Joulumuorin pajassa

Pienen tauon jälkeen kuulumisia taas:
Joulumuorin paja aukesi tunti sitten saunaan. No miksi, no siksi, että sieltä joulupukkiin uskova 6-v. ei ehkä osaisi äitiä etsiä ja toisekseen mua on palellut koko tämän päivän ihan kamalasti. Koska mulla on tänään vapaapäivä, niin en viitsi kyllä siitäkään sen enempää valittaa ; ) Any case, mielestäni "pajailu" sujui hyvinkin sutjakoissa ja lämpimissä merkeissä, mitä nyt teippi ja lahjapaperi loppui vähän kesken, no en olisi kaikkia lahjoja nyt ehtinytkään pakata. En vaan enää jotenkin entisten vuosien malliin jaksa kertakaikkiaan iltayhdeltätoista punaviinilasi toisessa kädessä kuluttaa aikaani paketoiden kuten aikaisempina vuosina. Kaikki meni siis hyvin, vaikka jossain vaiheessa kuulostelinkin, minne se 6-v. oli hiippaillut, kun Marion pelaamisesta oli tullut jotain riitaa. No, kun pääsin ylös, tämä karkulainen löytyi ja kertoi olleensa saunan oleskelutilassa olevan soffan takana, eikä ollut nähnyt kuulemma mitään. Tämä siis kerrottiin mulle auliisti ja kysymättä...no, olenkin ajatellut, että tuo 6-v. on sellaisilla hoksottimilla varustettu, että jo on ihme ja kumma, jos ei tämä joulupukkeiluhomma ala nyt valjeta...jätettiin asia nyt tähän, mutta voin vaan kuvitella mistä illalla saunanlauteilla jutellaan, kun siellä kaikki mieltä askarruttavat jutut tulevat esiin, oli sitten kyseessä 11-v., 6-v, 39-v. tai 40-v ; ) Nyt lasi shampanskojaa huulille ja tekemään ei mitään, kuten vapaapäivänä kuuluukin...

Ihan sama mulle oikeesti

Fiilis on jotenkin välinpitämätön ja työkaverini tytär onkin lanseerannut käyttöön termin ismo - ihan sama mulle oikeesti...hirveen käyttökelponen, jos ei pelkää vastareaktioita ; )

Siis aamuisin ei huvita nousta ylös, eikä huvita lähteä töihin, eikä huvita käyttää vaatteiden valitsemiseen minuuttia kauempaa, ja hiukset on jotenkin kummalliset ja peilistä katsoo ulos vanhentunut akka ; ) Sisimpään on hiipinyt pelko siitä, että tää mun uus habitus viestii ensi vuonna täyteen tulevasta täydestä 4:stä kympistä, mutta ihan vielä en ole halunnut tuota ajatusta ostaa. Hiukset on ainakin pakko kasvattaa pidemmiksi, jotta säilyisi mukamas tyttömäinen look, kun tuntuu, että tämä farkku-look ei enää riitä nuorena säilymiseen.

Jospa joulufiilis alkaisi kohta pukata niin rajusti, että tulisi sisäisesti lämmin olo? Tai jospa se uusi Ällökseltä toivottavasti pian tilattu matto piristäisi? Meinasi tulla siitä matonhankinnasta oikein projekti, mikään ei näyttänyt nimittäin kaupassa kivalta ja sen jälkeen olikin helppo tilata netistä. Jokainen mattomyyjä kaikkosi sfääreihin, kun ymmärsi, että tämä hullu nainen etsi juuri aivan tietyn kitin väristä mattoa, jota ei ehkä ole valmistettukaan...mikähän lienee seuraava sisustuspäähänpinttymä mikä iskee sohvatyyny-matto-addiktin jälkeen?? Toisaalta mikä tahansa tekee ihmisen edes hetkeksi onnelliseksi, lienee vain hyvästä!

Vähän käytöstapoja kiitos...

Teimme pikku-P:n kanssa jälleen retken Epsoon terveyskeskuspäivystykseen lauantai-aamuna korvakivun vuoksi. Tästä perinteestä haluaisin kyllä jo luopua, viimeksi kun teimme tämän samaisen retken 3-4 viikkoa sitten...

