Tuunausta tuunausta

Viikonlopuksi luvattiin tulevan vielä se kesän viimeinen lämmin viikonloppu, mutta kyllä ulkona oli niiiiiiiin syksyn tuntua, kuin mahdollista.

Mun tuunausintoilut on kyllä menneet ihan liian pitkälle. T:lle on tulossa sänky kuormalavoista, ruokatilaan uusi pöytälevy siporex-porraselementeistä ja kellarin oleskelutilaan tuoleille huput. Tuolien huput ehkä valmistuvat vielä tämän illan aikana, mutta nuo muut ovat kyllä älyttömiä projekteja, mutta saas nähä saas nähä.

Totuus nyt kuitekin on se, että T haluaa uuden sängyn (Ikean parvi ei enää kelpaa) ja minä en enää tykkää meidän ruokapöydästä, kun se on niin kirsikka.

Pieniä vastoinkäymisiä kuitenkin toki ilmeni, kun tänään maalailin noita kuormalavoja. Ajatus siis oli, että laittaisin kaksi kuormalavaa vierekkääin ja kolme päällekkäin ja pyörät alle. Ensimmäisen kerroksen kuormalavat olisivat vaaleansiniset, keskimmäiset valkoiset ja ylimmän kerroksen punaiset, jolloin väritys sopisi täydellisesti T:n huoneen väritykseen. Pohjamaalauksen jälkeen aloin vedellä sinistä maalia, jonka sävy oli oikein jees, mutta ei se sävy nyt niin kiva ollut, että sillä olisi pitänyt vaatteensa sotkea. Aina käy niin, että kun maalaa ihan sivu mennen ihan vähän, niin vaatteet sotkeutuvat ja sitten kun oikein maalariksi pukeutuu, niin ei sotke yhtään...No sitten avasin sen punaisen maalipurkin, jonka sävyä olin valinnut kaupassa ikuisuuden ja pieleen meni ; ) Se oli ihan tyttöpunainen ja piti oikein tarkistaa, että olivat kaupassa sekoittaneet oikean sävyn, mutta kyllä se oikeaksi osoittautui. Sävylastu ei vaan ollut tuonut kaikkia vivahteita esiin, hitsit. Täytyy kehittää Pikku-P:llekin joku projekti, jotta saadaan tuo tyttöväri kulumaan ; )

Välikaljat

Pikku-P on alkanut isoveljen tavoin harrastaa telinejumppaa ja P:n tänään jumpatessa hyppäsin lähiön kaupoilla. Akateemisessa kirjakaupassa saa kyllä ajan kulumaan aina: on harrastekirjaa, kokkailukirjaa, matkakirjaa, pokkarii ja miljuuna ihanaa lehteä. Taaskin tulin tyhjin käsin ulos ihan virkistyneenä ja mietin, että voisiko sitä tämän "väliajan" vaikka paremminkin käyttää, mukamas vaikka venäjän läksyjen tekoon...läksin P:tä hakemaan ja hyppäsin väestönsuojaan vievään hissiin ja tarkkanenäinen kun olen, älysin heti että kanssamatkustaja-äiti oli käynyt Akateemisen hyllyjen sijasta välikaljoilla...että voi kiesus, kyllä sitä on itsellä kai asiat aika hyvin sitten kuitenkin ja voi jatkaa Akateemisessa haahuilua oikein hyvällä omalla tunnolla...

Jos mulla on hieman herkkä hajuaisti, niin oon myös huono pitämään salaisuuksia. J täyttää 40 torstaina ja jotain pientä olen sen varalle suunnitellut. Muistelin kuinka äiti joskus toivoi nuppineuloja joululahjaksi, kun olin pieni ja olin lahjatoivetta kovasti tivannut. Ostin neularasian, paketoin sen joulupaperiin ja rahistelin sitä kuin marakassia äitin korvan juuressa tyyliin "et arvaa mitä saat joululahjaksi"...nooh nyt on vähän samat elkeet. Onneksi J:n perjantaiylläri on itsellekin osittain vielä ylläri, joten en edes kaikkea pysty paljastamaan. Äitiinsä tullut pikku-P:kin oli kuulemma aamulla yrittänyt iskälle vähän vihjailla, mutta olivat yhdessä tuumin tulleet kuitenkin siihen lopputulokseen, että annetaan yllärin säilyä yllärinä ; )

Käväisin muuten eilen katsomassa suht uuden kotimaisen, Haarautuvan rakkauden talon, ja olipas se aika raisu. Siis hyvä, mutta erittäin erittäin tapahtumarikas ja siinä myös huudettiin paljon. Avioeroa tekevä pariskunta huusi toisilleen niiiiiiin järkyttävästi, että mielikseni täytyi todeta, etten ole J:n kanssa millään vielä tuolla tasolle yltänyt, vaikka loppuraksailusta nahinaa tasaisesti tuleekin. Että siinäkin mielessä aika herättelevä tarina!

