Poikkeuslupa sisällä :)

Jossain kohtaa olisin halunnut luovuttaa...oikeesti....mutta nyt olemme joka tapauksessa vihdoin saaneet luvan sisään. Naapurien kuulemisessakin meni yllättävän kauan - omakotirakentajan naapurit kun ovat esim. aivan visiteerausetäisyydellä - mökkinaapurit saattavat asua kauemapana ja heidän tavoittamisensa onkin ja olikin sitten jumppa sinänsä. Nyt pitäisi sitten mukamas jaksaa odottaa 3-6 kk. Se on muuten jännä, että kun mainitsee sanan poikkeuslupa ensimmäinen kommentti on heti, että aiotteko ylittää sallitun rakennusoikeuden tai rakentaa lähelle rantaa tai naapureita ja sitten se toinen, että "yhdellä tutulla kesti vuosia saada se poikkeuslupa ja heitä pompoteltiin viranomaiselta toiselle". Sori kaverit, mutten jaksa varsinkaan tuota jälkimmäistä legendaa enää kuunnella. Keissejä on varmaan yhtä monta kuin poikkeusluvan hakijaakin. Haimme siis lupaa 10 x 20 laatikolle ts. rakennusalueelle. Alussa luulimme, että meillä olisi poikkeuslupaa haettaessa jo talomalli ja toimittajakin tiedossa, vaan eipä ollut. Nyt se alkaa kyllä hyvinkin olla jo kasassa. Siis malli - ei materiaali, eikä toimittaja. Mallina käytämme aina kunkin toimittajan valmista talomallia ja pyydämme siihen modifikaatioita. Kävimme yhdessä taloesittelyssäkin, jossa ainakin mulle ainoa varsinainen oivallus oli se, etten halua mökin muistuttavan omakotitaloa, vaan mökkiä. Vähän moderni se saa olla, mutta mökiksi hyvin tunnistettava ja kotoisa eritoten. Eikä kaiken tarvitse olla valkoista katosta lattiaan ja kaikenlainen rouheus on tervetullutta. Jopa ulkoväritystäkin olen välillä miettinyt. Ehkä se alkuperäinen täysmusta haalenee tummanharmaaksi ja saa raikastusta beigeistä ikkunanpokista, saa nähdä. Nyt kuitenkin tarkoitus olisi löytää vastaava mestari ja alkaa höökätä sitä tietä perille asti tierasitteen nojalla. Pidän käsiä ristissä, että saamme tien perille asti tontille. Rakentaminen vaikeutuu huomattavasti, jos viimeiset 300 m on tiheää pusikkoa. Mut ans kattoo nyt, toivoa ei ole heitetty tiepätkän suhteen, ei ollenkaan. Toisen ruoppaajaehdokkaan piti käydä paikan päällä, mutta hänen suhteensa alkaa jo toivo hiipua. Ilmeisen haastava toi meidän ranta, mutta emme luovuta :) Voi olla, että sen suhteen jumppaus jatkuu keväämmällä.

Laiva ohoi!

