Totuuksia

Tällä kertaa ei totuuksia lasten suusta, niin kuin homma yleensä menee. Se ensimmäinen "totuus" läiskähti eilen vasten kasvoja juoksulenkillä. Olen aikas ylpeä, että olen taas elvyttämäisilläni vanhaa ja rakasta harrastustani, juoksemista. No eilen illalla, Tommin kaverisynttäreiden viimeistä edelliset karkkipläjäykset mahassa piti taas lähteä juoksemaan. Juuri ehdin siinä ekan puolen kilsan tienoilla ajatella, että eipä tarvitse tällaisella okt-alueelle paljon pelätä puskissa väijyjiä, vaikka kello olikin jo ties mitä. No eikös kaksi tyttöteiniä kävellyt mua saman tien vastaan ja huutanut mut nähdessään, että "lähe täti himaas kuunteleen iskelmää..." Siis mähän olin suihkinut menemään ihan trendikkäässä tuulipuvussa, mitä nyt pipo oli aika syvällä ja mitä ilmeisemmin liian kireellä. Että kutsukaa vaan rohkeasti tädiksi tästä edes päin, mutta en kyllä tykkää.

No sitten tämä toinen "totuus". Ensin J:lle nalkutin, kun se oli hankkinut mun mielestä liian kalliin navigaattorin. Tarve tälle hankinnalle kyllä oli ajatellen Ranskan reissua, mutta mulle olisi riittänyt halvempikin värkki. No pyysin sitten J:tä syöttämään koneeseen mun työpaikan määränpääksi, että josko saisi taas jotain hyviä reittivinkkejä heti huomiseksi välille Espoon perunperukka - Lintsin tienoo ja tulihan siitä koneesta hyvä vinkki: naisen monotoninen ääni totesi heti kättelyssä, että "käänny takaisin, jos mahdollista...!" Loistavaa, käännyn heti huomenna välittömästi ekasta risteyksestä takaisin himaan, kun kerran kallis älynavigaattori näin neuvoo. Kyllä tuosta loistavasta ajatuksesta nyt kuka tahansa olisi maksanut enemmänkin. Lorvikatarria pukkaa!

Totuuksista Tommin kaverisynttäreihin: 13 poikaa hakkasi itseään täysillä ilmapalloilla, pomppi portaissa ja sohvilla, katseli hetken taikurin esitystä, ahmi sipsejä, lantrasi limuja, tuhosi jätskikakun ja rakenteli paketeista tulleita legohärveleitä. Ja kuten meidän lasten joka juhlan kruunaa se perinteinen raivari, niin toki sokerilaskuhumalan iskiessä ja kavereitten lähtiessä meidän niin iso 10-v. hajosi taas atomeiksi hetkeksi aikaa. Johon pikkusisko pisti paremmaksi ilmoittamalla että tämän viikkoiset HopLop synttärit ei lainkaan enää kiinnosta, kun Tommilla oli kivat niin kotisynttärit. No hienoa, muutama päivä sitten hartaasti arvottiin, että varataanko HL:sta aurinkohuone vai...no kyllä se siitä vielä HopLop riehunnaksi muuttuu, kun loppuviikko lähestyy sanokaa mun sanoneen. Meillähän muuten synttäreitten ylijäämäkarkit laitettiin talteen ja ne kaivetaan naftaliinistä seuraavana karkkipäivänä......ja lisää päiväunia ; )

Perjantai painaa päälle

Siis en mä tässä ole mitenkään ottamassa varaslähtöä kesään, mutta meidän olohuoneessa kuitenkin oli viikon ajan varastosta kirpparitavaroita etsiskellessä löytynyt vanha tuttu puhallettava uima-kroko. Viimeksi se on tavattu meidän kohta 10-v. pojan kanssa mökiltä uimassa T:n ollessa pari vuotias ja nyt sitten tosiaan se putkahti vastaan. Ei muuta kuin ilmat krokoon ja tulevaa kesää fiilistelemään. Okei, toki se sai nyt lähteä lepolomalle ennen kesän ahkerointia, mutta aikas hauskaa että se löytyi, se on niin söpö.