No, joka tapauksessa periaatehan tuolla lasten päivystyksessä on se, että siellä joutuu usein hieman odottamaan ja toisekseen akuuttipotilaat menevät toki jonon ohi. Mutta että voi kiesus kun tämä ei olekaan kaikille selvää, ei ainakaan sille meidän jälkeen tulleelle perheelle. Nuoret vanhemmat toppatakkeja riisumatta kera kahden oikein touhukkaan (= ei siis kuolemansairaan) lapsen kanssa kun alkoi tuon valitusvirren "miksi pitää odottaa, miksi tuo menee ohi, nyt olisi ollut jo meidän vuoro, aivan törkeää, venäläinen lääkäri iiks" jne. Kyllä minusta on ihan selvää, että lapsi joka on saanut pahan astmakohtauksen ja toinen, jolla puolet korvasta on irti, menee edelle, mutta tälle perheelle tuo oli hyvin epäselvää. Siis oikeesti, miten tällaiset ihmiset pärjää arkikoettelemuksistaan mitenkään?? Jos takista menee vetskari rikki, niin varmaan on loppuviikko pilalla. Ja mä kun luulin, että olen joskus vähän kärsimätön luonne, mutta ilmeisesti sitten hyvällä tavalla kait aika kaukana siitä!

Toinen keissi vähän asian vierestä...töissä sain yhdeltä avunkysyjältä oikein rehellistä, positiivista palautetta, ja ai kun tuntui mukavalta! Mikseivät ihmiset voisi kiitellä vähän useamminkin, jos aihetta on, niin minäkin teen. Useimmiten ei kuitenkaan uskalleta kehua...me suomalaiset.

Tätä viikkoa ei multa kyllä keskiviikkona alkavien HP:n vuoksi pilaa mikään eikä kukaan, sopii yrittää, mutta se ei tule onnistumaan ; )

MItä se onni on

En ole saanut aikaiseksi päivittää tätä blogia yhtään tiuhempaan, enkä tiedä aionko parantaa tapani asian suhteen vai en ; )

Joka tapauksessa luin eilen jotain lehteä, jossa Ilkka A. kertoili elämästään ja elämänfilosofioistaan ja mun mieleen tarttui yks oikeinkin hyvä ajatus häneltä. Eli hänen mielestään ihminen on onnellinen tasan silloin, kun hän ei ole onneton! Itse ainakin edellyttää onnellisuuden tunnustamiselta jotain suurempaa, pitäisi kuitenkin omasta mielestä tarttua tuohon Ilkan ajatukseen ja käsittää olevansa suurimaan osa aikaa melko onnellinen ja ihan juuri siinä arjessa...

Meidän raksaprojektin loppuunsaattamisprojekti etenee siten, että J on ihan just silleen saanut asennettua autotallin sadevesijärjestelmän kuntoon ja hyvä niin, kun on viime päivinä aika esteristä tuota vettäkin tullut. Itse kaipaisin kyllä auringonpaistetta, mutta minkäs teet kun viikonlopuksikin on esteriä luvattu. No, viikonloppu on kuitenkin aina viikonloppu, joten sitä odotellessa...

Elämää elokuussa

Kesälomat on lusittu ja mitäs siitä. Mukava, tosin melko työntäyteinen II loma oli, syntyi fengshui-puukatosta ja kellarissa lauloi ja laulaa yhä edelleen naulapyssy. Oikeasti jopa jossain kohtaa tuli mieleen, että toiset perheet oikeasti joutuvat keksimään itselleen loman ajaksi tekemistä...että puolensa kaikessa.

Neljän kympin riisikin on jotenkin kummasti tipotiessään, eikä se näytä pukkaavan päälle, vaikka sitä vähän huhuilisi. Hyvä niin. Lisäksi viime kesänä ihmiset näyttivät musta jotenkin liian täydellisiltä, oli tasaiset rusketukset ja ärsyttävän timmit kropat ja tänä kesänä sitä on jotenkin tullut aivan päinvastaiseen tulokseen, on maksaläikkää, epätasaista rusketusta, pientä lomamassua tms. muuta elämään kuuluvaa. Ihanaa, kukaan kun ei ole täydellinen, eikä pidäkään olla tai vaatia itseltään liikoja.