Pari tonttikäyntiä viisaampana saimme päätettyä mökin paikan ja sen, ettei erillistä saunamökkiä tule. En tunne itseäni kovin fiksuksi selittäessäni, että saunamökin paikka olisi ollut ruma, jos sen olisi siihen optiimille paikalle laittanut. Itse mökin paikkaa hilasimme hieman itäänpäin, jolloin se asettui melkein tontin keskikohtaan. Yhden tonttikerran uhrasimme v. 1971 iskettyjen rajapyykkien etsimiseen x3 eikähän siitä mitään tullut. Maastokartan mukaan olimme täysin hollilla, mutta merkkejä ei vain löytynyt. Ehkä tuolloin (mun syntymävuonna) ei osattu vielä ilman GPS ja muita hilavitkuttimia merkkejä niin tarkasti laittaa. Kun ostimme tontin, vain yksi rajapyykki oli löydettävissä ja jotenkin vaistosin ettei ko. kiinteistönvälittäjä tulisi niitä muita meille koskaan näyttämään. Ehkä joudumme rakennuslupavaiheessa pyytämään Maanmittauslaitosta merkit laittamaan, mutta ei vielä. Hauskinta ehkä näin jälkikäteen oli se, että Maanmittauslaitokselta kukaan ei osannut neuvoa meitä sen suhteen, että miksei heidän meidän rajapyykeistä tarjoamansa koordinaatit istuneet maastokarttaan, ts. ne osoittivat Ruotsiin...aikani googlettamalla selvisi, että kyseessä oli eri koordinaattijärjestelmät, jotka voi helposti netissä muuntaa toisesta toiseen :) Itse mökin valinta on edennyt tai ottanut oikeastaan vähän takapakkia siten, että kävimme ensin yhdellä uudella mökkipaikettitoimittajalla, joka oli ihan jees, tosin vähän hitaanpuoleinen. On se jännä, että toinen toimittaja saa melkein nappia painamalla tarjoukset suollettua ja toisilla siihen menee viikkoja - kaikille ei riitä sekään. Jossain kohtaa päätimme, että yritämme nyt priorisoida sen poikkeuslupahakemuksen failaamiseen ja haemme lupaa 10 x 20 laatikolle suoraan sanoen. Isäni lupautui piirtämään asemapiirroksen, ja kunhan sen saamme käsiimme, kuulemme naapureita ja failaamme luvan sisään. Itse hakemus oli kuitenkin semivaativa, mutta saimme omasta mielestämme kivasti asiat esitettyä - uskon, että olemme tässä asiassa asteen keskivertoveikkoa parempia, koska tämä jollain tavalla liippaa omaa koulutustani. Tää oivallus poikkeuslupahakemukseen keskittymisestä olisi ehkä voinut tulla jo kuukausia aiemmin, mut jos nyt en lähtisi jälkiviisastelemaan tässä kohtaan, ei se mitään auta. Jossain välissä otimme mukaan leikkiin taas uuden mökkitoimittajan, jonka luona päädyimme pyytämään tarjousta hänen toisen asiakkaansa suunnitelman pohjalta :) Se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska mikään mökkimalli ei meitä miellyttänyt tyyliltään, eikä pohjaratkaisultaan. Nyt meillä on tasaisesti hirsi- ja puutalovaihtoehtoja, tosin osasta puuttuu vielä tarjous. Yhdellä mökkireissulla törmäsin kyykäärmeeseenkin kiljuen ja hyppien kuin joku blondi...on siinäkin vanha partiolainen...en ole ilmeisesti tottunut näkemään kyitä, joiden sahalaidan olemassaolosta ei ole todellakaan epäselvyyttä...punkkejahan olemme myös metsästäneet melkoisesti, tosin punkkikarkoite tuntuu jonkin verran auttavan. Ja yleensähän se punkinpurema alkaa kyllä aika alkuvaiheessa kutiamaan ja ärsyttämään ja siten se tulee nyppäistyksi pois aika alkuvaiheessa, mikä lienee hyvä asia uhkaavan borrelioosiatartunnan osalta. Mut joo, eipähän noista eroon pääse ja nythän ollaan visiteerattu tonttia kuitenkin aina kerrallaan muutaman tunti versus sitten se, että vietämme omalla mökillä paljonkin aikaa. No, nyt on vähän myöhäistä murehtia noita - ylipäätään luonnossa on elävää elämää, ja sen kanssa on osattava mökkiläisen elää.

