukset ; )

Elvistely ei elätä

Yritän Tompalta kitkeä pois kavereille elvistelyä "siis kato meillä on uusi tietokone ja sit tää on uus ja tää", kun se särähtää korviin niin pahasti. Vaikken elvistelyyn itse juurikaan syyllisty, niin sain kuitenkin tuta viime talvena, kun olin ostamassa uutta grafiikkatyötä galleriassa, jossa juuri tämän tietyn tykkäämäni taiteilijan töitä oli myytävänä. Selittelin galleriassa tyyliin, että "nää Päivi Hannin teokset ovat mulle tuttuja ja olen seurannut hänen uraansa jo tovin aikaa..." Tämä päättyi siihen, että ostin yhden tämän taitelijan taulun. Sitten kun mallailin taulua seinälle, niin tajusin, että taitelijan nimi oli Hanni Pälvi, eikä siis mikään Päivi Hanni...vähänkö alkoi se pienoinen elvistely siellä galleriassa hävettämään, kun se gallerian pitäjä varmaan nauroi partaansa, kun olin lähtenyt, kun mun "asiantuntemus" ei ulottunut edes tämän taiteilijan nimeen...

Viikonloput pinoon...

Viikonloppuisin vähän ahdistaa, kun pikku-P niiiin innoissaan odottaa maanantaita tulevaksi, itsellä kun ajatukset ovat hyvin toisensuuntaiset...mutta Pihliksen perusteluna on toki ymmärrettävästi maanantai-illan telinevoikkatunti ja päiväkodin lelupäivä ; )

Viikonloppu siis tuli ja meni yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Peruskaurapyykkäyksen ja -siivouksen lisäksi sain kuin sainkin maalatuksi Tommin sängyn vimosen osa, joka aamulla näytti siellä räntäsäteessä hyvin huonosti kuivuvan...Sitten päiväkotitädin sekoilun jälkeen selvisi, että valokuvaus onkin tänä keskiviikkona ja Pihlan koltun kanssa tuli vähän kiire huolimatta siitä, että se oli E-kankaan pussissa seissyt eteisessä jo useampi kuukausia. Aina kun alan ommella, muistan miksi ompelen niin harvoin yhtään mitään. No johtuen toki siitä, että ennenkuin olen saanut osat leikatuksi, hermo on ollut jo mennä. Sen jälkeen kaikki yleensä sujuu kuin rasvattu. Jos joku vain tulis, piirtäis kaavat paperille, tunkisi ne kankaalle ja leikkaisi, niin olisin paljon innostuneempi vaatteiden ompelusta. Yleensä ompelen vain tekstiilejä, ja nyt tiedän taas miksi.

Vannetta löysätty...

Maailmassa on sittenkin oikeudenmukaisuutta, rakennustarkastaja ei kolkuttelekaan ovea ihan vielä, vaikka sillä olin J:tä pelotellut jo niin monesti. Viesti kunnan puolelta oli se, ettei tuolla lopputarkastastusajankohdan 5 v. määräajan kanssa nyt ihan päivän, tai kuukaudenkaan päälle ole väliä, kunhan nyt valmista jossain lähitulevaisuudessa kuitenkin tulee ja tuleehan sitä ; )

Viime viikon pikku lomasen jälkeen olo on ilmeisesti muutenkin vähän rentoutuneempi (=lue hyvin vähän), joten pipoa on nyt ennen ensilumia syytä vähän löysätä. Työkaverin ystävällisesti käteen lykkäämän taimipussin kun saisi maahan lykättyä ennen pakkasia, niin hyvä olisi ja myös antajalle tulisi hyvä mieli ; )

Sitten voikin aloittaa vaikka jouluressaamisen tai sitten ei. Lasten lahjat ainakin oikeasti saada tuoda joulupukki, jos on tuodakseen, koska Hullut hoitivat tämän loppuvuoden lahjomisen meidän vanhempien puolesta "kuntoon", kun Tomppa sai uuden luurin ja Wii-pelikonsoli kera parin pelin asettui meille taloksi.

Omaa lomaa

Kolmas todellakin aivan oma lomapäivä menossa?? Mitä on tapahtuntut, no keskiviikkona nautin niin älyttömästi kun ei tarvinnut lähteä rahjustamaan töihin vaan ajelin suoraan Hulluille tuhlaamaan. Sieltä mukaan tarttui lapsille vihdoin ja viimein luvattu Wii-konsolipeli, jota sitten tuli Tompan kanssa iltapäivällä jo pelailtuakin, olipas se oikeasti kivaa. Suunnitellut ulkoprojektit kyllä jäivät siltä päivältä, koska satoi niin älyttömästi. Ruokapöytäprojektin kanssakaan en sisällä päässyt kovin pitkälle. Vaihdoin meidän vanhaan ruokapöytään jalat, ja siitä tuli aiempaa ratkaisua pirtsakampi ja parempi, mutta ei ihan toivottu lopputulos, eli projekti jatkuu ; ) J kyllä pyörittelee päätään näille mun tuikitarpeellisille projekteille...Ostin Hulluilta kauhian kasan ale-lehtiä ja illalla keittelin teetä ja rentouduin, aah. Se on vielä mainittava, että P 5-v. alkoi itkeä, kun ei päässyt Hulluille käymään ja sitten piti Tomppaa harrastuksesta hakiessa siellä pyörähtää...kyllä on tyttö äitiinsä tullut, ei voi muuta sanoa ; ) Vielä toiset "ilo"itkut pääsi P:lta illalla, kunh Wiitä pelatess ei heti ollutkaan joka urkkilajissa mestari...vähän pani hymyilyttämään.

Torstaina tein virheen ja lähdin yhteen koulutustilaisuuteen, jossa se pahvi kouluttaja piti kelmusulkeiset toistaen monotonisesti etukäteen osallistujille toimittamansa monistenivaskan sisällön...että kannatti raahautua, ei todellakaan. Sitä alkoi arvostaa omaa koulutustapaansa "tota noin...mitäs mun pitikään teille tästä kohdasta mainita...eiku...mutku...okei...okei", että kyllä siinä mun harrastamassa tuttavallisessa jutustelussa, vaikkakin tiukasta asia-aiheesta, nyt kuitenkin joku puolensa on. Onneksi tuon turhiskeikan pelasti sovittu lounas kaverin kanssa, muutenhan olisin manannut tuon koulutustilaisuuden ihan alimpaan...Illalla nukahdinkin sitten ysiltä sohvalle, toki vaatteet päällä, josta jossain vaiheessa kömmin ylös nukkumaan, jotta olinkin sitten pe aamuna pirteänä lähtökunnossa Hulluille! Takaisintulomatkalla kävin vielä hakemassa erinäisiä säkkejä multaa ja kasan kukkasipuleita. Toi ilma ei oikein houkuttele niitä laittelemaan, mutta jospa ensin käyn vilkaisemassa kellarin pyykkivuorta ja sotkuista olotilaa noin muutoinkin, niin eiköhän ala ulkoilma kummasti houkuttamaan, se on selvä se.

