Soraa osa II

Eilen tuli J:n kanssa huiskittua, siis leviteltyä, sitä sorakasaa meidän pihalle suht koht työpäivän verran. Onneksi ilman ennusteista huolimatta oli aikas hyvä. Tänään sitten olikin niska ja sitä kautta pää aivan juntturassa. Tää vapaapäivä meni kyllä kukkakaupoilla, HopLopissa ja pihalla haahuillessa. Pakko kun oli keksiä jotain tekemistä, jottei olisi tarvinnut sitä soran lykkimistä jatkaa ; ) HopLopin vessassa huomasin loma-lookin todellakin jääneen päälle, uusi Belgiasta raahattu ihana lököverrariasu päällä ja luonnonkiharat kampaamati...oikeasti tykkään kyllä mennä aivan au de natural vapaalla, mutta välilllä sitä vaan kummasti säpsähtää tätä omaa hyvinkin rentoa lookia...Ai, niin yritin vielä miettiä, minne tunkisin reissusta Chimay-päissäni lapsille hankkimani aah niin kivat, mutta kuitenkin liian pienet vaatteet. En millään jaksaisi tuohon huuto.nettailuun, mutta kuitenkin jo kuvasin ko. vaatekappaleet ja ihan muunkin muutaman erittäin vähän käytetyn version. Laitan ne nyt tähän kevätkukkaistutuskuvien oheen, että jos jotain sattuisi kiinnostamaan...vaatteet noin metrin mittaiselle kesätytölle...

Kosmopoliitin kommellukset

Joo-o, mistähän tuon Brysselin matkaselostuksen oikein aloittaisi. Vaikka siitä, kun onnistuneen lennon jälkeen hyppäsimme junaan, joka kolkutteli kovaa kyytiä kohti Brysselin keskustaa. Meillä ei kaverin kanssa ollut hajua, että monesko pysäkki olisi se haluttu Gar de Centraal tai jotain sinnepäin, joten yritettiin joka asemaa lähetyttäessä erittäin huonolla menestyksellä etsiä nimikylttejä. Ja sitten tapahtui se eka moka, nimittäin hypättiin paikallisen opastuksen saattelemana junasta ulos tosi raivolla siten, että mun käsilaukku jäi junan pöydälle ja sisään ei enää päässyt ovien kerran sulkeuduttua, kiva kiva. No mitä siellä käsveskassa oli: rahat, kamera, luottokortit, puhelin tms. Hetken pähkäiltyämme ja piiiiiiitkän tovin asemalla haahuiltuamme teimme katoamisilmoituksen asemalle ja jätin sinne kaverimme Brysselin kännykkänumeron, vaikka tiesin melkein 100-varmasti, että kassukka sisältöineen oli mennyttä. No siitä sitten M:ää tapaamaan ja ihanaa ullakkokämppää katsomaan. M ymmärsi kaataa reilusti roseeta lasiin, jonka jälkeen ihan parit puhelut luottokorttiyhitöihin, puhelin katki ja yleistä päivittelyä nousuhumalassa. Ja sitten epämääräisen ajan kuluttua M sai puhelun paikalliselta poliisilaitokselta, että mun laukku sisältöineen oli löytynyt! Siis aika tavatonta, mutta ah niin hienoa! Tämän jälkeen hyppäsimme jostain johonkin bussiin ja iltarastit olivat valloillaan. Lukuisten eteen- ja taaksepäin menojen jälkeen, siis parin tunnin kuluttua poliisiasema löytyi ja sieltä vähintään 4 erittäin ystävällistä poliisia hokemassa, "you are so lucky" ranskisaksentilla. S puolitti ystävällisesti käteiskassansa mun kanssa, ja meno jatkui. Kortteja ehtisi uusia sitten kotimaassa myöhemmin. Paitsi pakko mainostaa Dinersiä, jonka asiakaspalvelu kortinsulkutilanteessa oma-aloitteisesti ja nopsasti hoiti tilanteen ja kertoi laittaneensa mulle samantien jo uuden kortin tilaukseen ja postitukseen. Siis tämä on sitä asiakaspalvelua oikeasti! Epämääräisen kreikkalaisravintolakokokemuksen jälkeen olimme valmiita petiin ja kellokin oli kyllä vaikka mitä. Nämä kreikkalaispoijaat tekivät jotain kukkotanssia meidän edessä, siis lähestyivät lisätilausta kysyäkseen, mutta ennenkuin ehdimme suuta avata, käännähtivät kannoillaan takaisin. Se ravintola ei kyllä tiennyt liiketoiminnasta mitään, mutta mitäs pienistä.
Lauantaina emme ihan niin kovin aikaisin päässeet ovesta ulos, mutta M kuljetti meidät omalla asuinalueellaan sijaitseviin outletteihin ja yhdessäkin kaupassa olimme lähes 2 tuntia, kamaa kun oli 4 kerroksen verran aivan järkyttävästi. Vähän masentavaa oli huomata, että belgialaiset koot olivat paljon suomalaisia pienempiä. Kokolapussa kyllä luki Europe sitä ja tätä, mutta "omankokoiset" housut junnasivat jo reidestä, ei hyvä! Tämän jälkeen pistäydyimme kivassa kaffilassa ja maistelimme M:n kanssa belgialaista olutta, joka oli melkosen vahvaa. Sieltä läksin itse vielä lasten outlettiin ja huomasin olevani tukevassa nousuhumalassa niitä pikkuhepeniä hypistellessäni. Vähänkö nolotti, olut oli siis ollut tuplavahvaa suomalaiseen verrattuna. Jotenkin se "nousu" ei siitä ihan hevillä helpottanut ja toki hieman täydentelyäkin tuli suoritettua. Jossain vaiheessa havaitsimme, että gay- ja lesboparaati olikin aikas tilaavievä juttu, melkein jäimme jalkoihin, mutta olihan se ihan näkemisen arvoinen happeninki. Nahkaa, niittiä ja sateenkaarileitä. Kaupat menivät kiinni, vai liekö olut tms. vienyt ajantajun, mutta kämpillä käynnin jälkeen kävelimme sata kilsaa syömään yhteen M:n ehdottamaan italialaiseen paikkaan ohi vaikuttavien komissiorakennusten. Ruokapaikka oli kiinni, mutta lähistöltä löytyi toinen italialainen, missä oli kyllä hyvät eväät. Kaupan päälliäisiksi 60-v. italiaano joikasi tunnin verran aluksi ihan kivoja italiasbiisejä ja sitten lopuksi vielä jotain vähemmän kivoja itä-eurooppapiisuja. Sitten kävelemimme taas aivan järkyttävästi ja saavuimme baariin katsomaan euroviisuja. Miksi Sillanpäästä piti näyttää sellainen massu-pääkuva ja muista vain pääkuva??? No voittoa ei tullut - ihme sinänsä - ja tarkoitus oli vielä mennä vaikka johonkin diseen, mutta minä ja S aloimme olla toooooooooooosi väsyneitä. Niinpä me istuskeltiin jonnin verran aikaa ulkona ja suunnattiin kämpille. Aamulla sitten päästiin jotenkin ylös ja raahattiin itsemme ja matkalaukut meidän jokapäiväiseen leipäämme (le pain quitatien tai jotain sinnepäin) aamupalalle, hyvät oli leivät. Sieltä sitten lentokentälle ja takaisin Suomeen.
Illalla mietin, että mitenkäs se kapula nyt näin mahaa koskee, eikös tässä pitäisi päätä särkeä ; ) No jonkin vatsapöpön taisin sitten mukanani tuoda, koska ma-aamuna jouduin jäämään vatsatautisena kotiin. Illalla ruoka pysyi kuitenkin jo sisällä. Jotenkin jäi sellainen fiilis, etteivät työkaverit tainneet niellä tätä vatsatautiselitystä, niin totta kuin se olikin...

