Torstai toivoa täynnä

Uintireissun jälkeen olo on kuin olisi pesukoneesta putkahtanut: puhdas, märkä ja mielellään sitä makailisi vaaka-asennossa "kuivumassa". Mutta kun into olisi järjestellä kellarin yhtä nurkkaa, jonne olen yrittänyt pikku hiljaa keräillä kirpputorille reilun kahden viikon päästä myyntiin menevää tavaraa. Ideoita myyntiin menevistä tavaroista tippuu ihme paikoissa, viimeksi saunanlauteillla...että muista ne tietyt lastenkirjat, jotka eivät ole meillä sitä suurinta innostusta saaneet.

Mutta että kyllähän tuo keräily voittaa sen, mitä oikeastaan tässä pakenen: huomisen Venäjän tunnin läksyt pitäisi tehdä ja netistä etsiä vuokra-autoa tulevaa Ranskan matkaa varten. Nuo molemmat ovat oikeasti kivoja juttuja, mutta ei näin väsyneessä mielentilassa. Onneksi huomenna on perjantai...jotta voi suunnitella tarjoiluja pikkusiskon lauantaista ja mummin ja vaarin sunnuntaista vierailua varten ; ) Yritän oikeesti ajatella, että jos tulevat vain suuritöisten tarjoilujen perässä, niin "hävetkööt", mutta Tuija-tunnollisen päässä kuitenkin hakutoiminto pörrää jonkin ihanaisen piiraan reseptin olinpaikkaa. No saa nähdä, eiköhän tuo huominen työpäivä Venäjän tunteineen vie mehut siihen malliin, että loppuu tuokin haihattelu. Olin ihan ylpeä meidän perheen pienimmäisestä, joka totesi vähän aikaa sitten, että "äiti mustakin tulee sitten isona tuollainen äiti, joka lepäilee"...eli olin siis varmasti vanunut silloin sohvalla jonkin lehden kera jo ties kuinka kauan...mutta että meidän perheessä ei siis kait kasva marttyyreitä ; )

Ylipäätään perjantaina tulee kuitenkin tehtyä Tuijat ja "sammuttua" lähes korkkaamattoman siideripullon ja lasten karkkipussin jämien kera sohvalle päivävaatteet päällä ja aivan liian aikaisin!! Ja sitten aamuyöstä havahtuessaan sitä jo harmittelee, että vapaa-ajasta meni hukkaan monta käyttökelpoista tuntia...yritän huomenna yksinkertaisesti tosissaan vältellä noita olkkarin kutsuvia sohvia, istun vaikka ryhdikkäästi kera viinilasin surffailemassa koneella. Sehän se tosi hyödyllistä ja sosiaalista ajankäyttöä vasta onkin.

Ranskan reissusta vielä sen verran, että tosiaan vasta kesäkuussa ollaan reissuun lähdössä, mutta koko omatoimireissun komponentit vuokra-autoa lukuunottamatta on hankittu ajoissa, eli siis jo viime vuoden puolella. Yksi ystäväni muuten sivulauseessa kertoi käyneensä vähän siellä päin mekin ollaan menossa (40 km Cannesista ylöspäin) ja viittasi niihin kapeisiin vuoristoteihin aivan ohimennen...siis onneksi en ollut edes tullut ajatelleeksi, että "vuoristokylä" toki mitä luultavammin on jossain korkealla, mutta itse en aio kyllä auton ratissa onneksi ollakaan, vaan sen sijaan aion lipitellä eteerisenä jotain makuvedellä lantrattua samppanjaa ihania maisemia katsellen. Kun saisi tuon Venäjän kurssin pakettiin, niin suunnitelmissa olisi vielä loppukeväästä huitaista joku Ranskan alkeiskurssi! Tuo Venäjän kurssi on ollut niin positiivinen yllätys (= ja työkaverini mielestä se myös näyttää hyvältä CV:ssä) ja motivaatio pysynyt hyvänä, että nyt on kokeiltava vielä Ranskan alkeitakin. J on junnuna ollut reilaamassa mm. Ranskassa ja ressukka yhä muistelee ranskaa taitamattomana saamaansa huonoa kohtelua, edes aika ei ole kullannut siis sitä muistoa. Eli nyt on siis korkea aika käydä hankkimassa maasta uudet muistot ; )

Kerta vuoteen...

Huomenna koittaa taas se "ilon päivä", että saa vuodella vanhentua. Mutta että johtuuko se tuosta kauhiasti lisääntyneestä valosta, luulisin näin, jopa tämä maanantai-päiväkin tuntui jotenkin soljahtavan läpi ilman normaaleja maanantai-angsteja. Eikä siten toi huominen vanhentuminenkaan juurikaan tunnu tänä vuonna ahdistavalta.