A niinkuin autotalli

Autotallin ovi saatiin kuin saatiinkin viikonloppuna lähes kuntoon. Mutta ihan käyttökunnossa se ei vielä ole ja aika sudeksi se halpis ovi osoittautuikin. Ovi koostui neljästä päällekkäin aseteltavasta lamellista, joista yksikään ei ollut siis toisen kanssa samanpituinen ynnä muuta ynnä muuta ; )
Toinen viikonlopun saavutus oli vanhan sohvan jobbaaminen kiitolliselle opiskelijatytölle. Olin jo saanut harmaita hiuksia, kun se soffa makasi meidän eteisessä ja siihen ylläri ylläri alkoi kasaantua yhtä ja toista. Sohva oli kukertavankikertävä, mutta tämä opiskelijatyttö aivan onnessaan rempaisi omista varastoistaan sen seuraksi vielä rahin sävy sävyyn, että sellanen win-win-tilanne.
Eilisiltana Janne suostui rappaamaan toisen ylijäämäharkoista rakentamani kukka-altaan. Olin pyytänyt sitä varmaan sata kertaa, mutta nyt osui mehukas vaihtotilanne kohdalle ja niinpä minä tein J:n ruotsinläksyt ja J rappasi mun kukka-altaan ; ) Myönnetään ettei tuollaisen kukka-altaan rappaaminen ehkä priorisoidu mistään näkövinkkelistä muiden raksahommien joukosta, mutta nyt kävi siis tuuri!

Perjantaita pukkaa

Tänään oli aamulla taas töihin lähtiessä sen verran vilakka keli, että vetäsin päälleni piletakin, joka ei siis ole samaa materiaalia kuin fleece, vaan selkeästi karvaisempaa sellaista. Ei palele, kun sillä suihkii töihin, tosin mikään kovin edustava työtakkihan se ei ole, mutta ei sitä kukaan näe, kun jätän sen autoon töihin tullessani. Osittain tää on henkilökohtaisesti vähän nöyryyttävää, kun edellistä edellisessä työelämässäni aina ihmettelin niitä keski-ikäisiä, fleecessä hiihtäviä työkavereita. Siis ajattelin, että fleece olisi paremminkin kotiasun materiaalia, eikä sillä tultaisi töihin. Mutta niiiiiin ovat ajat muuttuneet ja vilutaipumus lisääntynyt. Tuo piletakki on niin ihana ja meidän T:llä on samasta Stockan alekopasta hankittuna harmaa lasten versio. Tuohon piletakkiin liittyy vielä yksi hauska muisto, kun viime kevään enkunmaikkamme töissä ei tuota pile-nimitystä millään käsittänyt. Siinä käytiin sitten kolmen ihmisen toimesta englanniksi läpi kaikki mahdolliset takkimateriaalit, mutta tämä jenkkitätsykkä ei "pileen" päälle ymmärtänyt. No, se ei ollut tosiaan ainoa termi, jota näiden meidän lukuisten enkunmaikka-hyypiöiden kanssa tuli setvittyä. Esim. maalämpö oli aussi-opelle vaikea nieltävä, mutta se onkin sitten tarinansa erikseen...meillä kun tosiaan lämmitysmuotona oikeasti on tuo maalämpö, niin kuvittelin edes tietäväni sen toimintasysteemin...

Syksy saapuu kaupunkiin

Siis toki tällaisen syksyn otan vastaan ja hyväksynkin. Tänään aurinko nousi kauniisti ja työmatkakin sujui sen vuoksi leppoisasti valoisia ajatuksia ajatellen...ja sitten mä heräsin ; )
Laitoin toissailtana syysruukkukukat pihalle ojennukseen, ja kahteen valoruukkuun tehtyyn istutukseen olen oikein tyytyväinen, mutta muihin en. Niistä tuli jotenkin pliisuja ja ne tarvitsevat kyllä lisäpiristystä ilman muuta. Se ei kyllä sovi yhteen päällä olevan jonkinmuotoisen säästökuurin kanssa. Pitäisi joka tapauksessa ostaa autotallinreinustalle runsaasti puskan taimia, jotka hankintoina ajavat toki ruukkusistutusten ohi. Mutta saas nähdä, kuinka käy. Toisaalta tuo puutarhahommailu on mun osalta sama kuin antaisi rahaa kallonkutistajalle, niin piristävästi se vaikuttaa, jos ja kun on välillä "laitoksiinsa" oikein tyytyväinen.

Hyvä ruoka parempi mieli

Laihiskuuri on tuottanut jonkin verran tulostakin, mutta huonolle tuulellehan nälästä tulee, sen on kyllä lähipiiri varmasti pannut merkille. Mutta olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla äksyilemättä muille tästä johtuen, muita syitä ei toki lasketa ; )
Asiasta kolmanteen eilen alettiin asentamaan autotallin ovea...voi kiesus että se oli vaikeaa ja ohjeet toki osin epäkurantit. Mutta yrittänyttä ei laiteta, toivottavasti parin päivän pähkäilyn jälkeen ajatus alkaa kirkastua sen verran, että ovi paikoilleen saataisiin. Sähkölukko saa kyllä jäädä pakettiin, ettei hermot aivan mene pirstaleiksi.
Kymmenvuotias T alkoi eilen kaverinsa kanssa tuunata vanhoja polkupyöriä. Innostus oli valtava ja toki paljon suurempi kuin omat kyvyt. Mutta kivaa vaihtelua ja eritoten ihanaa, että ajatukset suuntautuu pois pelaamisista ja tyhjät pullot kauppaan -keikoista. Toki urheiluharkatkin on vieneet mehut pojasta aika tarkkaan, turhille touhuille ei ole juurikaan jäänyt aikaa. Eikä siis läksyillekään ; ) Eilenkin illalla minä ja T, kaksi kovapäätä, tavasimme naudan ja lehmän ja kanan ja broilerin eroja puoli kympiltä, kun osa läksyistä oli unohtunut taas vaihteeksi illalla tekemäti...mutta pojat on poikia tai jotain. T:n ollessa nyt nelosella olin päättänyt, että en enää läksyjentekoa kaitsisi, mutta näköjään on vielä ihan pakko. No aika aikansa kutakin ja onneksi meillä on tällä hetkellä vain yksi koululainen, jonka kanssa lyödä päätä yhteen...