Onnea etsimässä

Tiettyjen negatiivisten tapahtumien jälkeen olen viime päivät pohtinut milloin nauraen, milloin itkien, että olenko onnellinen vai onneton ihminen...olen päätynyt siihen, että enemmän onnettoman puolella ollaan, sanoi kuka mitä tahansa. Mutta sen verran elämänkokemusta löytyy, että "vian" etsiminen on syytä aloittaa hyvin läheltä, nimittäin itsestä. Näihin kuviin näihin tunnelmiin sopii kuin nenä päähän se, että pidänkin loput lomarahanvaihtovapaapäivät nyt tällä viikolla pois. Siis käväisen töissä alkuviikosta ja sitten yritän loppuviikon tehdä itselleni mukavia juttuja, jotta mieliala saataisiin kääntymään nousuun. Viksu 5-vuotiaani kertoi mieluummin leikkivänsä loppuviikon päivätkin päiväkodissa, joten lepoon olisi nyt tilaisuus, tosin to-ip:ksi on tiedossa yksi tylsähkö koulutustilaisuus (päikkärit takarivissä?) ja pe-ip:n olen buukannut Hulluille Päiville Tomppa 10v:n kanssa. Onneksi on nuo HP:t, voi sentään, kyllä tuhlaaminen aina piristää! Loven tuhlausbudjettiin kyllä tekee se, että me tarvitaan kuivausrumpu, lapsille on luvattu ikiaikoja sitten Wii ja Tompalle on ostettava uusi luuri (äiti bliide osta se kosketusnäytöllinen...), koska sen töistä Tompalle lainanneeni rutjakkeen pesin pesukoneessa. Sattuuhan sitä, mutta kun siitä on vain n. 2 kk kun pesin J:n puhelimen samaisessa lingossa ; ) Ja poijaat ovat tyytyväisiä, kohta molemmilla uudet luurit kädessä...Voin jo kuvitella, kun tuon 10-v:n kanssa HP:lle tunkean ja ehdotan vaatteiden katsastelua, niin T:n kohdalla se aina kääntyy asusteiden, kuten käsikorujen, lippisten, aurinkolasien tms puoleen. Kyllä sitä talvella aikas kylmä noilla asusteilla tulee...että josko nyt sitten tässä kahdenkeskisessä shoppailutuokiossa edes jokunen rättikin kainaloon tarttuisi ja Tompan tuntien parit berliininmunkit suuhun pistettäisiin. Stockan kahvilakin jotenkin itsessään jotenkin rauhoittaa mielen (saisiko Teille vielä olla jotain muuta...näiiiiiiin olkaa hyvä...).

Niin mitä muuta sitä tekisi oloaan kohentamaan...ainakin tää kylpee uudessa kylpyammmeessa (miten ihmeessä ne lörtsyt kylpykuulat saisi sulamaan...), tuunaa tuunailut loppuun, surffaa niin, että kone käryää ja tuijottaa telkkarin päiväsarjoja...Joskus oikein pahan paikan tullen olen itselleni erittäin tehokkaiksi todennnut Maisa-dvd:n (=yksinkertainen hiiri yksivärisellä taustalla piipittämässä) ja TV1:ltä monet vuodet ja uusinnat sitten tulleen Tahdon Asian nyt koti-dvd:tä. Jos näillä ei angstit lähde,niin sitten voi oikeasti huolestua, iiks, toivon ettei se päivä nyt osu kohdalle. Mutta mennään näillä eväillä ja katsotaan mitä tulee...pilkottaako onni kuitenkin jostain välistä?

Tuunausta tuunausta

Viikonlopuksi luvattiin tulevan vielä se kesän viimeinen lämmin viikonloppu, mutta kyllä ulkona oli niiiiiiiin syksyn tuntua, kuin mahdollista.

Mun tuunausintoilut on kyllä menneet ihan liian pitkälle. T:lle on tulossa sänky kuormalavoista, ruokatilaan uusi pöytälevy siporex-porraselementeistä ja kellarin oleskelutilaan tuoleille huput. Tuolien huput ehkä valmistuvat vielä tämän illan aikana, mutta nuo muut ovat kyllä älyttömiä projekteja, mutta saas nähä saas nähä.

Totuus nyt kuitekin on se, että T haluaa uuden sängyn (Ikean parvi ei enää kelpaa) ja minä en enää tykkää meidän ruokapöydästä, kun se on niin kirsikka.

Pieniä vastoinkäymisiä kuitenkin toki ilmeni, kun tänään maalailin noita kuormalavoja. Ajatus siis oli, että laittaisin kaksi kuormalavaa vierekkääin ja kolme päällekkäin ja pyörät alle. Ensimmäisen kerroksen kuormalavat olisivat vaaleansiniset, keskimmäiset valkoiset ja ylimmän kerroksen punaiset, jolloin väritys sopisi täydellisesti T:n huoneen väritykseen. Pohjamaalauksen jälkeen aloin vedellä sinistä maalia, jonka sävy oli oikein jees, mutta ei se sävy nyt niin kiva ollut, että sillä olisi pitänyt vaatteensa sotkea. Aina käy niin, että kun maalaa ihan sivu mennen ihan vähän, niin vaatteet sotkeutuvat ja sitten kun oikein maalariksi pukeutuu, niin ei sotke yhtään...No sitten avasin sen punaisen maalipurkin, jonka sävyä olin valinnut kaupassa ikuisuuden ja pieleen meni ; ) Se oli ihan tyttöpunainen ja piti oikein tarkistaa, että olivat kaupassa sekoittaneet oikean sävyn, mutta kyllä se oikeaksi osoittautui. Sävylastu ei vaan ollut tuonut kaikkia vivahteita esiin, hitsit. Täytyy kehittää Pikku-P:llekin joku projekti, jotta saadaan tuo tyttöväri kulumaan ; )

Välikaljat

Pikku-P on alkanut isoveljen tavoin harrastaa telinejumppaa ja P:n tänään jumpatessa hyppäsin lähiön kaupoilla. Akateemisessa kirjakaupassa saa kyllä ajan kulumaan aina: on harrastekirjaa, kokkailukirjaa, matkakirjaa, pokkarii ja miljuuna ihanaa lehteä. Taaskin tulin tyhjin käsin ulos ihan virkistyneenä ja mietin, että voisiko sitä tämän "väliajan" vaikka paremminkin käyttää, mukamas vaikka venäjän läksyjen tekoon...läksin P:tä hakemaan ja hyppäsin väestönsuojaan vievään hissiin ja tarkkanenäinen kun olen, älysin heti että kanssamatkustaja-äiti oli käynyt Akateemisen hyllyjen sijasta välikaljoilla...että voi kiesus, kyllä sitä on itsellä kai asiat aika hyvin sitten kuitenkin ja voi jatkaa Akateemisessa haahuilua oikein hyvällä omalla tunnolla...

Jos mulla on hieman herkkä hajuaisti, niin oon myös huono pitämään salaisuuksia. J täyttää 40 torstaina ja jotain pientä olen sen varalle suunnitellut. Muistelin kuinka äiti joskus toivoi nuppineuloja joululahjaksi, kun olin pieni ja olin lahjatoivetta kovasti tivannut. Ostin neularasian, paketoin sen joulupaperiin ja rahistelin sitä kuin marakassia äitin korvan juuressa tyyliin "et arvaa mitä saat joululahjaksi"...nooh nyt on vähän samat elkeet. Onneksi J:n perjantaiylläri on itsellekin osittain vielä ylläri, joten en edes kaikkea pysty paljastamaan. Äitiinsä tullut pikku-P:kin oli kuulemma aamulla yrittänyt iskälle vähän vihjailla, mutta olivat yhdessä tuumin tulleet kuitenkin siihen lopputulokseen, että annetaan yllärin säilyä yllärinä ; )

Käväisin muuten eilen katsomassa suht uuden kotimaisen, Haarautuvan rakkauden talon, ja olipas se aika raisu. Siis hyvä, mutta erittäin erittäin tapahtumarikas ja siinä myös huudettiin paljon. Avioeroa tekevä pariskunta huusi toisilleen niiiiiiin järkyttävästi, että mielikseni täytyi todeta, etten ole J:n kanssa millään vielä tuolla tasolle yltänyt, vaikka loppuraksailusta nahinaa tasaisesti tuleekin. Että siinäkin mielessä aika herättelevä tarina!

