Hermot koetuksella

Väsyttää ja hermostuttaa kertakaikkiaan. Onneksi joulu on tulossa ja samalla jonninmoinen katkos tähän arkiraatamiseen. Toivottavasti tän iltainen Maroon 5:n keikka vähän piristää ja ne pari sidukkaa sen kylkeen, eiköhän.

Joulumaton jo vaihdoin ja soffatyynynpäälliset jouluisiin versioihin ja kyllä se ihan piristi. Hitsit, kun joulukoristekassi on varastossa tuhannen tavaran takana kylmässä ja pimeässä. Viikonloppuna J saa vielä ojentaa auttavan kätensä ja kaivaa sen esiin.

Tompan huoneen maalaus etenee öö hitaasti ja varmasti. Alkuinnostuksen jälkeen ei vaan millään jaksaisi vaikka kyseessä on vaan yks huone. Väri on ihan ok, jäänsininen, kuten oli tarkoituskin. Paitsi että sen jälkeen maalataan vielä olkkari-keittiö-kerros ja J:ltä on vielä vänkäämättä se lattian vaihto alas samalla. Jospa toivoisi pukilta uutta lattiaa oikein kauniisti ; )

Huomenna hyppelen seminaarissa ja toiveena on, että sitä ennen ehtisin Nougatiin pyörähtämään, enköhän... Tänään menen kyllä aikaisin nukkumaan, etten ole näin jätte-väsynyt, paitsi että en menekään, kun on se keikka...no sitten huomenna ehkä...

Aaaaaaaaaaaaargh

Teinikapina tässä talossa ottaa mulla lujille. Kuinkahan monta vuotta tätä vielä jatkuu...ehkä kehityn itsekin tässä prosessissa pitkäpinnaisemmaksi...niin tai näin niin nyt juuri en miltään kantilta näe asiaa positiivisena ; (

Meidän makkari saatiin J:n kanssa nyt maalattua loppuun, eikä se mennyt ihan kuin Strömsössä, hermot nimittäin meinasi vähän mennä puolin ja toisin...ihan suotta tosin, ihan kiva siitä tuli. Maalin värin kanssa en ole sinut, mutta se on nyt mikä se on ja ihan hyvin se näyttää juuri makkaria rauhoittavan. Seuraavaksi haluaisin maalata murkun huoneen ja olemme jopa päässeet väristäkin (kylmä & vaalea pastellisininen) yksimielisyyteen.

Tuossa maalaamisessa on se hyvä puoli, että tulee siivotuksi siinä lopputohinassa kaiken maailman nurkkia, joihin ei normihuitaisupesuilla pääsisikään, vähän niinkuin joulusiivoamiset samassa hötikässä. Ja mähän en perinteisesti ymmärrä tuon joulusiivouksen päälle sitten yhtään. Siivosin kesällä ennen lopputarkastusta niin hirveästi yhden lomaviikon ajan, mutta sillä siivoamisella oli sentään jokin konkreettinen maali. Mun joulutunnelmaa kun ei kohota sen enempää se, onko joka ikinen nurkka putipuhdas, koska siihen tilanteeseen pääseminen on niiiiiiiiiin vaivalloista ja tulos kestää meillä vain hetken.

Ja sitten, J:n kauhuksi, mulla, siis meillä uutta remppaa riittää. Haluan alakertaan uuden hyvin vaalean lattian. Ihan oikeasti vain seinät ja katto olisivat maalauksen tarpeessa ja sekin on jo tarpeeksi iso homma, vaikka olen yrittänyt piipittää, että lattiat voisi vaihtaa samalla iskulla ; )

Urheilijan elämää

...siis sillä tavoin, että lenkkeilyt on jääneet, kun ensin napsahti pohje ja sen jälkeen sen älyttömän köhimisen jälkeen mulla todettiin keuhkoputkentulehdus. Ja nyt sitten loukkaantumiset ja sairastumiset rajoittavat elämää ; )