Muuta hauskaa tuossa kirpparitouhussa ei sitten ollutkaan...jollei nyt sitten varta vasten halua lauantai-aamuna nousta aamukuudelta ja seistä puolinukuksissa puolikäytettyjä hajuvesipulloja notkuvien pöytien välissä omassa karsinassa saaden saaliiksi vajaat 50 juuroa. Toisaalta sekin on rahaa, mutta kun niillä rahoilla piti kustantaa mennen tullen taikuri meidän pikkumiehen sunnuntaisille 10-v. kekkereille. Että nyt sitten täytyy vielä vähän käväistä omalla lompsalla ja toivoa että tämä taikurisetä on taksansa mittainen mies. Töissä miespuoleinen työkaverini muisteli lämmöllä kesätyöpaikan mökille virkistyspäivänä tilattua "taikuria". Kirjanpitoon liitettiin siis lasku taikurilta, mutta oikeasti tämä "taikuri" oli ollut naispuoleinen itänaapurin neitokainen, joka oli laittanut mankan päälle ja alkanut stripata. Mutta että näytti tuolla meille tulevalla taikurilla nettikuvissa olevan ainakin vaatteet päällä ja se ei ole paljoa vaadittu se, viis niistä taikomiskyvyistä ; )

Sisustuspuolella on taas "vanha" ongelma noussut esiin: meillä ulko-ovelta on keittiösaarekkeeseen matkaa pari metriä ja joku kiva näköeste siihen olisi saatava. Meillä alakerta on oikeastaan aika lofti ja meidän (ei varmaan muiden) mielestä kiva ratkaisu, ei ole hukkatilaa ei, mutta kun meillä on kuitenkin enemmän ja vähemmän kaaos keitiön saarekkeella, niin haluaisin sen piiloon. Se onnistuisi niin, että saarekkeen ovenpuoleiseen laitaan lämäisi jonkun näköesteen. Nyt siinä on pari sisustuslaatikkoa, mutta joku hujoppi näkee niiden yli tiskialtaalle jo ovelta ihan keposesti. Ei hyvä. Mutta kun tuo finanssipuoli (3+1 päivien jälkeen ja hullujan odotellessa) ei ole kovin hyvällä tolalla, ajattelin suunnata heti huomisaamusta Ikeaan ja tsekata josko sieltä löytyisi joku tuunausvaihtoehto. Mies ei vielä tiedä, että aion singahtaa sinne koko perheen voimin huomisaamuna ja vetäistä siellä kerrankin aamiaiset. Nooh, voi toki olla että en itsekään jotenkin raskaan viikon jälkeen pääsekään ylös. Mutta se olisi siis toiveena, koska ip siellä on koko Espoo, jonka jokaiseen asukkaaseen en nyt välittäisi tutustua. Jos sen jälkeen jaksaisi siivota ja pyykätä niin hyvä olisi. Ja käydä lenkillä. Yritän taas tuhannetta kertaa aloittaa lenkkeilyä ja pari viikkoa onkin mennyt aika kivasti, ihan rapakuntoinen en sitten ollutkaan.

Synttäreitä pukkaa

Yläkerrassa lapset leikkivät kivasti yhdessä ja nauru raikaa...ja viiden minuutin päästä se huuto alkaa...pientä 4-v. on niiiiiiin helppo kiusata. Syynä tällä kertaa se, että toinen ei päästä toista leikkimään omaan huoneeseensa ja syntyy pattitilanne. Olisi sittenkin pitänyt tehdä yläkertaan sellainen yhteinen neutraali vyöhyke oleskelutilaksi. Toisaalta meidän lapset kyllä riitelee keskenään aivan sairaan vähän, vaikka ikäeroa on viisi vuotta ja ehkä juuri siksi. Pienissä ja suurissa ikäeroissa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa.

Ja nyt näille sankareille pitäisi molemmille järjestää synttärikemut, kun synttäreitä vielä vietetään saman viikon aikana. Ja sitä tikalla silmään, joka luulee, että siinähän menee kaksi kärpästä samalla iskulla...no meneehän luojan kiitos sukulaissynttärit samalla keikalla, mitä nyt viime vuonna jokainen heistä halusi tulla meille eri päivänä...ja sitten sitä päivä rukkailtiin ja rukkailtiinkin oikein olan takaa ja todellakin viimeistä kertaa. Tänä vuonna sitten ei rukkailla, jollei satu häät tai hautajaiset samalle päivälle. Anteeksi vaan kaikki, mutta jos ei kummityttöä tai -poikaa pääse kerta vuoteen pariksi tunniksi katsomaan, niin olkoot sitten.