Samppanjaa ja soraa

Äitienpäivälahjaksi sain samppanjaa ja 5m3 soraa pihan kulkuteille levitettäväksi. Yritin selittää tätä tilannetta tänään työpaikan enkunmaikalle, joka vain kummastuneena pyöritteli päätään, siis että mähän olin lahjaan enemmän kuin tyytyväinen. Paitsi, että siitä jo lauantai-iltana korkatusta samppanjapullosta seurasi se, että yön pikkutunteina tilailin sisutuskaupasta kamaa, joka ei vielä mitään, mutta sen lisäksi shoppasin myös nettikaupasta 112,5m2 pihakiviä! Sulo Vilenin tyyliin, kun sai niin halavalla, niin oli pakko ostaa. Ja hyvä niin, kyseessä oli nimittäin tarjouspaketti, joka lopetti tuon vähintään parin kuukauden mittaisen tuumailun siitä, että a) tuleeko meidän pihalle kivetys b)millainen se olisi ja c) minkä värinen se olisi. "Ongelmat" siis ratkesivat kertaheitolla ; ) J:lle kyllä totesin, että tulee kyllä muutama p***kele suusta ulos pihamaalla pihakiviä laitettaessa, koska me aiotaan tunkea nekin maahan ihan omin pikku kätösin. Siinä rinnalla muuten kotitalousvähennyskin kalpenee, vaikka J:n ja mun odotettu elinikä saattaa kyllä laskea...
J on koulussa ma-ti, mutta ei ei ei en valita yhtään, koska pe starttaa Brysselin kone ja minä ja kaveri siinä mukana! Aivan mahtavaa, kyllä nyt jaksaa painaa ihan kevyesti siihen asti. Belgialaiset suklaat ja oluset, täältä tullaan...

Köh köh ja vielä sata kertaa köh...