Se hyöty Ranskan reissusta oli, että ketutus ei olekaan näin syksyn kynnyksellä mitenkään huipussaan kuten yleensä. Nyt lähinnä olen alkanut jo odottaa joulua, kivaa. Vähän olen alkanut jo miettiä tuota lahjapuolta; siis että pikkuhiljaa keräilisi lahjoja, ettei tässä omasta tahdosta osa-aikaisen tilanteessa tulisi sitten niin isoa pompsia kerralla. Ja toisaalta kivempihan niitä lahjoja on ostaa rauhassa pikkuhiljaa etukäteen kun sitten lopulta hirveässä kiireessä täpötäysissä kauppakeskuksissa. Vähän mietityttää, että olisinko ilonpilaaja vai idyllinsäilyttäjä, kun 7 v. Pihlis yhä uskoo Joulupukkiin...ehkä teippaan suuni kiinni vielä tänä jouluna ; )

Voihan käpy

Nyt on hullutteluista selvitty kohtuullisin tuhlaamisin ja aamuheräämisin. Meinasin kyllä sunnuntainakin herätä seiskalta kaffetta keittelemään, mutta onneksi J ymmärsi vihjata kauppojen toki aukeavan vasta puolilta päivin. Jopa minä suhteellisen skarppi ihminen menin näköjään noiden päivien tiimoilta ihan hulluksi...

Nyt kun päivätyöt ovat omasta tahdostani lyhentyneet 80 %:iin olen suorastaan tarmokas kotonakin. Vielä kun flunssa hillitsee juoksutouhuja, aikaa tuntuu olevan vaikka ja mihin projektiin. Nyt työn alla on Vallilan uuden Käpy-nimisen kankaan metsästys metritavarana, jotta saisin tehtyä esim. pöytäliinan ja vaikka pari lattiatyynyä olkkariin. Kiven alla vai pitäisikö sanoa kävyn alla tuntuu olevan tuo kangas, vaikka se paistattelee usean sisustuslehden sivuilla, käsittämätöntä. Lisäksi ompelukonekin vetelee viimeisiään ja neulakin katkesi, harmi sinänsä. Siksi olenkin innostunut neulomaan pitkää villatakkia, joka syntyykin melko nopealla tahdilla, koska ohje on niin tavattoman helppo tumpeloillekin, so far. Mutta hirväen ihanaa, että nyt jos koskaan voi ihan oikeasti puhua työ- ja siviilielämän balanssista, kyllä se työ aiemmin on ne parhaimmat tunnit saanut, vaan ei siis nyt tällä haavaa...

Helppo elämä

Tai jotain! Aloitin tänään lyhennetyn työpäivän tekemisen ja vaikka sitä epäröinkin päätöksen tekemisen jälkeen, niin nyt kuitenkin tuntuu tosi hyvältä! Mä en ollut aamulla väsynyt ja työpäivän jälkeenkin oon vielä tarmoa täynnä...lasten harrastuksiin ei ole hirmuinen kiire, hyvin ehtii kokkaamaan, surffaamaan, lukemaan Hesaria tms. Mahtavaa sanon minä.

Ainoa mikä mättää, on se taloudellinen puoli. Tällä viikolla alkavilta HP:ltä ei saa kaikkea haluamaansa, mutta ehkä se on vaan hyvä, kaapit tursuavat jo muutenkin. Ja sieltä kaapista on jo löytynyt yhtä ja toista ihan käyttökelpoista kesällä aloitetun sniiduilukuurin tuloksena. Ja pupun pissaama jakkukin ehostunee pesulassa ihan käyttökelpoiseen kuntoon vielä. Meinasi kyllä fasadi kaatua, kun pesulassa 3 ihmisen voimin analysoimme koti-Jäniksen pissan koostumusta ja kemiallisen pesun mahtia...

Mutta nyt selaamaan HP-katalogia ja sen jälkeen kutomaan yhden urheiluhallin ylisille yleisurheiluharkkojen ajaksi...