Lapsillehan synttärit on ihan kaamean tärkeät. Olin aivan ällikällä lyöty, kun lasten myötä heräsin tähän kaverisynttärimaailmaan, ne todellakin ovat vuoden spektaakkeli ja niitä tulee suunnitella ja pohtia hartaasti. Pienimmän synttärit ulkoistetaan tänä vuonna Hoploppiin, mutta vanhemman kohdalla kaikki erikoisuudet on jo vähintäänkin kaverisynttäreiden toimesta käyty läpi. Tunnelma kävi meillä "hieman" jäätäväksi J:n kanssa, kun mikään ei saisi maksaa mitään ja hän ei opiskelukiireiden vuoksi ehdi oikein milllään pienimmänkään synttäreihin nähtävästi paikalle. Lasten synttärit ovat kerta vuoteen...että jos eivät sukulaiset vehtaa, niin oma mies sitten. Syksyllä ovat J:n 40-vuotiset ja voi olla, että en ehdi paikalle, naputan kustannuksista, siivoamisista ja spesiaaliohjelmista...kosto on suloinen ; ) Toisaalta sitä ei pitäisi harrastaa, mutta jonkinlaista lepyttelyä tämä "väärä asenne" nyt kyllä vaatii. Vähintäänkin liljapuskan ja anteeksipyynnön ; )

Ranskan reissu tekosyynä pitäisi hommata navigaattori, mullekin digikamera ja mielellään myös miniläppäri, mutta tili ammottaa tällä haavaa tyhjyyttään, no pikkuhiljaa kai. Viikonlopun kirppariseisomisella tuli ansaituksi vain 50 juuroa, ei siinä oikein tuntipalkoille päässyt. Ei paljoa naurattanut kun viereisellä pöydällä myytiin vanhoja korkittomia, puolillaan olevia hajuvesiä ja kuhina kävi, voitteko kuvitella. Toisaalta, meille tulee UFFen auton kerta vuoteen hakemaan kamaa postilaatikolta ja tänä vuonna se ajoittuu nyt kätevästi huomiseen, joten nythän on äärimmäisen helppo survoa myymättä jääneet kamat säkkiin ja laittaa postilaatikon viereen haettavaksi, että kyllä tämä siivoilu siltä osin putkeen menee.

Ajattelin lunastaa itselleni tekemäni lupauksen, että venäjän kurssin loppumisen jälkeen aion opiskella ranskan alkeet. Ajattelin kyllä ensin tehdä sen kirjastosta saatavilla olevien opusten kera, mutta sitten ajattelin hieman tehostaa oppimisprosessia (toivottavasti) ja järkkäseni itselleni huhtikuun lopulle pe-la intensiivikurssin, josta saa toki sitten matskut mukaan ja sitten koko perhe 4-v. mukaanlukien kertaamme alkeet näitten hyvien matskujen pohjalta. Heh heh ja lisää päiväunelmia. Olen viimeaikoina enemmän ja vähemmän ollut oman ajan tarpeessa, joten tulkoon tuo kurssi nyt sitten myös vähän siihen tarpeeseen.

Mistä niitä senttejä oikein tulee...

Ja minne ne eurot oikein menee...no nyt on poloinen Polo Ranskan reissua varten varattu ja siihen liittyvästä vakuutustarjontaviidakosta siis selvitty. Olipa hauska vertailla matkan komponentteja tuttavaperheen kanssa, kun kävi viikonloppuna ilmi, että he ovat myös lähdössä kesäkuussa omatoimireissulle, tosin Sloveniaan. Ja varmasti olisi kiva vertailla kokemuksia myös reissun jälkeen. Matkakuume nyt on iskenyt siihen malliin, että yhden ystävän kanssa on myös alustavasti suunnitteilla viikonloppureissu tms. vastaava heinäkuulle ilman puoliskoja ja lapsia, eli siis A+++ reissu, heh. Vähän olin miettinyt Vilnaa, jonne piti päästä työn puolesta, mutta ei nyt sitten tämän taloudellisen tilanteen puhjettua "tarvitse" siis lähteä. Ystäväni halajaisi Kroatiaan, että josko löydämme yhteisen kohteen jostain puolivälistä tai sitten ihan mustan hevosen, kivaa...Ja sitten vielä jossain vaiheessa kävi mielessä, että josko käväisisi Belgiassakin yhtä ystävää moikkaamassa...mikä jottei jos talous vaan antaa myöden. Tätä matkustamistahan olen kotona perustellut ihan pokkana sillä, että viime vuonna en käynyt kuin Latviassa työreissulla (+pakolliset Virot ja Tukholmat)...vähän ontuva perustelu, kun muu perhe ei käynyt missään, mutta yrittänyttä ei laiteta ; ) Tosin nyt saan olla sen verran lapsenlikkana ja kuskaajana, kun J opiskelee ja raksailee, että että...