Mielikuvitusta ei puutu

Alamme asiaa tutkisteltuamme päätyä ymmärtämään saaristorakentamista: ei ulos avautuvia liukuovia, ei pulpettikattoa, puukuitueristeet, jos mökki vain kesäkäytössä kuten meillä..vielä mietimme sitä, että jos valitsisimme hirsitalon, kannattaisiko meidän silloin vuorata se vielä ulkoa pystylaudoituksella ja miten se hanskattaisiin. Mielikuvituksella ei ole kertakaikkiaan rajaa, kun olemme miettineet millainen set-up kesäasumisellemme tulisi: pelkästään mökki saunalla, mökki saunalla ja erillinen aitta, mökki ja reilummankokoinen saunamökki, mökki 2/3 makkarilla ja erillinen sauna yms. yms. Ja kun tässä kaikessa säädössä muistaa sen saman kalvavan tunteen joka hiipii mieleen omakotirakentamisen ajoilta: rakentajat itse pitävät huolen siitä, että ymmärtävät mitä ovat tekemässä, mitä se maksaa, miten se tehdään ja kuka sen tekee. Jos ei pane tosi rajusti rahaa tiskiin, niin tuo päätöksenteko ei pöydän toiselle puolelle koskaan siirry :) Juuri tänään, huom. mielialathan vaihtelevat päivän, jos ei ihan tuntien kuluessa, tuntuu siltä että yksi varteenotettava vaihtoehto voisi olla ihan simppelin, vähän rouheankin saunan rakentaminen erillisenä pikkuruisella pukuhuoneella ja sitten päämökki, jossa olisi jonkinlainen vierasvara huomioiden 3 makkaria ja yksi niistä sopivasti kauempana muista erillään, jolloin oman porukan kesken voitaisiin tunkeutua niihin kahteen tarpeen vaatiessa :) Mutta itseni tuntien, huomenna Hesaria selaillessa voin olla jo ihan toista mieltä. Ja sit pitäisi muistaa, et täähän on kivaa! Pakko tosin myöntää, että "hieman" vaikeaa on ottaa tätä(kään) projektia ihan löysin rantein, liekö omasta luonteesta kiinni. Mökki olisi kapean mallinen laatikko, jonka toisessa päässä olisi ainoana ulokkeena se kolmas makkari ja terassi ilta-auringon puolelle. Jotenkin meitä on koko ajan viehättänyt kapea runkorakenne. Tämä malli poikkeaa muista sillä, että makkareistakin avautuvat ikkunat etelän suuntaan, ja se jostain syystä miellyttää nuorempaa lastamme. Hän on luvannut sijoittaa omista säästöistään jopa muutamia satasia tähän projjektiin, jos hän saa huoneen merinäköalalla :) Ja sen isoveli on tietty jo buukkaamassa itselleen sitä kolmatta, erillisen oloista makkaria tietty, että teini saisi rauhassa olla somessa siellä. Että kaikille jotakin. No mutta, tämä olisi siis yhden tehtaan aivan virallinen talomalli, paitsi että me haluaisimme sen harjakaton pulpettikaton sijaan. Että josko sitten ehdotamme heille tuon muutoksen tekemistä... Toinen vaihtoehto olisi oikeastaan piirrättää talo arkkitehdillä ja kilpailuttaa se sitten useilla talotehtailla. Näin toimimmekin edelliskerralla, mutta kyllä tuosta tavasta himpun verran enemmän kustannuksia syntyi ja tietysti siihen palaa aikaakin kovasti, kun kaikki mahdolliset toiveet mitä ikinä koskaan missään on mieleen tullut haluaa suunnitelmaan sisällyttää ja sitten vielä taivuttaa sen toisen puoliskonkin ymmäärtämään, että itseasiassa hän on halunnut juuri tehdä aivan samat valinnat kuin minä itse :) Löysin taas lisää ihanan näköisiä puutalomökkejä, mutta aavistelemme, että hirsiruonko tulisi edullisemmaksi, jos haluamme ekologisilla eristeillä mennä...niitähän tulisi puurunkoon tietysti enemmän. Ruoppausasiat eivät ole edenneet toivottuun vaiheeseen, mutta jätin yhteydenottopyynnön uudelle yrittäjälle, kun edelliseltä ei ole tarjousta kuulunut. Tuntuu, että syksy tulee kovaa vauhtia ja ettemme enää kovin pitkää pysty hyppimään tontilla paikkoja näyttämässä. Tai mistäs sitä tietää, millainen talvi on tulossa. Tieprojekti olisi toki paljon olennaisempi, mutta vapautan aivoni sen miettimisestä vielä hetkeksi, etten kävisi ihan kierroksella :) Asia kerrallaan, niinkuin eräs tontilla vieraillut totesi.

