Auvoa Anttolanhovissa

No ei vaiskaa, ei nyt ihan "auvoa" vaan yhden teinin, sen pikkusiskon, niiden äiskän ja iskän (ja yhden pupun) kattoja hipovat odotukset yhteiseltä lomalta....hiilimakkaraa laavulla (kun ei pimeässä nähnyt...), kävelyä hiihtoladuilla (eihän kukaan huuda kohta meille kuten pääkaupunkiseudulla..., kuumien kivien kalkatus (??) dayspassa...hieno "mökki" (suosittelen lämpimästi)...se ranta"mökki" jäi vielä mieleen kaivelemaan...Mikkelin meininki (EI kiihdytyskaistoja rampilta tielle ajettaessa, varo vaaraa (toimii varmaan vaan Mikkelissä)...uintia aah lämpimässä vedessä...ja 3 vrk:n kuluttua mutrusuuna töihin ja kouluun.

Ikävä läävä

Siis oikeesti ilo aamupäivän "oman ajan" visiiteistä Stockalla, NoaNoassa, Perobassa, Gaudetessa, Pinossa ja Nougatissa lähes, siis painottaen sanaa lähes, hävisi kun saavuin meidän läävään. Pitääkö sitä ihmispoloisen oikeasti päivästä päivään taistella ikuisuuskysymysten äärellä kuten; miksi meillä on aina näin sotkuista, miksi mun tukka on huonosti ja miksi joudun tekemään näin paljon töitä vai onko nää hoidettavissa olevia asioita - en tiedä, kampaajalla käynti ensi viikolla auttanee helposti tuohon yhteen asiaan. Toisekseen uhkasin just laittaa 8-v. sukat ja paidat roskiin, jos ne vielä makaavat useita päivä lattialla...sitten on vielä se minijänis, joka sotkee, mutta sehän on tietysti ihan eri asia : ) Ensi viikolla olen lomalla ja keskiviikkona lähdemme käymään Anttolanhovissa Mikkelissä 3 vkr:n minilomalla, tosi kivaa. J hiihtää lasten kanssa ja mä istun dayspassa (no edes sen yhden hieronnan ajan). Työkaverit ovat järjestäen järjestäneet itsensä palmun alle hiihtoloman ajaksi, mutta kyllä tämäkin miniloma mulle kelpaa. Nyt toisen villasukan kimppuun; mä kun käytän kotona itse pelkästään niitä; ei kiristä ei purista ei hikoiluta ei palele...

Lepo seis

Viime vuosi sujui blogittamatta ja jotenkin sumussa; mutta silti älyttömän tapahtumarikkaana. Mutta se siitä ja nyt uusi startti uuden vuoden kunniaksi. Meillä on vielä joulukuusikin, kääks. Jäniksemme 3v. pitää sitä "metsänä" ja kuusen jostain syystä nyt jo oksiaan riiputtaessa piilopaikka on sille entistä mieluisampi. Mutta joo, pakkohan se on nyt riipaista ulos, tulee vähän valoa olkkariinkin. Ja sitä tarvitaan, koska nykyisen ihan vaalean lattian kontrastiksi tilasin tanskalaiset Tinen mustanruskeat juuttimatot olkkariin kontrastia antamaan - toivottavasti odottavan aika ei käy pitkäksi. Jatketaan siis samalla linjalla, en pidä siivouksesta edelleenkään...enkä koskaan...mutta sisustus on intohimo ja sitä on ihan pakko vaihtaa paljon useammin kuin vaikka työpaikkaa (jota sitäkin pitää aina silloin tällöin kuitenkin vaihtaa - ainakin mun). Asiasta toiseen; mähän EN osaa leipoa peruspullaa en sitten millään...ainakaan tähän asti :). Eilen nimittäin leivoin pikku-P:n kanssa pullaa ja selättääkseni kohoamisongelman kohotin sekä taikinaa että uunia odottavia pullia saunan ylälauteella ! Meillä on heti valmis kiuas, josta johtuen saunassa on siis aina normaalia korkeampi peruslämpö yllä ja tuo temppu todellakin toimi! Mua on ikuisesti harmittanut, etten saa koskaan tarjottavaksi tekaistua ihan peruspullaa, ihmiset minä mukaan lukien siitä rehellisestä peruspullasta kuitenkin tykkäävät, mutta nyt on siis tuokin ongelma selätetty. Jos tarpeeksi tahtoo...on mun tämän vuoden motto : )