A niinkuin autotalli

Autotallin ovi saatiin kuin saatiinkin viikonloppuna lähes kuntoon. Mutta ihan käyttökunnossa se ei vielä ole ja aika sudeksi se halpis ovi osoittautuikin. Ovi koostui neljästä päällekkäin aseteltavasta lamellista, joista yksikään ei ollut siis toisen kanssa samanpituinen ynnä muuta ynnä muuta ; )
Toinen viikonlopun saavutus oli vanhan sohvan jobbaaminen kiitolliselle opiskelijatytölle. Olin jo saanut harmaita hiuksia, kun se soffa makasi meidän eteisessä ja siihen ylläri ylläri alkoi kasaantua yhtä ja toista. Sohva oli kukertavankikertävä, mutta tämä opiskelijatyttö aivan onnessaan rempaisi omista varastoistaan sen seuraksi vielä rahin sävy sävyyn, että sellanen win-win-tilanne.
Eilisiltana Janne suostui rappaamaan toisen ylijäämäharkoista rakentamani kukka-altaan. Olin pyytänyt sitä varmaan sata kertaa, mutta nyt osui mehukas vaihtotilanne kohdalle ja niinpä minä tein J:n ruotsinläksyt ja J rappasi mun kukka-altaan ; ) Myönnetään ettei tuollaisen kukka-altaan rappaaminen ehkä priorisoidu mistään näkövinkkelistä muiden raksahommien joukosta, mutta nyt kävi siis tuuri!

Perjantaita pukkaa

Tänään oli aamulla taas töihin lähtiessä sen verran vilakka keli, että vetäsin päälleni piletakin, joka ei siis ole samaa materiaalia kuin fleece, vaan selkeästi karvaisempaa sellaista. Ei palele, kun sillä suihkii töihin, tosin mikään kovin edustava työtakkihan se ei ole, mutta ei sitä kukaan näe, kun jätän sen autoon töihin tullessani. Osittain tää on henkilökohtaisesti vähän nöyryyttävää, kun edellistä edellisessä työelämässäni aina ihmettelin niitä keski-ikäisiä, fleecessä hiihtäviä työkavereita. Siis ajattelin, että fleece olisi paremminkin kotiasun materiaalia, eikä sillä tultaisi töihin. Mutta niiiiiin ovat ajat muuttuneet ja vilutaipumus lisääntynyt. Tuo piletakki on niin ihana ja meidän T:llä on samasta Stockan alekopasta hankittuna harmaa lasten versio. Tuohon piletakkiin liittyy vielä yksi hauska muisto, kun viime kevään enkunmaikkamme töissä ei tuota pile-nimitystä millään käsittänyt. Siinä käytiin sitten kolmen ihmisen toimesta englanniksi läpi kaikki mahdolliset takkimateriaalit, mutta tämä jenkkitätsykkä ei "pileen" päälle ymmärtänyt. No, se ei ollut tosiaan ainoa termi, jota näiden meidän lukuisten enkunmaikka-hyypiöiden kanssa tuli setvittyä. Esim. maalämpö oli aussi-opelle vaikea nieltävä, mutta se onkin sitten tarinansa erikseen...meillä kun tosiaan lämmitysmuotona oikeasti on tuo maalämpö, niin kuvittelin edes tietäväni sen toimintasysteemin...

Syksy saapuu kaupunkiin

Siis toki tällaisen syksyn otan vastaan ja hyväksynkin. Tänään aurinko nousi kauniisti ja työmatkakin sujui sen vuoksi leppoisasti valoisia ajatuksia ajatellen...ja sitten mä heräsin ; )
Laitoin toissailtana syysruukkukukat pihalle ojennukseen, ja kahteen valoruukkuun tehtyyn istutukseen olen oikein tyytyväinen, mutta muihin en. Niistä tuli jotenkin pliisuja ja ne tarvitsevat kyllä lisäpiristystä ilman muuta. Se ei kyllä sovi yhteen päällä olevan jonkinmuotoisen säästökuurin kanssa. Pitäisi joka tapauksessa ostaa autotallinreinustalle runsaasti puskan taimia, jotka hankintoina ajavat toki ruukkusistutusten ohi. Mutta saas nähdä, kuinka käy. Toisaalta tuo puutarhahommailu on mun osalta sama kuin antaisi rahaa kallonkutistajalle, niin piristävästi se vaikuttaa, jos ja kun on välillä "laitoksiinsa" oikein tyytyväinen.

Hyvä ruoka parempi mieli

Laihiskuuri on tuottanut jonkin verran tulostakin, mutta huonolle tuulellehan nälästä tulee, sen on kyllä lähipiiri varmasti pannut merkille. Mutta olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla äksyilemättä muille tästä johtuen, muita syitä ei toki lasketa ; )
Asiasta kolmanteen eilen alettiin asentamaan autotallin ovea...voi kiesus että se oli vaikeaa ja ohjeet toki osin epäkurantit. Mutta yrittänyttä ei laiteta, toivottavasti parin päivän pähkäilyn jälkeen ajatus alkaa kirkastua sen verran, että ovi paikoilleen saataisiin. Sähkölukko saa kyllä jäädä pakettiin, ettei hermot aivan mene pirstaleiksi.
Kymmenvuotias T alkoi eilen kaverinsa kanssa tuunata vanhoja polkupyöriä. Innostus oli valtava ja toki paljon suurempi kuin omat kyvyt. Mutta kivaa vaihtelua ja eritoten ihanaa, että ajatukset suuntautuu pois pelaamisista ja tyhjät pullot kauppaan -keikoista. Toki urheiluharkatkin on vieneet mehut pojasta aika tarkkaan, turhille touhuille ei ole juurikaan jäänyt aikaa. Eikä siis läksyillekään ; ) Eilenkin illalla minä ja T, kaksi kovapäätä, tavasimme naudan ja lehmän ja kanan ja broilerin eroja puoli kympiltä, kun osa läksyistä oli unohtunut taas vaihteeksi illalla tekemäti...mutta pojat on poikia tai jotain. T:n ollessa nyt nelosella olin päättänyt, että en enää läksyjentekoa kaitsisi, mutta näköjään on vielä ihan pakko. No aika aikansa kutakin ja onneksi meillä on tällä hetkellä vain yksi koululainen, jonka kanssa lyödä päätä yhteen...

Heitä sikaa...

Lauantaina, kun P:lle nousi kova kuume olin aivan varma, että meille on tullut sikalentsu. Itselläkin päätä oli särkenyt jo monta päivää ja linkitin sen toki tähän. Mutta ei se nyt tainnut sitten sitä ollakaan, kun kuume täksi aamuksi laski ja muut oireet jäivät tulematta. Vai oliko se sitä sitten kuitenkin, arpapeliksi menee. Ehkä se oma päänsärkykin johtui viime viikon hieronnasta, joka muilta osin taas ihanaa olikin. Mikään ei ole töissä sen parempaa luksusta, kun alakerran saunahuoneeseen kerran viikossa tuleva mukava & pätevä hieroja, jonka käsittelyyn voi työajalla, tosin omakustanteisesti, luikahtaa liiankin helposti.