Paluu lähtöruutuun

Maanantaina suuntasimme J:n kanssa työpaikkojen sijasta tontille, oli ihan lomafiilis. Vaikka viime keikasta jäi hieman ristiriitainen olo, se kaikkosi kun ajelimme lossilta lossille. Fiilis oli hyvä. Tontilla J alkoi raivata kaislikkoa kohti merta ja tulihan sieltä meri vastaan ja sitä kuuluisaa ahvenruohoa. J taisi tässä kohtaa mainita, että mun retkihame ei olisi ollut ihan soveltuva tälle retkellä, kaislanruoko kun oli viikatteella poikki vetäistynä melko terävää. No sen huomasin sitten kotona, kun retkihameen sisus oli täynnä veriroiskeita :) Päivä oli tosi upea ja kai siitä syystä sitten tyhmänä sen hamosen päälle laitoin. Kunnan rakennustarkastaja saapui tontille jämptisti ja osoittautui ihan älyttömän avuliaaksi ja toimeliaaksi tapaukseksi. Ei riitä sanat kertomaan, kuin monta hyvää vinkkiä häneltä saimme. Aluksi kuopsutimme tontin rajoja niitä kolmea puuttuvaa kuitenkaan löytämättä, vaikka ihan älyttömän hollilla oltiin. Päätarkoitus oli kuitenkin miettiä rakennuspaikkaa. Hassua, että päämökin osalta olimme kaikki yhtä mieltä siitä, mihin mökki suunnilleen kannattaisi laittaa. Saunamökki aiheutti päänvaivaa; se pitäisi sijoittaa lähemmäs naapureita, joita meillä on siis lännen puolella. Lähellä tuota rajaa tontissa oli kuitenkin eniten puustoa ja kumpuilevuutta ja epämääräistä kalliota päinvastoin kuin toisella puolella. Koska vaikuttaa kuitenkin siltä, että ns. ranta tulee muodostumaan juuri tuonne naapurin rannan viereen, ei saunamökkiä olisi kai mitään järkeä sijoittaa itäpuolelle tonttia, vaikka siellä olisi miten kivoja paikkoja. Kaikista koomisinta oli se, kun aloin kertoa rakennustarkastajalle ongelmarannastamme joka vaan jatkui ja jatkui kallio pinnassaan ulapalle. No, "joku" osasi lukea karttaa meitä paremmin ja selvitti, että ranta ei alkanutkaan siitä mistä luulimme, eli emme olleetkaan kävelleet vetten päällä, vaan vielä tontin maa-alueen puolella....yritä siinä nyt pitää pokkaa...mutta kuten omakotiprojektista aikoinaan opittiin, niin kannattaa kysellä niitä tyhmiä kysymyksiä...niihin saa viisaita vastauksia :) Kaiken kaikkiaan visiitti oli niin myönteinen, ettei sitä voi sanoin kuvata. Paluumatkalla ostimme vähän evästä ja edelleen tunne siitä, että olisi jollain ihanalla ja luvattomalla lomalla jatkui ja se aurinko paistoi. Manteereelle päästyä matkaan vähän marjoja ja toisesta blogista napattua ideaa eli Velmusten maukasta reikäleipää. Se on oikeasti todella hyvää ja kiva tuliainen kotiin. Niinkuin aina, aivot kävivät paluumatkalla kierroksilla. Kaksi asiaa nousi ylitse muiden; saunamökin paikka ja vieno vihjaus harjakatosta saaristo-olosuhteisiin. Keskiviikkona tapasimme yhtä mökkitoimittajaa ja kuten vähän arvelimmekin, kaikki oli muuten erinomaista, mutta hinta ei. Tai siis pakko korjata: ei okei meille. Pettymystä oli hieman vaikea niellä, mutta meillä on tiukka budjetti ja aiomme siinä ehdottomasti pysyä. Lisäksi aina tulee jotain yllättävääkin rahareikää projektin edetessä, joten tietentahtoen näin alussa budjettia ei voi missään nimessä lähteä ylittämään, jos meinaa sellaisessa pysyä. No ei kun paluu lähtöruutuun! Ja kyllä tältäkin toimittajalta saimme tietoja, jotka projektissa eteenpäin auttavat ja se oli toki positiivista se. Takaraivossa raksuttaa ajatus siitä, että poikkeuslupa olisi saatava vireille, muuta kiirettä ei ole. Toisaalta meiltä puuttu vielä tarjous ruoppauksesta ja silläkin on hitusen vaikutusta siihen kuinka monta rakennusta tontille aikanaan nousee. Ja yllätys yllätys unohdimme kaikessa tohinassa maanantaina oikeasti mitata päämökinkin rakennuspaikan etäisyyden rajoista, vaikka olin sitä varten laitattanut J:n hakemaan edellisenä päivänä asianmukaisen mitan....no sellasta sattuu. Ei vaan ole ihan lyhyt matka käväistä uudelleen...Töissä oli loppuviikosta vaikea keskittyä, olisi tehnyt vaan mieli selailla mökkikatalogeja :) Aloin jossain kohtaa viikkoa ajatella, että jospa laittaisimmekin saunan päämökkiin ja tekisimme "vain" erillisen nukkuma-aitan lisä-/vierasmajoitukseksi, kun saunalle ei oikein meinannut sopivaa paikkaa mukamas tontilta löytyä. Ja sen vierasmöksänhän olisi sitten voinut hyvällä omalla tuntoa asettaa sinne kivemmalle tontin itäpuolelle. Mutta sitten, onko päämökistä liian pitkä matka uimaan ts. onko 30 m liian pitkä matka? Kyl tää tästä ja tänäänkin illalla kautta yöllä voi vielä pari katalogia selata ja siemailla valkkaria ja saada ihan älyttömän hyviä ideoita, jotka tuntuvat aamulla huonoilta....pakko muistaa olla positiviinen: oikeastihan tää on hei kiva projekti ja siitä pitää osata nauttia!

