Jouluviiliksiä

Muutaman joulukuva meiltä, joukossa joku pikku-P:n ottama foto ja myös P:n koristelema huonekuusi, vähänkö liikkis omasta mielestäni...

Alamäkeä

En ole tännekään juurikaan kirjoitellut, kun olen ollut vähän alamaissa jonkin aikaa. Nyt on alkanut mieli piristymään, vaikkeivat huolet ole suinkaan loppumaan päin. Eilen tulin jopa erittäin hyvälle tuulelle shopatessani taas uutta joulukamaa. Toivottavasti tässä nyt ei piile mitään korrelaatiota, ei tätä joulukamaakaan nyt meille ihan määrättömästi mahdu ; ) J:kään ei ole uskaltanut kommentoida ostoksista yhtään mitään, on oppinut ns. sulautumaan tapettiin näissä meikäläisen alamäissä ja hyvä niin...

Jotenkin herätti yksi tapahtuma sivusta seurattuna Stockalla kaffilassa viime viikolla. Lapset vetelivät ex-tempore ostettuja lihispulla-muussi -aterioitaan ja minä kipaisin viemään ostoskassin parkkihalliin. Matkalla hissille huomasin ikäiseni miehen tutkailevan eteisessä, hissin toisella puolella olevaa seinää ja etsien siitä ulospääsyä, jota ei löytynyt?? Sitten hänen katseensa osui vieressä olevaan parvekkeen oveen ja hän luikahti siitä ulos ja jäi ihmettelemään reittivalintaansa. Minä kipaisin autohallissa ja kun tulin takaisin, mies seikkaili yhä tuolla partsilla. Yhtäaikaa kävi jotenkin sääliksi, mutta vähän pelottikin, enkä osannut mennä kysymään, onko joku hätänä. Sokea mies ei ollut, sen olisin aistinut. Lasten yhä mussutellessa annoksiaan huomasin yllätyksekseni miehen "selviytyneen" kaffilaan ja valitsevan itselleen ties mitä ruokia ja herkkuja. Hetken olin iloinen, mutta sitten mieleeni juolahti, että ei hänellä varmaan rahaakaan saattaisi mukana olla, kun ei kaikki muutenkaan ihan "kotona" ollut. Ajatus alkoi säälittää ja lähdin vakoiluretkelle palauttelemaan lasten lautasia astiankeräykseen ajatuksena lähes se, että käyn kuittaamassa miehen ostokset kassalla, jos ei hänellä rahaa löydy. Mutta kuinka ollakaan, siellä hän pitkään kuvettaan kaiveltuaan ojensi kassaneidille sileän 20-euroisen ja voih kun tulin niin iloiseksi hänen puolestaan. Sitten hän suu maireana asteli kaffilan puolelle ja alkoi mättää ruokaa nassuun. Että kun itsellä nyt on kuitenkin ja kuitenkin ja kuitenkin kaikki asiat melko hyvin...

Ensi lauantaina olisi tarkoitus suunnistaa Fiskarsin jouluiluista nauttimaan, toivon pääseväni siitä ihanasta paikasta mukaville joulufiiliksille.

Joulua pukkaa

Kun nyt on isänpäivistä selvitty, niin kamalasti hotsittaisi laittaa joulua, siis tunkea ja ostaa kaikenlaisia ihania koristeita kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Tää ilmiö ei ole henkilökohtaisella tasolla edellisinä vuosina ihan näin paljoa pukannut päälle kuin nyt, tiedä häntä mistä tämä intoilu johtuu. Eilen piti hakemani L-genistä Pihlikselle pikkuinen huonekuusi, johon se voisi jo nyt ripustaa muutaman koristeen killumaan. No, mukaan tarttui kaikki loput listalla olleet joulutavarat tähti-ikkunakoristeita ja torkkupeittoja myöden...siis jo tämä koristelista on jotain ylhäältä annettua, joka on ollut oikein to-shop -listalla...ehkä tää on osa 40kympin riisiä tai jotain, toki mukava sellainen riisinosa jos se vain sitä on.

Isänpäivistä selviäminen ei ole kyllä koskaan ottanut näin lujille...maistelimme mun isän & J:n kanssa siperialaista votkaa, joka oli yllättävän lempeän makuista suomalaisiin verrokkeihinsa verrattuna. Pullo tyhjeni kolmeen pekkaan vedettynä melko mukavasti. Ja kuinkas sitten kävikään? Kaksi muuta "harjoittelijaa" selvisi vammoitta ja tää kolmas ressukka, eli minä, sai kaamean kapulan. Ruokaa ei voinut sunnuntaina kuvitellakaan pistävänsä kurkusta alas ja siitäkin huolimatta oli oksettava olo. Maanantaina töissä lounaan syötyäni se päätti olla pitäytymäti sisällä, joten hetken päästä oli yhtä aikaa nälkä ja kaamea kapula yhä. Vielä tiistainakin väsytti kovasti ja kuvotti aika ajoin. Mutta että jospa näillä "opeilla" nyt selviäisi tuon pikkujoulujakson kirkkaisiin tarttumatta, kun ne eivät ole koskaan mulle sopineetkaan ; )

Jouluvalmistelu jatkuu...