Vatsalihaksia on tullut treenattua yskimällä kohta jo viikon päivät. Aina aamulla sitä ajattelee, että nyt se hiipuu, mutta ei, josta kiittäminen osittain työpaikan ilmastointia. Lounaatkin on tullut hotkittua ihan siltä varalta, että jos yskänkohtaus yllättää, niin eipähän jää sapuskat kesken! Joo, mutta nyt tosiaan kiitos riittäisi jo vähitellen.
Tänään tuli lentobuukkerilta ilmoitus, että Ranskan matkan paluulento on peruttu ja jouduimme aikaistamaan takaisintuloa päivällä. Eipä tuo nyt kai haittaa, mutta toki sitten pitää muuttaa autonvuokraus- ja majoitusaikaa, toivottavasti onnistuu muitta mutkitta. Mutta yhtäkkiä hokasin, että lähtö tosiaan on jo 5 vkon 2 päivän päästä. Matkan lento-osa varattiin jo viime vuoden puolella, että sitä ajatellen odotusaika on kyllä mennyt kivuttomasti. Mutta sitä ennen siis ensi pe Rysseliin ja ilman köhää, kiitos. Ohimennen mainitsin isälleni, että aion piipahtaa tuolla ensi viikolla, johon hän isämaiseen tapaan alkoi tarinoida siitä, kuinka juuri Belgiassa tähän aikaan maaseudulle levitetään p***skaa ja paljon ja haju on sitten sen mukainen. En viitsinyt selventää, että Brysselin terasseille/baareihin/vaatekauppoihin/sisustuskauppoihin toi haju ei taida ylettyä, oli se kuinka muheva tahansa! Että tuota reissua todellakin odotellessa. Tekee kyllä tälle harrastuskuskaajamammalle erittäin hyvää. Tänään piti kuitenkin yksi riepu käydä biletyspuseroksi hakemassa. Eikös se kassa yrittänyt viritellä keskustelua Mikkos-kotiäitiaiheesta, kun näki henkkaritarran vihreässä kortissa ja pikku-P:n joka tapitti otsatukkansa alta myyjää. Pakko oli tokaista, että ei tarvitse sen syvällisemmin miettiä, kun valtava asuntolaina painaa niskassa, että kävisikö sitä töissä ja pikku-P tarhassa vai ei. Saahan sitä nyt smalltalkata, mutta kun ei nyt jaksanut niin ei. Ylipäätään olen viime aikoina miettinyt, että olenko liiankin kärkevä ja tyly töissäkin, kun en vieraitten puolituttujen kanssa jaksa lässyttää, käännyttää, esitellä omaa kantaani ja vielä jopa nuoleskellakin vastapuolta, kuten niin monet tekevät. Lähden paltsuistakin, kun olen sanottavani sanonut, ei siinä tarvitse musta enempää lässyttää mitä nyt sitten niitten tiettyjen kivojen ihnmisten kanssa. Mutta sitten olen miettinyt, että ehkä mua ei olekaan palkattu lässyttämään ja nuoleskelemaan vaan hoitamaan hommani ja olemaan oman alani asiantuntija ja onneksi mulla on ollut tässä hengenheimolainen, joka nyt ikävä kyllä vaihtaa duunia osittain siksi, kun ei halua nuoleskella tai jaksaa lässyttää...siis toki ystävällinen pitää olla, mutta ei sen enempää. Mutta ikävä kyllä tuo lässytys ja nuoleskelu meidän vanhassa yrityksessä näyttää usein johtavan etenemiseen, että se nyt joskus sylettää. Mutta jokainen kai elää vain oman itsensä ja oman käytöksensä kanssa.
No se "ikävistä" jutuista ja takaisin matkusteluaiheisiin, nyt tuli Vilnan heinäkuun reissulle hotlakin varattua ja kiva sellainen! Yritin kysellä yhdeltä Liettuassa asuvalta (miespuoliselta) tutultani, että mitä sieltä kannattaisi tuoda ja katsastaa ja vastaus oli että kenkiä, kenkiä ja kenkiä...uskotaan uskotaan ja piirretään myös J:n ja lasten ja matkakaverin miehen ja lapsen jaloista paperimallit ja todellkin raahataan niitä kenkiä siltä, kun kerran noin kehotetaan! Nään jo itseni ja matkakaverin pienessä hiprakassa kenkäkaupassa rohmuamassa ; )
Wappukin oli ja meni ja se yksi extravapaapäivä tuntui jotenkin erityisen hyvältä. Nyt vain oottelen että saisin äitienpäivälahjaksi 5m3 soraa ja pääsisin sitä lykkimään...mitenkään ei tuntunut pahalta kun miespuolinen työkaveri katasti vaimolleen dayspa-lahjakorttia, kyllähän siitä sorasta nyt riittää iloa ainakin pidemmäksi aikaa, heh ; )