Kirpparikeikka edessä ensi la ja uusi pesukone on kyllä laulanut. Sinänsä kiva, että kamat alkavat olla jo lähes koossa, pelkäsin jo että hommailu jää perjantai-iltaan ja sitten lauantaina nukun pommiin tai jotain, kun pitäisi notkua tiskin takana...mutta onneksi siis ei. Olen kova lyömään vetoa, ja J:n kanssa onkin sitovasti vielä lyömättä vetoa siitä, mitä tuo kirpparikeikka tulee tuottamaan. En kyllä tunnusta noita naurettavia ansaintatarkoituksiani tässä. Laihaa tuottoa enemmän pelkään sitä, että palaan kasseineni ja nysseineni takaisin lähtöruutuun. Ehkä yritän dumpata niitä mukaan tulevalle pikkusiskolle tai sen poikaystävälle...jooh ei tule onnistumaan ei.

Kotiin pitäisi hamstrata ihania kauppoihin saapuneita kevätkynttilöitä, mistä tulee hyvä fiilis. Olen bongannut ass-kaupasta edukkaat havin peruspöytäkynttilät, joita ylläri pylläri löytyy myös tosi kivoissa kevätväreissä, jotka jopa kelpaa myös meikäläiselle. Ja siis todellakin alle 2 euroa per. Muista kevättouhuista tilittelinkin tänään jo yhdelle työkaverilleni, nimittäin pensasmagnolian siementen idätyksestä. Tilasin niitä kasvitieteellisestä puutarhasta, hoidin paremmin kuin lapsiani ja mikä onkaan tulos: no ei mikään. Että jos siemenet näin, niin voi lapsipoloisia jotka kohta poloisina Polon kyydissä huristelee. Jotain toki tein magnolian siementen kanssa väärin, mutta kun olin suunnitellut niille pihalla jo paraatipaikankin. Tältä samaiselta työkaveriltani olin saanut ties mitä taimia viime kesänä ja olin ajatellut ilahduttaa häntäkin yhdellä magnolian kukoistavalla taimella, mutta sorge joku toinen kerta sitten. Ehkä nyt vellon tässä itsesäälissäni ja ostan keväämmällä kaupasta magnolian taimen, jonka joku älykkäämpi on siis taimeksi asti saanut kasvatettua ja kärsin siitä sitten asianmukaisen rangaistuksen hinnan muodossa. Blogini otsikon taustakuvani muuten on tämä kiva magnoliapensas.

Kesä ja raksa ne yhteen soppii...ja heti käy esim. ajatus pihakivetyksestä ahdistamaan. Haluaisin pihakivet ja yllätys yllätys ne me laitettaisiin ihan omin pikkukätösin itse, mutta kun tulee järkky aikapula, kun on niin paljon muutakin tärkeämpää sisähommaa, mitkä on saatava valmiiksi. Mutta haluaisin pihan tänä kesänä viimeistään suht koht viimeistelykuntoon kera autotallin, mutta koko ajan pohdin, miten päästä hieman helpommalla, mutta niin että lopputulema on kiva ja kaikkia osapuolia tyydyttävä. Eli tekisi kyllä mieli tilata soraa ja kivituhkaa, jotka voisin minäkin melkein yhteen pekkaan levitellä. Jotkut kauniit reunakivet voisi kuitenkin joka tapauksessa ostaa ja laittaa. Mutta kun se kiveys olisi niin kiva, mutta kun en todellakaan halua ottaa lisää lainaa ja sitä teetättää. No omapahan on valinta, joten turhaan siitä nyt tässä jupisen. Raksailu on täynnä valintoja. Voisihan sen kiveyksen sitten joskus laittaa, jos tulee toisiin aatoksiin ja rahaa taas löytyy. Mutta kun sillä mitä fiksataan joskus -listalla on tällä hetkellä 100 asiaa, ja lähinnä nykyään enää tulistun, kun J alkaa taas sitä "tehdään sitten joskus uudestaan" -jorinaansa. Tää tuleva kesä tulee olemaan meidän 4. raksakesä, että ihan täysipainoista raksakesää sitä ei enää toivottelisi vihamiehellekään tässä tilanteessa, paitsi yhdelle niistä ; )