Haisee haasteille

Eilen startattiin tontille vähän kuuden jälkeen; väsymys otti niskaotteen onneksi vasta iltapäivällä, kun aurinko porotti päin pläsiä tontilla. Olimme kutsuneet yhden ruoppaus- ja laituriyrittäjän aamupäivästä katsomaan rantaryteikköämme. Kieltämättä pettymys oli jonkinlainen, kun kävi ilmi, että kaislikkomme alla oli kalliota melko pitkällekin matkaa; nyt tosin olemme J:n kanssa totaalisen eri mieltä siitä miten pitkälle :) Tarkkaavaisuutta hieman häiritsi jossain kohtaa se, että yhdet lähinaapureistamme tulivat yllätysvisiitille ja tottakai halusimme samassa hötäkässä haastatella heitä kaikesta mahdollisesta ja tutustua puolin ja toisin, oikein mukavilta ihmisiltä kuin vaikuttivat. Luuriasioiminen ei kyllä koskaan voita kasvokkain tapahtuvaa tapaamista. Kuten P sanoisi, "no mut kuitenkin" laituri sijoittuisi joka tapauksessa melko pitkälle ja nipin napin pysyisimme omalla vesialueellamme. Tonttiimme tosiaan kuuluu myös 2 t neliön vesialue tontin edessä, mikä on sinänsä positiivinen asia, jos niitä nyt haluaa hakea ja miksei haluaisi. Raksaheppu yritti parhaansa mukaan keksiä ratkaisua haasteeseemme, ainoa vaan, että hinta-arviot vilisivät ilmassa alhaalta ylös ja vähän sen yli kovaa vauhtia ja jossain kohtaa meidän oli pakko painaa jarrua ainakin omissa mielissämme. Täytyy hieman mietiskellä, miten ongelman selättäisi, eikä antaisi epätoivolle valtaa tyyliin, että tontille ei pääsisi pahimmassa tapauksessa vesitse eikä maitse ja mökin rakentamisen voisi unohtaa....innostus miettiä esim. mökin seinien siirtelyä metreilllä suuntaan jos toiseen hieman menetti otettaan, kun tuli ns. hieman tärkeämpää mietittävää :) Toisaalta tässä saa potkua hoitaa tuo tierasitteen mukainen tie tontille. Yritimme myös J:n kanssa miettiä rakennuspaikkaa mökille ja saunamökille ja ehdotukset lentelivät idästä länteen ja takaisin. Aiemmalla visiitillä saavutettu jonkinlainen konsensus oli selkeästi mennyttä. Lähinnä korkojen kanssa tuli ongelmia, rakennusten sijoittamiselle on niiden osalta omat vaatimuksensa emmekä toki muutenkaan halua sijoittaa esim. saunamökkiä turhan alas. Ruoppausyrittäjän ja naapuireiden avustuksella saimme selville, että tontin lounaspuoli oli ainoa järkevä paikka rannan muokkaamiselle, joten saunamökkiä oli pakko suunnata sitä kohti, vaikka se olisi paremmin istunut kaakon puolelle. Haasteena on myös se, että pyhästi ajattelimme ettei puita juurikaan tarvitsisi kaataa ja nyt sitten alkoi tuntua, että ihan puunhalaajiksi emme voi ryhtyä, koska puita on tontilla runsahkosti. Kerta kerralta siellä käydessämme niitä tuntuu olevan aina enemmän ja enemmän.... Nää haasteet on kai vaan selätettävä yksi kerrallaan, kyllähän me näitä ongelmia hieman haistelimme jo tontin ostosreissulla, joskaan kumpikaan meistä ei toivonut niiden toki realisoituvan. Jotenkin yritän toimia töissä ja kotona nykyään siten, että hermostun vasta sitten, kun asiat ovat todella reisillä - sitä ennen en käytä aikaa murehtimiseen ainakaan ylettömiä määriä..enhän... Kaikkien haasteiden keskellä kävimme saaren kesäravintolassa syömässä hyvät lounaat kera mukavan palvelun, vilkaisimme saaren yleistä uimarantaa, nautimme auringosta ja osallistuimme pikku-P:n järjestämään (niin tyypillistä niin tyypillistä) askartelukilpailuun ruo'oista :), jonka minä ovikoristeellani hävisin ja J ja P tulivat tasoihin siili-installaatiolla ja taiteellisella kyltillä. Olemme vasta pikku hiljaa tiputellen kertoneet lähipiirille, että mitä on tullut tehtyä....tai siis hankittua. Ihmiset suhtautuvat kovin eri tavoin, ja ainakin jotenkin pelkäämme ihmisten reagointia. Tai sitä, että tämä meidän projekti olisi ns. joltain pois tai aiheuttaisi kateutta, kateus kun on kuitenkin aika inhimillinen piirre, se on tullut vuosien saatossa huomattua, vaikkei tässä todellaakaan mitään ole saatu ilmaiseksi tai mitään lux-mökkiä olla todellaakaan rakentamassa. Ihan perusmökkiä perustuloilla pukkaa... Poikkeusluvan hakeminen alkaa tuntua kakkunpalalta verrattuna tähän muuhun säätöön...eiköhän siihenkin jokin vaikeuskerroin saada vielä lyötyä, haistelen :)