Viikonloppureissu meni niin mukavasti, että su-iltana jopa sain pienimuotoiset raivarit ja raivasin siinä kiihkossa meidän kellarin oleskelutilan, ainakin melkein. Eli extrana sinne jäivät seikkailemaan enää saunan lauteet ja hirveä kasa hifilaitteistoa¨; ) mutta edes soffat ja matto yrittivät pilkottaa oleskelutilamaisesti entiseen verrattuna. Mutta voi sitä pölyn määrää, voi kun J nyt saisi inspiksen ja muutenkin ehtisi laatoittamaan sen pesutilan lattian. Sisko uusine poikaystävineen ja mun vanhemmat on tulossa ensi viikonloppuna taas pitkästä aikaa käymään ja kyllä saa taas "ilolla" esitellä paikkoja. Ehkä itse ei vaan tajua sitä edistymistä, ja ulkopuoliset saattavat pitää tätäkin muutosta jo ties kuinka merkittävänä. Tai sitten ei, mutta mitäpä pienistä.

Olen etsiskellyt muutamia tarvikkeita tulevaan pesutilaan, siis jotakin säilytysesinettä, johon saisi tungettua pyyhkeitä ja kosmetiikkaa. Yritin kyllä mukamas ensin miettiä jo olemassaolevaa varustusta ja sen uudelleen sijoittamista uuteen paikkaan. Sitten kuitenkin päätin, että koska meillä tämänkin proggiksen osalta työkustannus pyöristyy nollaan, kun J sitä tekee, niin josko sitten kuitenniin ostaisi jonkin tosi kivan säilytysjutskan ja ihan uutena. Missään nimessä en halua tilaan mitään tavallista kaappia, niitä tungen sitten aikanaan tuon kodinhoitohuoneen täyteen. Mutta saunatiloihin pitää löytää jotain kivaa spa-henkistä juttua. Ja epäilemättä etsivä jotain löytääkin. Olen ollut vaateshoppailulakossa jo yli 2kk, vielä olisi vajaat toiset jäljellä. Mutta hei, lapsille on silti saanut ostaa ja kotiin kaikkea tarpeellista. Että tosi paljon on tullut varmaan säästettyä, taitaa sekin säästö pyöristyä nollaan. No, vaatelakon seurauksena löysin kuitenkin vaatekaapista 2 käyttämätöntä t-paitaa ja tein lisäksi pari uutta yhdistelmää, kun ei voinutkaan piristää itseään niillä uusilla hepenillä. Että sinällään olen kyllä jo lakon tulokseen aikas tyytäväinen. Hullut päivät, täältä tullaan sitten aikaanaan ja luvan kanssa!

Kovan onnen synttärikakku

Viikonlopuksi tuli perheen pienimmän tervehdyttyä suunnattua Naantalista vuokrattuun huoneistoon. Launtaina tuli ulkoiltua aivan järkyttävästi Muumimaailmassa kera perheen pienimmän ja kaveriperheen nuorimman kokoonpanon kanssa. Kivaa oli ja tulipahan todellakin oltua ulkona, luikattua ja ihasteltua jälleen kerran Muumi-hahmoja. Ennen laaksoon lähtöä tein arvatenkin jotenkin pahakarmaisen täytekakun, koska sen tekemiseen & tarjoilemiseen tuntui liittyvän kauhia määrä sählinkiä. Siis pakko myöntää, että jos nyt muuten olen ihan keittotaitoinen, niin noi täytekakut on mun heikko kohta. Mitä valmiimpana ne erinäisiin synttärikekkereihin saa, niin sitä parempi. Mutta että tämän muumeilureissun jälkeen kun kuitenniin oli tarkoitus juhlia ystäväperheen ja meidän perheen helmi- ja maaliskuulle osuvia lukuisia synttärijuhlia, niin kuitenkin tällä kertaa jotenkin ajattelin tehdä kakun itse, ja lupaan että se ei muuten tule toistumaan. Ensinnäkin olin kätevänä emäntänä ottanut kotoa pakkasesta reissuun mukaan sen viimeisen viime kesän mansikkasosepurkin ja pari pikkupussia kakunpäällismansikoita. Ja sitten kun lauantaina avasin sen sosepurkin, niin toki se osoittautuikin mummon mehuksi! No voi kiesus, eikun päällismansikat kakun sisään ja hätäbanaaneja päälle. Jatkoa seuraa, eli vatkainta en toki reissuun ollut raahannut, ajattelin jotenkin olevan melko idyllistä, kun ikkunasta lasten pulkkailua seuratessa hitaasti, mutta varmasti vatkaisin kermavaahtoa käsin...eli siis varmaan tunnin sitä kermavaahtoa yritin saada aikaiseksi ilman tuloksia, kunnes älysin vaihtaa pienempään vatkausastiaan. Kinuskipäällyste jopa onnistui ihmeen hyvin, mutta toki sitten kakkua pöytään asetellessa pudotin kakun päälle yhden juomalasin, joka vei mukanaan jonnin verran sitä kinuskipäällystettä ; ( Että jospa pidättäydyn siinä meidän äiti on leiponut teidän äitin kakun -linjassa kuitenkin ensi kerralla.