Onneksi perjantaina on taas se päivä, jolloin työssäkäymisen ultimatum ajatus on kirkkaimmillaan, eli palkkapäivä. Kaverini mies totesi jo iät ajat sitten viisaasti, että töissä käydään vapaa-ajan rahoittamiseksi ja vain siksi ; )

Riipan riipat

Nyt taas tuli shopattua melko urakalla, tuhlaamiseksi tätä nyt ei voi kutsua, kun tuli tungettua kättä pitkälle tyynynpäällisalelaarin pohjalle eikä krookuksetkaan mitään juuri maksaneet...Lisäksi iso uusi viherkasvi sai trendikkään ja selkeän ruukun.

Tuosta otsikosta pieni selitys...jos olisi rahaa, niin meidän seinät olisi "tapetoitu" Esa Riipan grafiikkatöillä, niin ihastunut juuri niihin olen. Opiskeluaikojen työkokemuksesta johtuen olen melkos perillä suomalaisesta grafiikasta, mutta niihin aikaan tämä herra Riippa ei vielä kolahtanut siihen malliin kuin nyt. Lähinnä olen ostanut hänen taulujaan spesiaalitilanteiden yhteydessä: muuton, työpaikan vaihtamisen, synttärien tms. ja nytkin tekisi taas mieli yhtä kahta hänen työtään. No mutta hyvää kannattaa odottaa, on nimittäin grafiikan hinnatkin hitaasti mutta varmasti nousseet. Hitsi, että muistuu mieleen kaikkia hassuja tapahtumia, mikä tuohon em. kesätyöhöni yhden tavaratalon kehystysosastolla liittyi...ne olivat hauskoja aikoja ne. Niistä tilittelen sitten joskus paremmalla ajalla...

Tulinpas hyvälle mielelle, kun mies suunnitteli pitävänsä talvilomansa parin viikon päästä ja ennenkaikkea käyttävänsä sen saunatilojen viimeistelyyn. No ihan viimeistelystä en puhuisi, mutta toki kokonaisessa viikossa saa paljon enemmän aikaan kuin muutamassa hassussa illassa per viikko. Että toivetta on päästä kylpemään vaikkas toukokuun helteillä ; ) Silloinhan viime vuosina on ollut oikeestaan ne parhaimmat kelit. Mä olen kyllä aina todella tykännyt lämpimästä, joten toukokuisen auringonnautiskelun päätteeksi voisin hyvin kuvitella sipaisevani vielä saunan lämpöön, ei epäilystäkään.

Viikonloppuna olisi tiedossa kirpparikamojen keräystä vielä. Meillähän on vajaan kolmen vuoden takaisesta muutosta asti ollut tungettuna varastoon kauheasti jotakin kamaa, nyt hetisellään en osaa edes luetella mitä siellä olisi. Että sinällään on kyllä hauska kurkata, että josko sieltä vielä löytyisi jotain kirpparikasaan ja samalla ihmetellä, että mitä niillä varaston tavaroilla muka tekee, kun mitään ei ole sieltä tarvinnut ; ) Nooh, eiköhän tuo ole aika perustilanne.

Jono kasvaa koneen takana ja meikä luovuttaa. Onneksi se viikonloppu taas häämöttää läpi utuisen viikon...

Elämä uusiksi?

En tiedä johtuiko tämän päivän kummallisuus tuosta aamun rankasta lumipyrystä, joka koitteli jokaisen ulkonakävelijän tai auton ratissa heiluneen kärsivällisyyttä. Joka tapauksessa sitä tuli omassa mielessä pohdittua työpäivän aikana ihan sataan kertaan, että miksi sitä joskus kouluttautuikaan tiettyyn ammattiin ja erikoistui johonkin tylsään nyanssiin...eikä hyviä vastauksia tullut mieleen millään. Näin lama-aikana tällaiset elämä uusiksi -ajatuskuviot ovat toki tosi älykkäitä. Ehkä tällä on joku liittymänsä siihenkin, että yksi kaverini on tekemässä irtioton Belgian suuntaan puoleksi vuodeksi..mutta saahan sitä itsekin haaveilla, eikö ; )