Kotona alkaa tuo lopputarkastuksen määräaika kiristää vannetta oikein toden teolla. Ehkä helpointa olisi vähän hellittää ja pyytää lisäaikaa, mutta kun minä ja vain minä tahdon taas marttyyrinä tukka putkella jostain syystä pyrkiä mitä suurimmalla tahdonvoimalla siihen, että lopputarkastus saataisiin kuin saataisiinkin pidettyä säädetyssä ajassa ja J on sitten jotain toista mieltä...hankausta tulee asiasta enemmän ja vähemmän. Joskus tulevaisuudessa me varmaan naureskellaan tälle jutulle, mutta vielä ei siis pahemmin naurata. Sain kuitenkin edes jonkinmoisia positiivisa kiksejä uutta pesuhuonetta sisustaessani ja kivahan siitä tulikin, tosin kalusteista tuli lähes mustia, mikä ei ollut alunperin tarkoitus. Mutta juuri tuohon tilaan tuo värivalinta teki kyllä hyvän säväyksen. Toinen ilostuttava juttu (=jostain se ilo on aina revittävä kuitenkin) oli kasvien istuttelu juuri rapatun autotallin toiselle kapealle sivustalle. Tosin osin kasvien istuttaminen siihen kohtaan jää myöhemmälle, koska maapohja ja sen korot täytyy ensin saada oikealle tolalle ja yksi roskakuormakin Ämmässuolle käydä heittämässä. Roskiskeikan tekeminen on selkeästi koko meidän raksaprojektin ajan ollut J:n mielestä se kaikkein inhottavin juttu. Itse se ei tätä myönnä, mutta siitä on tullut 1000 kertaa riitaa. Ja toisaalta, mikä estäisi mua itseänikään siellä käymästä, ei mikään. Kaksinhan sitä reissua ei tehdä, koska pelkääjän paikalle voi tunkea yhden ison jätesäkin tai vaihtoehtoisesti n. 4 siporex-harkkoa...mutta voiton puolella ollaan selvästi, kun roskiskeikkoja olisi edessä enää yksi!

Rakennusväsymystä

Sauna sai kauniin, toiveidenmukaisen kylpyammeen, mutta vain vielä saumauslaastista likaiset lattiakaakelit osuvat silmiin. Raksaväsymystä siis pukkaa pahasti päälle. Synkkien ajatusten tuskastuttamana sentäs ikivanha ja niiiiiiiiin painava pesukone tuli eilen raahatuksi kellarin uumenista autokatokseen odottamaan kierrätykseen lähtemistä. Nyt sitten puuttuisi vielä, että joku tulisi sirkuttamaan, että ihanaa, teillä on uusi sauna! Paitsi että viime viikolla kun joku näin jo taisi sanoakin, niin taisin olla huomattavasti paremmalla ja vastaanottavammalla tuulella ; )

Yritän löytää kylppäriin vielä pari sisustuksellista ja tarkoituksenmukaistakin kalustetta. Löysin taas yhden uuden sisustuskaupan pääkaupungista, jossa on asian tiimoiltava siis pika puolin visiteerattava. Sisustaminen on ainoa ilo tässä väsyprojektissa, mutta sitten jossain mielen syövereissä raastaa ajatus siitä, ettei tämä materialismi tuo onnea...vaikka näyttää se kyllä hetkittäin tuovan, joten taidan vaan jatkaa valitsemallani tiellä sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Ja nyt tää uhoominen saa loppua vähäksi aikaa ; )

Autuas asfaltti

Siis aivan mieletöntä, sain juuri kaupungilta puhelun, että meidän 2v. hartaasti odottama ajoliittymä tontille, n. 2 m, asfaltoidaan nyt vihdoin ja viimein kaupungin toimesta ja samalla korjataan vähän rikkimennyttä asfaltointiakin.

Ensimmäisen kerran soitin asiasta E:n kaupungille huhtikuussa 2008 ja toimenpide kirjattiin kera ystävällisin äänensävyin työlistalle. Jo vähän kyrsiintyneille naapureille (jotka rikki menneen asfaltin kohdalta autoillaan jatkuvasti kurvailevat) kerrottiin, että homma on hoidossa. Seuraavan kerran soittelin asiasta syksyllä ja silloinkin vielä ystävällisesti kerrottiin, että työlistalla ollaan, mutta kun kiirettä pukkaa. Vuosi vaihtui ja tämän vuoden alkukeväästä otin uudelleen yhteyttä teknisen yksikön asiakaspalveluun, jossa elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt täti alkoi vahvasti epäillä sitä, että josko meidän pitäisi itse tuo asfalttikorjaus tehdä, kun olemme sen kuitenkin itse rikkoneetkin...no huh huh, mutta taas asia pienen suostuttelun ja kiristyksen jälkeen pantiin kuin pantiinkin työlistalle. Tässä vaiheessa olin jo valmis tuosta asfalttipätkästä maksamaankin ja laitoin suivaantuneena netin kautta kyselyt 4 asfalttifirmaan, joista ei tietenkään mitään kuulunut. En soitellut perään, kun ajattelin, että ootellaan nyt kerta kiellon päälle vielä.

Sitten kesäkuussa soittelin uudestaan ja silloin tilanne oli se, että kaikki mun soittoyritykset oli deletoitu, eikä työlistalla ollut kuulemma mitään merkintää tällaisesta jobista koskaan ollutkaan...no ei siinä voinut kuin nauraa ja sitten itkeä... No ei muuta kuin uudet kootut meriselitykset, jobi työlistalle ja luuri kiinni.

Ajattelin, että tehdään sitten itse, jos niikseen tulee, mutta tänään siis sain soiton, että asfaltointi tehdään kuin tehdäänkin parin päivän sisällä. Huikeaa! Ei mene taas suolaiset kiinteistöverotkaan turhaan maksuun! Maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta!

Löylyä lissää syksyä pukkaa...

Hyvin on harvaksi jäänyt tämä bloggailu näin kesällä. Sanon kesällä, koska tuosta ulkona riuhuvasta tuulesta huolimatta aion pidättäytyä siinä ajatuksessa, että kesä nyt saa luvan jatkua ainakin elokuun loppuun. Siitä ei edes ole kauaa, kun maalasin bikineissä parvekkeen ja kuistin lautaosia...
Eilen, kun oltiin yksissä (en sano tylsissä, en sano, en sano...) häissä, niin aurinko sentäs paistoi vielä aika mukavasti. Ensi viikonloppuna edessä olisi tän kesän (ei siis syksyn) ekat rapukekkerit ja toivottavasti ne saadaan viettää ulkona, porukkaa on nimittäin siihen mummonmökin pihapiiriin ahtautumassa melkoisesti. Nyt vaan tarvittaisiin Mamba manaamaan, että "vielä on kesää jäljellä...".
Kesän 2. lomapätkä sujui pitkälti ulkohommissa kotosalla. Autotalli sai väriä toiselle puolelle ja pihatie kivetyksen, joka on pientä viilausta vaille valmis. Siinä hommassa, jos missä raksahommassa, pääsi kyllä itse tekemällä tuntipalkoille, se on selvä. Eilisiltana yksi puolituttu (siis sukulainen, hih) alkoi jossain asiayhteydessä kertomaan, kuinka Ikean kaapit ovat niin mahdottoman vaikeita koota ja sitä rataa...siis en tiennyt, että sekin nainen on kera puolisonsa niiiiiiiiiiin käsi, että jo Ikean ohjeistettujen huonekalujen kokoaminen ottaa voimille ja on "vaikeaa". No kukin tavallaan, mutta elämästä tulee kyllä hankalaa tuolla tavoin, ei voi muuta sanoa ; )
Eiliset häät kyllä katkaisivat ikävästi reilu viikko sitten alkaneen laihiksen. Häätarjoilu ei ollut mikään erikoinen, mutta laihis"säännöt" unohtuivat ruokatarjoilun kestettyä 3. tuntia, vaikka vieraat hakivatkin tarjottavat itse buffapöydästä. No ekan viikon "saalis" oli laihdutusrintamalla niin mairitteleva, että se kyllä kannustaa jatkamaan. Uusi saunakin tuli kastettua sitten juhlien jälkeen yöllä, vähän oli hakemista vielä tuon heti valmiin kiukaan kanssa. Ja siis valmis sauna ei toki tarkoita sitä, että se ihan valmis olisi, juu ei. Pientä säätöä riittää vielä joksikin aikaa. Eilen ei tullut häissä juuri drinkkailtuaankaan, mutta ei sitä tarjottavaa niin kovasti ollut ja koska lapset ymmärrettävästi mankuivat meidät poistumaan hyvissä ajoin. Muu sukulaisporukka sitten juhli meidänkin edestä ja tuli meille yökylään omia aikojaan. Nuorisolta jäi ovikin käteen tullessaan, mutta se lukkopesä nyt on ollut rikki jo alusta saakka ; )
Nytkö muka sitten pitäisi sopeutua tähän tulossa olevaan syksyyn ja ennenkaikkea työelämään, voi yöks. Onneksi motivaatiota päivätöihin riittää vielä hetkeksi, koska "lomavelat" Visalla on niin mojovat, että ne on kyllä saatava maksettua pois ; ) Älä osta mitään -kampanja on kyllä laitettava päälle Hulluihin päiviin saakka, eli pariksi kuukaudeksi. Edellinen kampanjahan oli mun osalta aika menestyksekäs, olin ostolakossa peräti joulukuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin mitä luultavammin jouluhankinnoista johtuen. Kampanjan tiimoilta oonkin ottamassa taas pihallakin vanhat konstit käyttöön, talonrakennusharkoista on taas syntymässä ties mitä zen-penkkejä. Lankomies just niille naureskeli, että josko sitten täytyy vielä vähän jatkaa ideointia ja surffausta asian tiimoilta. Kesällä jämäharkoista syntyi ihan hauska hiekkalaatikko...täytyy myös ryhdistäytyä tän bloggailun suhteen...

