Ei rasvaa, ei vettä - vain tippa bensaa

Olen tässä heinä- ja elokuun ns. sniiduillut joka hiiskatin asiassa ja olen ihan kyllästynyt tähän touhuun. Tarkoitus olisi parantaa taloudellista tilannetta silmällä pitäen lokakuussa lyhenevää työaikaa ja päivätyön kompensaation siitä seuraavaa alenemista. Nyt sitten raivostuttaa, miten olenkaan kortteja aikanani vingutellut ja saldoja kasvatellut.

Kahden kuukauden säästökuuri joutuu kyllä viikon päästä tauolla, kun Ranskan reissu häämöttää ja hyvä niin! Toisaalta toki tällainen tuhlaavainen luonne kuin itse olen, on kai rehellisesti sanoen tän sniiduilukuurin aikana jotain oppinutkin...ihan kaikkea tilpehööriä mitä mieli tekee ei tarvitse ostaa tai voi edes harkita mielitekoja huolella. Mutta siitä huolimatta kesä-aikainen pennin venyttäminen ei ole ollut kivaa, sen myönnän. Autokin pitäisi vaihtaa, ei tuosta vihdoinkin "kotiin" raahatusta 40-vuotiaasta tipparellusta ole talviautoksi, vaikka se sniiduilijalle muuten sopisikin: ei rasvaa, ei vettä - vain tippa bensaa...

Syksyä pukkaa

Ilman mitään selittelyä jatkan tämän blogin kirjoittelua tästä päivästä eteenpäin...huomenna alkaa koulut ja keskiviikkona menen töihin. Jotenkin tää syksyn aloitus tuntuu melkein isommalta kuin uuden vuoden aloitus...vai pitäisikö vain olla tyytyväinen, että tämäkin hetki "tuntuu" joltakin, varmaan. Eniten kai elämässä ehkä pelkään sitä hetkeä, kun/jos mikään ei tunnu miltään.

Kesäloma oli omalta osaltani tosi puuhakas. Tuolit ja lamput vaihtuivat, kasvit upposivat maahan, laivojen tax-freet ja Porvoo tulivat tutuksi, pensseli pysyi kädessä, hölkkäilin ympäri ämpäri ja lopuksi metsästin rapuja rapukestejä varten. Sisustettua tuli toki aivan älyttömästi...enää puuttuisi ruokapöydän tuolien freesaus/päällystys/vaihto pienellä budjetilla. Jälkimmäisestä seikasti johtuen joudun ilmeisesti vaihtamaan varvastossut ja trikoomekot johonkin vähän siistimpään ja painumaan töihin noin niinkuin alkajaisiksi ; )