Viikonloppukyläilyjen jäljiltä talo on jotenkin oudon siisti, ihanaa. Voi kun meillä olisi aina näinkin siistiä. Mutta kun olen itse vähän liian laiska siivoamaan, lapset sotkevat kamalasti ja sata muuta tekosyytä. Siivooja olisi kiva, mutta kun se on J:n mielestä oiva tapa säästää rahaa, siis kun siivoaa itse. Mutta kyllä se siivooja ihana olisi voi kiesus, ehkä sitten seuraavassa elämässä. Äiti töi mulle synttärilahjaksi ihanan ison viherkasvin, josta olin vähän haaveillutkin. Mutta että siitähän sitten dilemma syntyi, kun sille pitäisi saada joku ihana ruukku, joka olisi ihana, muttei kallis eikä painava. Kasvi on muistaakseni fiikus ja sillä tavalla hauskasti tasapaksu, että en ole vielä päättänyt, että minkämallinen ruukku olisi kiva. Mutta kiva sen on oltava. Siis ruukkuostoksille on päästävä vaikkas lantageniin huomenissa.

On kyllä ihanaa, kun on jo maaliskuu, vaikka tuo aamuinen lumipyry ei kovin keväiseltä tuntunutkaan. Poikani kaveria "kuskaileva" mummo kun meillä viimeksi käväisi pihassa, niin kauhisteli, että teillä on paljon ulkohommia tiedossa, kunhan lumet sulavat. En raatsinut sanoa sille, että mitäs näistä vasemmalla kädellä hoituvista ulkohommista, sisätöissähän tässä vielä on rutkasti tekemistä ennen ensi syksylle ajoittuvaa loppurutistusta..siis lopputarkastusta. Voin jo kuvitella mieheni ajatusmallin tuntien kuinka se viikko ennen lopputarkastusta hyörii täällä pitkin öitä ympäriinsä otsalamppu loistaen ja minä juoksen kintereillä hermoilemassa ja nalkuttamassa...maltan tuskin odottaa ; ) Siis voisihan sille lopputarkastukselle anoa jatkoa, mutta kun en siihen suostu. Musta deadlinet nimittäin ovat työ- ja siviilielämässä loistava keksintö! Sitä paitsi nuo ulkohommathan ovat oikeasti kivoja...jos ei nyt muistele sitä kun viime äitienpäivänä seisoin järkyn multakasan päällä ja lapioin ja lapioin ja lapioin sen jälkeen, kun kaivinkonekuski teki oharit, eikä tullut multaa levittelemään. Ja se oli se 2. multakuorma. Sitä edeltävänä vuonna levittelimme nimittäin ensin varmaan 10 sentin korotuksen koko pihaan vanhaa alussavea, joka oli kauhian painavaa. Ja sitä ennen lapioimmekin muuten soraa, mihin liittyy jonninmoinen opetustarina. Soraa meillä oli lapioimassa minä, J ja J:n kaveri, ja minäkin sitten lapioin sitä soraa lähes yhtä paljon kuin miehet ja melkein rehvastelin sitten lapiointia seuraavalla viikolla töissä hierojalle, että nyt on varmaan selkä aivan tohjona, että jos nyt voisit todeta kuinka huono tilanne on, johon hieroja hetken päästä totesi, että olinko tullut ajatelleeksi että tämä ruumilllinen työ varmasti oli hyväksi selälleni ja että nämä toimistorotan aiemmat selkäsäryt johtuivat juuri siitä, kun en ollut liikkunut tarpeeksi tai harrastunut vastaavaa hyötyliikuntaa??? Hetken hävetti, kun ymmärsin yskän, mutta selkä oli kyllä pitkään aika hyvässä kunnossa ; ) toinen juttu mikä autti selkäsärkyihin oli ehdottomasti nuo avaruuspatjat...tai niinhän tuo T mainostaa, että patjoissa on käytetty avaruusteknologiaa. No, aivan sama, patjat ovat joka tapauksessa ihanan kovat ja hyvät selälle. Toki perheen juniori juuri uusien patjojen hankinnan jälkeen harjoitteli nukkumista ilman vaippoja iskän ja äiskän välissä nukkuen...ja voitte arvata kuinka montaa miljoonaa kertaa tuli pissat uusille patjoille, mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee...
Nyt varmaan pitäisi löytää joku uusi ihanan piristävä nettikauppa, jonka sivuille voisi uppoutua katselemaan kaikkea ihanaa keväistä tavaraa...jollainhan tää kirpparille kahden viikon kuluttua lähtevä "aukko" on varmaan täytettävä, jotta kauhun tasapaino säilyisi ; )