Sirkushuveja

Loman jälkeinen ketutus alkaa ilmeisesti toisella normiviikolla nyt hellittää, nautin jopa äskeisestä sirkusesityksestä vetäen hattaraa toisella ja poppareita toisella kädellä naamariin. Yleisö oli isit ja lapset painotteista, en kyllä yhtään ihmettele miksi. Sen verran taipuisia ja norjan notkeita olivat naistrapetsitaiteilijat, että kyllä siinä hymyyn taipui yhden jos toisenkin miehen suuvärkki. Ja kotona saivat vielä plussapisteet siitä, että olivat "uhrautuneet" viemään lapset sirkukseen...
Huomenna olisi tarkoitus lähteä työporukan kanssa Porvooseen sienestämään, saunomaan ja syömään rapuja. No kyllä kai se nyt maalaisjärjellä työolot voittaa, silti ei vaan yhtään hotsittaisi. Nyt ei voi tuoda J:lle oksu-tuoliaispussiakaan ja sotkea taksin penkkejä kuten viimeksi, koska yövymme möksissä paikan päällä ja ajelemme torstaiksi suoraan töihin, jippii...no anyways saapahan nauttia syksykeleistä ja olla vielä päiväseltään ulkona, mikä lienee ihan jees...

Bonjour 2011

Tämän vuotinen Ranskan reissu ajoittui siis syyskuun eka viikolle ja Etelä-Ranskassa, Le Muyn kylässä ja sen lähiympäristössä mentiin kyllä ihan kesätunnelmissa vielä. Kuvat kertokoot tuhat tunnelmaa, ihana loma oli ja angsti täällä sateisessa Suomen syksyssä on nyt ihan ihan hirviä, paleltaa ja ärräpäitä on lennellyt päivästä toiseen. En tiedä jyskyttääkö päässä flunssapäänsärky vai kaihoisa ajatus siitä, että elämä voisi olla niin toisenlaista...vielä jos joku kehtaa päästää suustaan jotain arki on juhlaa -lauseita, niin mykkäkouluksi menee...joku on joskus sanonut, että ihminen käy töissä rahoittaakseen vapaa-aikansa ja sillä mennään nyt viikko kerrallaan arkea eteenpäin kohti pimeää ja sateista syksyä ; )

Ei rasvaa, ei vettä - vain tippa bensaa

Olen tässä heinä- ja elokuun ns. sniiduillut joka hiiskatin asiassa ja olen ihan kyllästynyt tähän touhuun. Tarkoitus olisi parantaa taloudellista tilannetta silmällä pitäen lokakuussa lyhenevää työaikaa ja päivätyön kompensaation siitä seuraavaa alenemista. Nyt sitten raivostuttaa, miten olenkaan kortteja aikanani vingutellut ja saldoja kasvatellut.

Kahden kuukauden säästökuuri joutuu kyllä viikon päästä tauolla, kun Ranskan reissu häämöttää ja hyvä niin! Toisaalta toki tällainen tuhlaavainen luonne kuin itse olen, on kai rehellisesti sanoen tän sniiduilukuurin aikana jotain oppinutkin...ihan kaikkea tilpehööriä mitä mieli tekee ei tarvitse ostaa tai voi edes harkita mielitekoja huolella. Mutta siitä huolimatta kesä-aikainen pennin venyttäminen ei ole ollut kivaa, sen myönnän. Autokin pitäisi vaihtaa, ei tuosta vihdoinkin "kotiin" raahatusta 40-vuotiaasta tipparellusta ole talviautoksi, vaikka se sniiduilijalle muuten sopisikin: ei rasvaa, ei vettä - vain tippa bensaa...

Syksyä pukkaa

Ilman mitään selittelyä jatkan tämän blogin kirjoittelua tästä päivästä eteenpäin...huomenna alkaa koulut ja keskiviikkona menen töihin. Jotenkin tää syksyn aloitus tuntuu melkein isommalta kuin uuden vuoden aloitus...vai pitäisikö vain olla tyytyväinen, että tämäkin hetki "tuntuu" joltakin, varmaan. Eniten kai elämässä ehkä pelkään sitä hetkeä, kun/jos mikään ei tunnu miltään.

Kesäloma oli omalta osaltani tosi puuhakas. Tuolit ja lamput vaihtuivat, kasvit upposivat maahan, laivojen tax-freet ja Porvoo tulivat tutuksi, pensseli pysyi kädessä, hölkkäilin ympäri ämpäri ja lopuksi metsästin rapuja rapukestejä varten. Sisustettua tuli toki aivan älyttömästi...enää puuttuisi ruokapöydän tuolien freesaus/päällystys/vaihto pienellä budjetilla. Jälkimmäisestä seikasti johtuen joudun ilmeisesti vaihtamaan varvastossut ja trikoomekot johonkin vähän siistimpään ja painumaan töihin noin niinkuin alkajaisiksi ; )