Hui kun huimaa

Viikko sitten käytiin J:n kanssa katselemassa maisemia todetaksemme että edistystä oli todellakin tapahtunut...runko on pystyssä, katto hyvässä vauhdissa ja ikkunat tulossa siis. Ainoa toistuva haaste tässä kohtaa tuntuu olevan jakeluauton pääsy mökkitontille, tuppaa tavarat jäämään hyvin hyvin hyvin kauas.... Mökki on nyt homesuojalla ruiskittu ja kuivissa sisätiloissa J:n kanssa pohdittu hirren sopivaa käsittelyä ulkoa ja sisältä - vaikka se taitaa sääolosuhteista johtuen jäädä ensi keväälle kuitenkin. Siitä(kin)on todella montaa mielipidettä. Saas nähdä sataako ensi viikolla, olis kiva että ei, mutta kai sielläkin joskus sataa ;) Kuvat kertokoot taas enemmän....

Anna mun ajaa tää mökkitie....

Aina sitä saaristoon aamuvarhaisella lähtiessä miettii, että me ollaan ihan hulluja, mutta paikanpäällä ajatukset muuttuvat ja rauhoittuvat. Perustukset ovat odotelleet lähes tulkoon valmiina jo hyvän aikaa ja viime viikolla saapui hirsipaketti tai paremminkin järkky kasa paketteja. Aika kamalasti jännitettiin, että pääseekö kuski perille viimeisen muutaman kilometrin osuuden, joka vähän haastavampi. Ensin näytti vähän huonolta, mutta onneksi oli taitava ja kärsivällinen kuski, joka vain totesi tien "opettaneen" häntäkin....Loppu hyvin kaikki hyvin - vaikka tuulikin alkoi olla melkoinen iltaa kohden. Kuskin käydessä loudaamassa uusia kuormia me lämmiteltiin J:n kanssa varastohuussissa ;). Nyt sitten vaan toivotaan, että olemme vastaanottaneet todellakin kaiken tarpeellisen ja että 1. vaiheen asennusporukka aloittelee hommiaan kohta puolin :). Kuvat kertokoot tällä kertaa enemmän kuin sanat. Kaunis ja erittäin edukas kimppu mahtavasta kaupasta Paraisilla, jossa on aina ihan pakko reissuilla poiketa.