Ei niin viileä Vilna

Nyt on sitten se Liettuan pääkaupunkikin koettu ja oikein mukavaksi ja eritoten kauniiksi havaittu! Kieli keskellä suuta vaihdettiin kentällä latien sijasta litejä, vaikka sekaisinhan siinä meinasi ainakin hyvänä matkaseurana ollut S mennä ; )

Lentohan oli aivan käsittämättömän lyhyt ja sitten hypättiin paikallisbussiin, vaikka S viisaasti taksia ehdottikin. No kyllähän me sillä taksillakin sitten "päästiin", kun bussi alkoi uhkaavasti kääntyillä perun perukoille...ja me pudottiin kartalta, jossa ei siis koskaan oltu oltukaan, hypättiin taksiin ja saavuttiin kauniille hotellille vanhaan kaupunkiin. Huoneet saatiin onneksi heti ja siitä sitten lähdettiin tutustumaan vanhaan kaupunkiin, joka oli siis musta kyllä kivempi kuin vastaava Latviassa ja Virossa. Ehkä talojen mataluus (= piti olla kaupugintaloa matalampia) ja isot aukiot antoi avaran vaikutelman. Ihan kauheesti ei kuvia tullut otettua, kun muistikortti unohtui kotiin, eikä vastaavaa Vilnan kaupoista löytynyt, vaikka sieltä kaikkea muuta löytyikin. Siis oikeasti, kyllä sieltä tarttui mukaan yhtä jos toista, varsinkin vaatteita. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, jos ei nyt maukasta paikallista siideriä ruuaksi lasketa ; ) Aamupalat oli meidän hotellissa katettu kauniiseen sisäpihaan kuohuviineineen ja se oli kyllä aika luksusta sellaisille, jotka eivät yleensä syö aamupalaa lainkaan...

Tokana päivänä otettiin S:n ehdotuksesta kiva kiertoajelu ja se oli hyvä päätös. Jos nyt takapuoli liimautui penkkiin ärsyttävästi ja kirkkoja tursui joka kulmassa, niin ajelusta sai kuitenkin hyvän kuvan keskustasta ja sen ympäriltä. Ja voi niitä hääparien ja hääautojen määrää! Siinä putosi laskuista kyllä yksi ja toinen, mutta onnea vaan...

Vikana päivänä sitten selvisi syykin siihen kuumuuteen, ukkosta sieltä pukkasi, kun lähdön aika lähestyi. Lentokoneessa kävi selväksi, että koneen vähän täristessä meitä oli kaksi lentopelkoista, S höpötteli vieressä ja minä puolestani vaikenin lakanaksi. Edessä istui vielä pari moottoripyöräjengiläistä ja sepä ei "rauhoittanut" yhtään...

Kotiin päästiin toki onnellisesti ja tuliaisetkin menivät kuin kuumille kiville. Ihan heti en kyllä uutta lentomatkaa varaa, vaikka reissu muutoin olikin tosi onnistunut ja matkaseura mainiota ; )

Asuntomessuttaa...

Vielä ei ole ko. messuille päässyt, mutta viikon päästä toivottavasti kyllä. Olen etukäteen ostanut toki kaikki mahd. lehdet, joissa noita messutaloja esitellään. Tällä viikolla yksi ilta menin P:n kanssa HopLopiin ja sujatin kassiin 2 "alan lehteä" Ensimmäistä lehteä selatessani katselin niitä pohjia ja niin samanlaisilta näyttivät kaikki, se olkkari ja keittiö siinä talon keskellä ja 1-kerroksisuutta ja vähän ehkä tavanomaisuuttakin. No sitten siirryin siihen toiseen lehteen ja hetken ihmettelin, että kylläpä tässä toisessa lehdessä on erinäköiset kuvat samoista taloista, mutta päädyin siihen, että eri kuvakulmista onkin saatu kivemmat kuvat...seuraavaksi alkoi silmiin iskeä kustannusarviot, että onpa aika kovia näin "pienistä" taloista. Itsekin rakentaneena kun suunnilleen tiedän, että missä hinnoissa ihan oikeasti mennään. Vartin selailun jälkeen aloin ihmetellä, että olipas täällä joukossa kuitenkin hyvinkin paljon 2-kerroksisia taloja, vaikka ne aluksi olivat näyttäneet 1-kerroksisilta...elikkäs yöpöydän paksusta lehtipinosta olikin mukaan tarttunut viime vuoden messuopas ; ) No vähänkö alkoi nolottaa oman itseni kera...
Loma onneksi häämöttää alkavaksi tänä perjantaina, tuosta em. päätellen alan siis olla jo ihan loman tarpeessakin. Päivätöissä on ollut aika hektistä ja iltaisin olen yrittänyt viedä lapsosia pois mankumasta J:n jaloista, jotta pihakivetys saataisiin tehdyksi loppuun. Että nyt todella ootan sitä, että pääsen S:n kanssa perjantaina aamutuimaan kentälle odottelemaan Vilnan koneen nousua kera vähintäänkin mellanölin. Toivottavasti ilmat suosivat! S keksi kyllä mainion idean käydä vaikka jossain hoidoissa, kun kerrankin tuota luppoaikaa on. Sitten seuraavalla viikolla lähdetään ainakin mökille Keski-Suomeen ja niille Asuntomessuille katselmaan 2-kerroksisia...eikun 1-kerroksisia taloja ; )

Sataa sataa ropisee...

Sataa joo, mutta eipähän tarvitse kastella puutarhaa, siis vaikkei siellä nyt kovin paljon kasteltavaa olekaan ainakaan sen jälkeen kun tänään töissä puolikorvalla kuuntelin luennointia tomaatinviljelystä...oikeasti tulin siitä jotenkin hyvälle tuulelle, mutta se johtui ehkä siitä, että olin tovi sitten hiipinyt takaisin työpöydän ääreen hieronnasta, johon olin toviksi nukahtanut. Hieroja sanoi, että oli itsekin melkein nukahtanut, kun oli mun reaktiota katsellut...mistähän sitä tuli taas maksettua, ei vaan, olen hirveän tykästynyt tähän meillä töissä, tosin omakustanteisesti, tarjolla olevaan hierojaan. Ainoa huono juttu on se, että öljyyn tarttuu myös hiukset ja siinä kondiksessa ei mielellään esim. mihinkään palaveriin hieronnan jälkeen suikkaisi. Eihän pöydän toisella puolella istuva varmaan muuta aattelisi, kuin että miksei toi täti ole pessyt hiuksiaan ; )

Kotona meillä menossa huisa pihakivetys-projekti, joka on mennyt ihan hienosti siihen asti kun J:n piti alkaa leikkaamaan tiettyjä laattoja osiin, kun siitä ei meinannut millään tulla kohtuullista jälkeä. Laatta on normaalia paksumpaa ja laattaleikkuri surkea, tosin luulen tuon ensimmäisen syyn olevan se merkitsevämpi. Mutta ei auta, sillä on pärjättävä. Eilen pihassa pyörähti myös pari rapparia, koska autotalli pitäisi saada mahd. pian rapatuksi ja sitä kun ei voi oikein itse tehdä. Laskeskelin justiin, että autotalli on ollut keskeneräisen oloisena n. 2,5 vuotta, että se on aika pitkä se...mutta ei siis pitäisi lainkaan miettiä moisia asioita. Kaamean kallistahan tuo rappaus on, mutta minkäs teet.