Itsekin oli yksi näistä yo. mainituista synttärisankareista ja sainkin ystävältäni kuulemma jonkin askarteluaiheisen paketin. Ajattelin mielessäni paketin sisältävän sitä Tildaa (johon en siis vielä ole itse sortunut) ja näinhän siinä sitten kävi. Paketista löytyi sekä ilmeisesti joulukirja että tarvikkeita ja kankaita. Ei muuta kuin kokeilemaan jossain hyvässä välissä. Tosi kivaa vaihtelua, kun tähän asti olen lähinnä ommelltut tuolinpäällyksiä ym. ärsyttävän isoa ja tarpeellista.

Se hyvä puoli tässä viikonlopussa todellakin on, että se ei sisällä yhtään raksa & remppatouhua. Mies jaksoi kuitenkin sillä silmällä ihastella vuokralukaalin saunan listoja, paneelinnaulauskohtia ja laatoituksia, jotta ehkä siitä vähän semmonen innostus jäi siihen, että saataisiin ne meidänkin saunatilat valmiiksi. Viikot menee töissä, opiskellessa, lasten & omissa harrastuksissa ja kyläilyissä, joten oikeastaan ainoaksi raksapäiväksi jää se sunnuntai tai launtai, että eihän siinä paljoa ehdi, kun oma mies sitä saunaa tekee. Mutta eiköhön kevään kotvalla valmiiksi saada.

Tänään kotona

Tosiaan tämä päivä tuli vietettyä kotona yhden sairasväänsin kanssa. Kuumetta pukkaa, ja huomenillalla pitäisi suunnata lasten tosi hartaasti odottamalle minilomalle Turkuun. Hassua, että en ole tuosta kuumeesta nyt juurikaan huolissani, "tarjolla" kun olisi ollut ykä- ja vatsatautia. Että jos tämä kuumeeseen jää, niin kiitos siitä. Ylipäätään meidän lapsilla on jostain kumman syystä tosi hyvä vastustuskyky, liekö tuo jotenkin perinnöllistä tai jotain. Oikein sääliksi käy, kun useat tuttavaperhe-raasut saavat myötäelää kaikki mahdolliset tarjolla olevat pöpöt.

Meidän talossa kellari on tällä hetkellä se keskeneräisin (lue sekaisin) paikka. Hiki ja punastus kohosi otsalle, kun poikani viime viikolla ystävällisesti avasi päivällä oven pesukoneen tuojille ja ohjasi heidät vielä pyydettäessä kellariin noutamaan sitä vanhaakin rakkinetta pois, vaikka asia oli sovittu toisin. Eihän siinä mitään, mutta että kun se vanha kone oli vuotavaa sorttia ja kaikenlaisin extrajärjestelyin sijoitettu tulevaan (siis todellakin tulevaan) kodinhoitohuoneeseen betonilattialle kaikenmaailman rojun sekaan. Toki olin vielä uutta konetta odotellessa ja vanhan koneen vesisuihkuilta jo kieltäytyneenä kätevästi kerännyt koneen viereen lattialle aivan karseat kasat likapyykkiä, joiden yli piti pomppia, jotta ylettyisi pyykinpesukoneelle. Ja tosiaan muutoinkin tuo kellari on täyskaaostilassa vielä hetken aikaa. Pakko jonkin sortin sisustusholikkina tunnustaa, että toki tuonne kellariin oli aivan pakko sisustaa oleskelutila kodinhoitohuoneen ja saunatilojen ollessa vielä täysin betonilla. Siitä tuli oikein bueno, mutta meni varmaan viikko, kunnes tila alkoi taas näyttää enemmän varastolta kuin oleskelutilalta ja lisäksi se oli pesutilojen kattokoolinkien sahailujen jäljiltä tosi pölyinen. Mutta että koska tää meidän talonrakentaminen on hitaammanpuoleista, niin mun on aivan pakko sitten sisustaa vaikka lähes betonipintaa, jos ei muuta. Toisaalta on vielä jonkin aikaa hirveän kätevää viedä kaikki extrakamat yläkerrasta kellariin, jos vaikka joku tulee kylään. Sen kun vaan tunkee kamat laatikkoon ja lykkää alas. Mä kun olen aina pitänyt sisustamisesta, vaan en kauheasti siivoamisesta, niin "siivoaminen" on ollut aika helppoa. Ongelmia on tullut vasta sitten, kun joku kylään pistäytynyt on kuitenkin hinkunut nähdä kellaritilojen kehittymisen.

Nyt on ilmeisesti pakko päästää päivällä pariin otteeseen torkkunut ja siten nyt hyvin virkeä 4-v. koneelle hetkeksi pelaamaan Lumikki-peliä ; )