Karsee kaislikko

Pari kertaa tullut piipahdettua tontilla sitten ekan postauksen. Viimeksi lapset oli mukana ja vaikka heille kuinka oli kerrottu etukäteen, että rannassa ei voi uida, koska koko ranta on pahasti kaisloittuinut tms. tms., niin yllätyshän se nille oli sitten kuitenkin. Melkein alkoi itsellekin epätoivo nousta kurkkuun, kun näytti siltä että meillä on 60 m x 45 kaisllikko rantana, jossa voi melkein kävellä vetten päällä...vielä kun vesi muuttuisi viiniksi, niin ei olisi hätiä mitiä :) Kyllä se siitä. Koko rantaviivaa emme varmaan voi ruoppauttaa mutta uimaranta ja laituri lienevät silti ihan mahdollisia. Tuntuu, että kävi ihan samoin kuin aikoinamme omakotitonttia ostaessa...ensin ostimme tontin pikakiväärivauhdilla ja sitten sen jälkeen käytiin katsomassa, että mitä sitä onkaan tullut ostettua...tontti näytti nimittäin isommalta kuin ensi näkemältä ja puitakin oli tässä välissä tuonne kalliotontille kasvanut....silti ei ole kaduttanut yhtään. Meillä ei ollut eikä ole varaa ostaa tonttia, jossa ei olis mitään epäkohtia. Tuon rannan lisäksihän tontille menevä tie jää n. 400 metrin päähän tontin rajasta. Muutoinhan lossit hoitelevat sen, että emme venettä tarvitse saarelle päästäksemme. Kun jäin tokalle lomapätkälle, otin luurin käteen. Täytyy myöntää, että olen saanut kunnasta ihan parasta palvelua molemmilla kotimaisilla :) Rakennustarkastajakin lupautui auliisti tontille tekemään katselmusta rakennuspaikasta...mahtavaa palvelua verrattuna omakotirakennusvaiheeseen. Ruoppaajaakin olen yrittänyt kysellä, mutta kukaan ei ole vielä ehtinyt tontille katsastamaan tilannetta. Toisekeen olen yrittänyt selvitellä naapureita ja rajoja ja kiinteistötunnuksia, kun lähdemme alkusyksystä hakemaan poikkeuslupaa. Rantayleiskaava on saarelle vahvistettu, mutta se ei ole lainvoimainen. Minulle on kuitenkin annettu ymmärtää, että poikkeuslupa on mahdollista saada, mutta että se kestää. Luulen, että hakemuksen failaaminen ja naapureiden kuuleminen ei tule olemaan ongelma. Enemmänkin ongelmia on ehkä nähtävissä tilanteessa, että haluaisimme käyttää meidän tontille v. 1971 (erityisen hyvä vuosikerta muuten...) myönnettyä tierasitetta, jolla saisimme tien omalle tontille saakka. Todennäköisesti ne 3 rasitettua kiinteistöä,joiden tontille tien rakentaisimme, eivät tule meidän yhteydenotostamme ilostumaan....tienpohja ei näytä vaikeatekoiselta ollenkaan, mikä on positiivista, jos sitä nyt pitää tästä tiecasesta hakea. Talopakettikarsinnatkin on hoitanut meikäläinen ja tarjoillut J:lle pari vaihtoehtoa, joista hän saa valita tai ainakin olla valinnassa mukana :) Ja ylläri ylläri hinnoilla on iso