Viikon päästä perjantaina alkaisi loman II-osa, kolme viikkoa. Ranskan keikan jälkeen ehtisin olla töissä varmaan 10 minuuttia ja aloin jo siirrellä lomarahanvaihtovapaita tämän II-loman loppuun, jotta sain kaavituksi kokoon sen 3 viikkoa. J:n kanssa ollaan yhdessä vain yksi viikko ja se on jo buukattu Asuntomessuihin ja kahteen mökkivierailuun kavereiden luokse vähän kauemmas ja Särkänniemeen,jos aikaa jää. Ai niin, toki sitä viikkoa edeltää se Vilnan viikonloppureissu, en ole sitäkään ehtinyt sen enempää miettiä. Jos siellä saa nukkua, juoda olutta terassilla ja shopata, niin olen täysin onnellinen ; ) Sitten jää vielä siis pari viikkoa ja mitään suunnitelmia niiden osalta ei ole itsellä eikä lapsilla. Vanhempien mökille en haluaisi mennä, kun en siellä oikein viihdy ja minähän teen kyllä lomallani juuri sitä mikä oikeasti rentouttaa, koska syksy tulee olemaan töitten puolesta raskas. Jospa vaikkas jonkin äkkilähtöristeilyn ottaisi vaikka Tallinnaan, lapsetkin varmaan tykkäisivät. Shampanja-holikkina juuri Tallinan laivoilla houkuttaa Shampanjojen hyvä valikoima ja erityisesti edukas hinta, jolleivat ole hintoja nyt viime vuodesta nostaneet. Kotonakin olisi tehtävää vaikka kuinka ja kiva on toki välillä vaan olla. Olin jo suunnitellut, että pidän sellaisen hoikkuus-loman, syön vain salaatteja ja laihdun ja laihdun ja palaan töihin hyvin voivana ja solakassa kunnossa....ja sitten mä heräsin...mutta toisaalta yrittänyttä ei laiteta. Työaikoina kun on pakko tyytyä tuohon alakerran kanttiinin surkeaan tarjontaan ja sitten illalla sitä syöpöttelee usein työ- tai muuhun "ketutukseen". Että jospas sitä nyt vaan kertakaikkiaan tsemppaisi, kun tuli se nyt tähänkin auki kirjoitettua.

Bonjour!

Terveisiä Ranskan reissulta! Paljoa tuota bonjourta enempää en lähtiessä osannut enkä matkalla oppinut, mutta ei se haittaa ollenkaan ; ) Jostain oppaasta olin lukenut, että astuttaessa kauppaan, ravintolaan tms. tulee koko Ranskaa taitamattoman seurueen reippaasti huikata yhteen ääneen Bonjour! ja hymyillä leveästi päälle ja tuo kikka kolmonen tepsi kuin tepsikin.

Kello 5.30 pe 12. kesäkuuta kaksi lapsosta hyppäsi tikkana sängystä ja veti suunnilleen samantien reput selkään. Minä ja J sitten raahauduttiin autoon lähes tulitikut silmissä ja matka lentokentälle sai alkaa. Hieman tuossa vaiheessa mietitytti, että josko Finskin suorat, myöhemmin aamulla lähtevät lennot olisivat olleet hintansa arvoiset, mutta eiköhän se 500 juuron säästö kannattanut kuitenkin tehdä. Lennettiin siis ensin Air Berlinillä Dusseldorffiin, jossa jouduimme odottelemaan yli pari tuntia ja se kävi vähän lasten hermoille...lisäksi Dusseldorffin kentällä oli sikaflunssa-varoituksia tavallista enemmmän, kun juuri siellä oli kai tartunnan saaneita lapsia ollut koulut täynnänsä, no toki sitten juuri Dusseldorffissa. Vihdoin hypättiin Air Berlinin lennolle kohti Nizzaa ja koska kyseessä oli se "pahamaineinen" Airbus, josta olin "vähän" kauhuissani, nousu oli aika kuoppainen. Vieressä istuvaa saksalaissetää mun hermoilu vähän huvitti ja se vähän rauhoitti. Lento meni nopsasti ja sitten suikkasimme (=raahasimme itsemme ja 4 x matkalaukut + 4 kertaa reput täpöytäydellä lentokenttäbussille 2. terminaaliin) Europcarin pisteeseen vuokra-autoa noutamaan. Tsiisus että se kesti, mutta vihdoin ja viimein löytyi se poloinen Panda. Hetken tutkiskelun jälkeen J huomasi melkoiset kolhut takasivulla ja eikun uudestaaan jonottamaan ja kertomaan "iloiselle" tädille, että juuri me emme tuota kolhua ole sitten aikaansaaneet. Tällä välillä tungin meidän laukut jollain ihmeen konstilla Panda-poloiseen ja kaaduinkin parkkiksella kaikkien laukkujen päälle niin, että hame helmahti korviin. Viereisessä autossa ilo oli melkoinen ; ) Sitten J tuli takaisin ja huomasi, ettei ilmastointia ollut/se ei toiminut ja eikun jonoon takaisin. Ja vähän ajan päästä vielä "iloisempi" täti tuli kertomaan, mistä nappi löytyi kuin löytyikin. Navigaattori päälle naps ja suunta kohti Fayencen maaseutua, 4o km Cannesista pohjoiseen. Ajattelimme heti viksuna välttää tietullit ja matka kestikin pienen harhailun jälkeen toista tuntia, mutta kun saavuimme perille, ilo oli suuri, koska "majapaikka" oli hieno! Puolet apartomentoksista oli 2-kerroksisisia pastellisävyisiä erillistaloja omine uima-altaineen (kateellinen huokaus) ja puolet aluessta kaksi kerroksista rivarinpätkää samoissa pastellinsävyisissä kivitaloissa kera yhteisen hienon puulin. Ravintolapalveluja oli tarjolla halukkaille, mutta apartomentosten keittiöt olivat kyllä hyvin varusteltuja. Meidän asunto oli 2-kerroksinen, yläkerrassa oli kylppäri, vessa ja kaksi makkaria ja ala-kerrassa olkkari, keittiö, vessa ja pieni piha ja terassi aamu-aurinkoon. Kipaisimme vielä nopeasti perjantai-illan kunniaksi kauppaan ja väsyneinä, mutta onnellisina havaitsimme lämpötilan illallakin ylittävän reippasti 20 astetta...