merkitys, jotta pysymme varsin kohtuullisessa budjetissamme. Nyt jäljellä on periaatteessa (??) kaksi mallia kahdelta eri toimittajaltta. Toiselta on saatavissa myös asennus ja sillä tarjouksella pääsee hyvin selville, että pysyttäiskö me suunnilleen budjetissa vai ei. Toinen on pienehkö arkkitehtipainotteinen pelkän talopaketin, ekologisen sellaisen, tarjoaja. Tätä jälkimmäistä tarjousta vielä odottelen, pelkään vain, että se menee kaakosta lujaa yli budjettimme. Minkähänlaista olisi rakentaa, jos ei olisi niin tarkkaa, että mitä viivan alle jää...sitä tämä poppoo ei kyllä saa koskaan tietää. Mut hei; ollaan kiitollisia tästä mahdollisuudesta. Tällä kertaa on siis tarkoitus antaa asennus 3. taholle tehtäväksi eikä laittaa J:tä taas laihdutuskuurille ja opetuttaa polttamaan röökiä yöllä raksalla...tosin tuon edellisen projektin omatoimisuusasteen ja tiukan budjetinhallinan johdostahan meillä on mahdollisuus ylipäätään tähän toiseen projektiin ryhtyä. Ja niinkuin J sanoisi: pitää varoa vaimon haaveita, nillä on tapana toteutua. In any event ollaan varmaan menossa tontille viikon päästä lauantaina ihmettelemään auringonkulkua ja päätalon paikkaa vielä. Tarkoitus olisi siis rakentaa kerrosalaltaan n. 70 neliön mökki kahdella makkarilla ja erillinen 25 kerrosneliön saunamökki tuvalla, johon saisi myös makuupaikat neljälle.

Varo mitä toivot - se saattaa toteutua

Nythän kävi niin, että herättelin henkiin blogini monen vuoden takaa. Ja miksi? Koska meillä alkaa mökkiprojekti Turun saaristossa ja haluan vähintäänkin itse muistella projektia jälkikäteen. Kaupat tontista tehtiin 21.5.2015. Miten tässä näin kävi? Itselläni mökkitontti Turun saaristossa oli ollut haaveena jo jonkun aikaa, luonnon karuus, meri ja maisemat olivat tehneet vaikutuksen. Se, että miten se päätyi myös mieheni haaveeksi oli jonkinlaisen työn tulos, muttei nyt ylitsepääsemättömän. Emme ole rakentamisen suhteen ensimmäistä kertaa kyydissä ja se toisaalta helpottaa ja toisaalta lisää tuskan määrää - tiedämme, mihin olemme ryhtyneet ja toistelemme toisillemme projektin olevan kuitenkin helpomman; emmehän ole enää mitään omakotitaloa rakentamassa. Parin viikon päästä on edessä tutustumisreissu tontille, joka sijaitsee tällä haavaa kolmen lauttareissun päässä mantereelta. Luulen, että sillon vasta ymmärrämme, että mitä on tullut tehtyä ja ostettua ja hyvä niin - muuten olisi saattanut jäädä kaupat tekemäti. Tontille voi tällä hetkellä rakentaa vain poikkeusluvalla, eli tietynlaista vaikeuskerrointa on edessä, mutta tuulta päiin, kuten sanonta kuuluu. Sitä ennen selailen ihan vaan pari(sataa) mökkipakettivaihtoehtoa läpi....