La 13. päivä lähdimme lapsien mangunnan tuloksena yhteisaltaalle 10 tienoilla ja totesimme, että sen vesi olikin näin kesäkuun aamuna vielä melkoisen kylmää. Siis pikku-P ei kylmyydestä mitään välittänyt, mutta T alkoi hajota, sille kun uiminen on aivan oleellinen osa lomaa. Pari tuntia poolailimme ja sitten hyppäsimme Pandaan suuntana Frejuksen kaupunki n. 30 kilometrin päässä. Motaria ei Frejukseen (Fayencesta alas lounaaseen) mennyt ja pari kymmenen serpentiinitiekilsan jälkeen P ykäsi Pandan takapenkille! Huomasin olevani huono äiti; mukana ei ollut paperia saatika varavaatetta, vettä edes sentään oli. Onneksi Tommilla oli vähän pidempi T-paita, josta tehtiin P:lle mekko ; ) Frejus oli ihan kiva pikkukaupunki, jossa oli mm. ihana vaatekauppa ja taivaallista kotitekoista jätskiä. Vaatekaupan olisi tyhjentänyt, jollei hinnat olisi olleet niin pilvissä ja jollie myyjä olisi niin mielistelevästi halunnut ääneen vakuutella, että olisi kyllä luullut mulle mahtuvat pienmmän kokoiset housut ; ( Takaisintulomatkalla käytiin (=siis arkajalat minä ja T jäimme rannalle) yleisellä uimarannalla uimassa ja sitten serpentiiniteitä kohtia Fayencea. Autoa parkitessa T bongasi "vuohipeurat" aitauksesta ja syötti niitä niiiiiin eläinrakkaana. Siis oikeasti nuo otukset näyttivät hirviltä, mutta niillä oli antiloopin sarvet...

Su 14.6 oli P:n kauan odotettu nimpparipäivä, jota ei oltu muistettu perheen parissa juhlia kertaakaan sitten P:n syntymän, että josko nyt...P kyllä tämän epäkohdan tiedosti, mutta kesti sen kuin nainen. Panda-poloisen kyytiin ja kohti Fayencen pientä kyläkeskustaa. Kylä oli idyllinen, mitään typerää rihkamaa ei ollut lainkaan myynnissä, vaan lähinnä käsityönä tehtyä sisustuskamaa tms. Patonkia haettiin kaupasta ja mussutettiin Limoncello- ja smurffinmakuista kotijäätelöä, maiskis. Fayencesta matkattiin kohti lähikylää, Seillansia. Siellä lapset söivät hyvää biffiä ja me syötiin jämät, kun ei muka ollut nälkä siinä kuumuudessa...kaupunkin oli Fayencen lailla tosi idyllinen ja kaunis. Sieltä sitten ajoimme vielä kolmanteen pikkukylään Callianiin, jossa käväisimme ihan sattumalta lasten kirpparilla. Ihmiset olivat hurjan ystävällisiä, eikä meidän ranskan taitamattomuus aiheuttanut minkäänlaista hämmästystä tai eripuraa, päinvastoin...leipäkauppiaskin yritti opettaa mulle numeroita ranskaksi, mutta sori vaan, en muista niitä vieläkään oikein hyvin. Sitten ajoimme hotellille uimaan. Vaikka aurinko oli mennyt pilveen, lämmintä silti riitti. Ikäväkseni huomasin kärsiväni aurinkoihottumasta käsivarsissa ja nilkoissa...se on kyllä oma vika, yli 10v. sitten kärtsäsin nuo kohdat pahasti, eikä niihin aurinko ole oikein hyvin sen jälkeen tarttunut, mutta että nyt niihin nousi kyllä vähemmän kivoja paukamia...Iltasella sain muuten kasasta ranskalaisia sisustuslehti ihan liian kivoja sisustusideoita mun vanhempien mökin tuunaamiseen, ja tekstarit pikkusiskon kanssa alkoivat aiheesta lentää. Mutta kun en edes oikein tykkää viettää aikaa tuolla mökillä...mutta tuunata ranskalaistyyliin olisi silti kiva, hieman ristiriitaista, eikö?

Ma 15.6 suuntasimme heti aamusta St. Tropeziin serpentiiniteitä. Ylläri pylläri kohtasimme reissun ensimmäisen ranskalaisen autoruuhkaan ja J halusi jo kääntyä jossain vaiheessa takaisinkin. Sinnikkäästi kuitenkin jonottelimme tsekkaamaan paikkaa. Kaupunki oli hienostuneen oloinen rantakaupunkin ja hintataso oli selkeästi aiempia paikkoja kalliimpi, toki myös rantaboulevardi oli Louis Vuittonia tms. täynnä. Takaisintulomatka meni paljon joutuisammin ja takaisintullessa hieman tuulettelimme J:n kanssa kinaten ajatuksia lomanvietosta ja elämästä ylipäätään...takapenkillä laulu kuitenkin raikui...tunnelma koheni etupenkilläkin, kun takaisintullessa pistäydyimme kivaan kauppakeskukseen, josta rohmusimme lastenvaatteita. P:lle haettiin lähimarketista "Mikki-kakku", siis sellainen moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä -kakku, mutta olihan se upea. Uimassakin kai ehdittiin puulillä vielä käydä ja aurinkoihottumaa nostattamassa. Näppylät tosiaan tuntuivat oikein kohoavan, kun ne saivat aurinkoa, ei hyvä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt älytä jo suosiolla siirtyä lasten aurinkovoidevahvuuksille.

Ti 16.6 lähdettin reteesti maksullista motari kohti Cannesia. Cannessisa oli parkissa aivan upeita paatteja, mutta muuten itse kaupunki tuotti jonkinasteisen pettymyksen, odotukset sen suhteen olivat olleet ylimitoitetut. Hotlalle palattiin uimaan hyvissä ajoin ja koska en Cannesissa ollut muistanut rasvata kasvoja aurinkorasvalla alkoi pientä kihelmöintiä olla mm. otsassa tuntua. Ahneena jatkoin kuitenkin kärtäystä ja illalla sitten olikin jo tuskaset paikat, otsa ja poskipäät olivat palaneen ; ( Että en siis koskaan opi, että etelässä pannaan etelän kertoimet, kun aurinko porottaa kuumasti...Positiivista siinä illassa oli, että J opetti Pihlan uimaan ja jo vähän sukeltamaankin! Marketista ostettu shampanja ja kotiapteekista raahattu Bepanthen hieman lievitti kärtsäysoireita.

Ke 17.7 pidettiin lepopäivä reissaamisesta ja yllätys yllätys lapset olivat "totutusta" päivärytmistä vähän kärttyisiä. Itse aloin päästä J:n sairaalatrillerin makuun. Aurinkoa kun piti hullun saada, niin grillasin itseäni hieman auringossa, kun J ja lapset uivat, uivat ja uivat. Aurinkorasva kirveli aina tovin levityksen jälkeen kasvoilla, vaikka Bepanthen oli edellisiltana oloa lievittänytkin. Vähäkertoimet Pizbuinit lensivät kyllä nurkkaan ja tilalle tuli lasten 30 ja risat ja aurinkoihottumakin edes vähän talttui.

To 18.6 hypättiin Pandaan ja huristeltiin motaria aina Mentoniin asti (Nizzasta n. 25 km itään), jota oli sitruunakaupungiksi tituleerattu. Kaupunki oli ihastuttuva, mutta lapset eivät innostuneet, koska kaupungissa oli todella lämmintä. Lähes tyhjensin yhden eco-puuvillaa myyvän liikeen, ostin mm. pari kesälaukkua. T alkoi olla todella nälkäinen ja meninmme Le Mc:iin. Tähän kaupunkiin ihastuin kovasti ja suosittelen sitä lämpimästi! Helmikuussa siellä kait vietetään jotain isoa sitruunajuhlaa. Kuulostaa vähän koomiselta, mutta ovat kai isommanluokan asialliset juhlat. Tuolla sitruunatkin menestyvät erityisen suotuisan ilmaston vuoksi. Hyppäsimme Pandaan ja suuntasimme kohti Monte Carloa. Lapset nukkuivat takapenkillä sen verran sikeästi, ettemme raaskineet repiä niitä kaupunkikierrokselle vaan tutustuimme paikkaan autosta käsin. Ja tutustuimmekin kunnolla, koska navigaattori meni sekaisin lukuisista keskustan tietöistä ja tunneleista johtuen ; ) Jatkoimme matkaa kohti Nizzaa ja pysähdyimme Ezessä jätskeillä ja hattuostoksilla. Nizzassa oli ison kaupungin meininkiä, mutta ei se niin hieno paikka ollut kuin olin ajatellut/toivonut...Kävelykatu ja rantakatu olivat näkemisen arvoiset. Hotlaan saavuimmekin vasta iltamyöhään.

Pe 19.6 koitti sitten jussi-aatto. Muuten sitä ei olisi muistanutkaan, mutta "onneksi" J:n isoveljet soittelivat parit kännipuhelut mökin saunan lauteilta muistutukseksi. Tämä aatto pidetiin myös vapaapäivänä, jollei nyt market-matkoja lasketa. Ilta oli kertakaikkisen hieno ja lämmin ja se tulikin vietettyä altaalla tiiviisti. Myöhemmin sain kuulla, että kyllä Ranskassakin jussia vietetään, mutta sinä perinteisenä kesäkuun 24.päivänä...Saunakaljan ja makkaran sijasta siemailin taas marketista raahattua shampanjaa ja kirsikoita ja olo oli onnellinen. Telkusta tuli ranskalaisen höpötyksen lisäksi saksankielinen hotelli Babylon, joka kelpasi ihan mainiosti jussi-illan ratoksi.

La 20.6 nukuttiin vähän pidempään ja suunnattiin autolla Grassen kautta Antibesiin, vaikka säätiedotus lupasi ukkosta ja sadetta. Antibes oli ihana kaupunki, jotenkin seesteinen ja jotakin sieltäkin tuli shopattua, nyt vaan en muista että mitä...eikun ainakin istuintyynyt ulkotuoleihin. Sadetta ei tullut ja muutamien harharetkien jälkeen suuntasimme kohti vesipuistoa, jossa oli kuuuuuma! Vesi kuitenkin viileni ja huolimatta ranskan koulujen loman alkamisesta juuri tänä samaisena päivänä ruuhka vesipuistossakin oli ihan maltillinen. Väsyneinä mutta onnellisina saavuimme kämpille, emmekä raatsineet enää mennä hotlalle saapunutta hääseuruetta häiritsemään iltauinnilla, vaikka mieli olisi tehnyt, koska seuraavana päivänä olisi edessä lähtö takaisin Suomeen. Illalla armotonta pakkausta ja ihmettelyä miten paljon tavaraa mun haaviin olikaan tarttunut,,,iiiks oli siinä tunkemista.

Su 21.6 1 lentopelkoinen ja kolme muuta hyppäsivät viimeistä kertaa Pandaan ja antoivat kulkukisulle "viimeisen aterian" ja suuntasivat kohti Nizzan lentokenttää. Koko päivä menikin matkustaessa, ensin Air Balticilla Riikaan ja sieltä vielä Helsinkiin. Lennot sujuivat kyllä tosi jouheasti tällä kertaa melko lyhyine vaihtoineen, mutta kotiin saavuimme kympin aikaan. Ja sitten seuraavana päivänä töihin, P päivikseen ja T soffalla loikoilemaan. "Vähän" kävi kateeksi. Ja töissä toki hel...valloillaan. No nyt on töissä kärvisteltävä vielä lähes 4 viikkoa ennen uuden loman alkua. Mutta lomamuisto on lämpöinen vielä hyvän aikaa ; ) Kuvia laittelen vähän myöhemmin tällä viikolla.

Kylmät löylyt

Ihmeiden aika ei ole ohitse: meidän sauna on nimittäin lähestulkoon valmis! Siis jos nyt kiuas on kytkemättä ja parit listat puuttuu, niin mitäs pienistä. Eilen vähän kauhulla ajattelin, että mitähän siitä tulee, kun firman kesäjuhlissa eilen ollut J ja "seminaarissa" myös eilisiltana ollut veljensä tänään krapulaisena meillä saunaa kuntoon nakuttaa, mutta sauna saatiin kuin saatiinkin pystyyn ihan ilman sen suurempia manauksia. Iso siitä saunasta ei tullut, mutta tosi kiva ja toimiva!
Ensi pe olisi lähtö kauan odotetulle Ranskan reissulle. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei toi lento-onnettomuus liikuta mua ollenkaan...mutta minkäs teet. Eilen kun olin yh-äiskänä mietin asiaa paljonkin ja päätin alan ihmisenä rustata itselleni edes testamentin. Mutta sitten tänään parin oluen jälkeen aloin rauhoittua. Luulen ja tiedän, että tämä asia nyt yhdistyy vielä tohon orastavaan 40-riisiinkin. Tyyliin elämän on kohta ohi ja mitä sain aikaan ja eritoten millainen ihminen olin -pohdiskeluihin. Olut siis oli hyvä. Sitä paitsi mua jo melkein 2 viikkoa vaivannut päänsärky on kadonnut, eikä sitä tullut aamulla vaikka nukuin normaalia pidempäänki. Taidankin muuten kaventaa alkoholipitoisten juomien repertuaaria melkein kahteen: olueen ja shampanjaan (ja joskus Cavakin menee). Noista kummastakaan ei ole mainittavia p-särkyjä tullut, mutta muista kyllä aika muikeat. Myönnän, että oon muutenkin ollut tässä aika stressaantunut, mutta eiköhän tää tästä iloksi muutu. Harmittaa vaan, kun kevättä ja kesää odottaa aina kuin kuuta nousevaa ja päättää, että se aika on just sitä parasta aikaa ja sitten AINÁ keväisin on töissä kauhia kiire ja kotona yhden yhtä kissanristiäistä ja lasten harrastusten kevätjuhlia tms, että lähes jussiin aika rientää pysähtymättä. Että pitäisiköhän tääkin aika jotenkin hyväksyä ja ikäänkuin siirtää tuo "naatiskelujakso" vaikka elokuulle, jolloin töissä ja siviilielämässä on paljon hiljaisempaa. Että jos nyt lakkaisi tässäkin asiassa taistelemasta tuulimyllyjä vastaan.
Joka tapauksessa vielä ennen reissua pitäisi siivoilla kotia, käydä jalkahoidossa (jos ylipäätään kehtaa) ja pestä pyykkiä niin pirusti. Ja tämän rimpsunhan voi hyvin sitten toistaa lomalta palattaessa ; )

Soraa osa II

Eilen tuli J:n kanssa huiskittua, siis leviteltyä, sitä sorakasaa meidän pihalle suht koht työpäivän verran. Onneksi ilman ennusteista huolimatta oli aikas hyvä. Tänään sitten olikin niska ja sitä kautta pää aivan juntturassa. Tää vapaapäivä meni kyllä kukkakaupoilla, HopLopissa ja pihalla haahuillessa. Pakko kun oli keksiä jotain tekemistä, jottei olisi tarvinnut sitä soran lykkimistä jatkaa ; ) HopLopin vessassa huomasin loma-lookin todellakin jääneen päälle, uusi Belgiasta raahattu ihana lököverrariasu päällä ja luonnonkiharat kampaamati...oikeasti tykkään kyllä mennä aivan au de natural vapaalla, mutta välilllä sitä vaan kummasti säpsähtää tätä omaa hyvinkin rentoa lookia...Ai, niin yritin vielä miettiä, minne tunkisin reissusta Chimay-päissäni lapsille hankkimani aah niin kivat, mutta kuitenkin liian pienet vaatteet. En millään jaksaisi tuohon huuto.nettailuun, mutta kuitenkin jo kuvasin ko. vaatekappaleet ja ihan muunkin muutaman erittäin vähän käytetyn version. Laitan ne nyt tähän kevätkukkaistutuskuvien oheen, että jos jotain sattuisi kiinnostamaan...vaatteet noin metrin mittaiselle kesätytölle...