En mä muuta tällä haavaa vaatisi, mutta Tolixin tuolit on jääneet nyt pahasti kummittelemaan mieleen (www.tolix.fr). Luottokortit on loman jäljiltä tapissa ja rahapussi tyhjä, joten haave saa nyt vähän aikaa, huom. vähän aikaa, odottaa. Voisi tuoleja silti livahtaa Krunikkaan jonkin tylsän työpäivän aikana ihastelemaan. Jospa uudet soffatyynyt ja taulujen viskely seinältä toiselle piristäisi sillä aikaa. Ja se ihana sähköJänis joka iloisesti hyppelee ympäri kämppää, leikkii verhoilla ja rantapallolla. Kyllä.

Kuumuutta kerrakseen

Jos joku kysyis multa, niin nyt alkaa tää helleraja tulla meikäläisellä vastaan, että nyt voisi jo kiitos vähän hellittää ; ) Juuri vetäisin litran kirsikoita ja Novelle Plussaa välipalaksi, muttei olotila siitä oikein mitenkään petraantunut. Yritän nyt olla ostamatta nameja, ja tyytyä kesän parempiin marja-antimiin. Hyviltä maistuivat kyllä kirsikatkin.

Huomenillalla alkava loma puskee väkisinkin päälle ja hyvä niin. Heti loman alkajaisiksi jäänkin jäniksen yh-äidiksi, mikä sopii vallan mainiosti. Vähän ilmoista riippuen voisi availla vähän "askarteluprojekteja", eli ainakin se vanhan ikkunanpoka pitäisi saada kunnostetuksi, jotta saataiisiin eteinen kondikseen. J:hän maalasikin kaikkien ylläriksi nyt jo sen eteisen Lumi-maalilla ja oikein hyvä siitä tuli. Yritän olla siirtämättä katsetta keittiön ja olkkarin ja...seiniin, ne kun saavat odottaa vuoroaan vielä ja sillä hyvä.

Etupihalle vähän suunnittelemani jasmikkeet ovat lähikaupassa jonkinlaisessa tarjouksessa ja nyt pitäis vähän äkkiä päättää, että ostanko niitä vai en. Jotenkin toi meidän pihan sisääntulo on väritön ja ankea ja piha muutoin tarvitsisi suojaa, mutta en oo vielä keksinyt kelpo ratkaisua...ja ne rahatkin ovat yhä vähissä. Lomarahat pitäisi kyllä maksaa meikäläiselle just sinä päivänä, kun loma alkaa, koska muutoin ne eivät todellakaan säästy lomaan asti ; )

Kun minä kioskin rakensin

Jossain lehdessä joskus lähiaikoina olin nähnyt kivan lasten kioskin rakennusohjeen. No eihän sitä lehteä nyt enää löytynyt, mutta kun pikku-P asiasta "muistutti" päädyin luonnostelemaan tuon kioskin itse ja siihen asti menikin ihan hyvin. Ongelmat alkoi vasta siitä, kun päätin, että J:tä en tähän projektiin palkkaa, kyllä nyt nainen selviää yhden pikkukiskan rakentamisesta ihan itsekin.
Jostain käsittämättömästä syystä päädyin hakemaan takapihan puukasasta mahd. paksut pöllit, joista tulisi kulmatolpat, tällöin eivät hälytyskellot vielä soineet. Sitten pyysin J:tä neuvomaan sähkösahan käyttöä ja sitten tuli se mun vuoro ja plääh eihän siitä mitään tullut, öö sahan terä oli varmaan ihan tylsä, eikä oikein pysynyt paikoillaan. No sitten J sahasi mulle parista kohtaa ja päätin siirtyä naulaamishommiin. No eihän se naula uponnut paksun paksun paksuun päätytolppaan ja siihen naulattavaan, yllätys yllätys, paksuun sivurimaan millään. Tässä vaiheessa projektiin oli tuhlaantunut piirrosvaihe mukaan lukien ehkä pari tuntia ja päätin lopettaa tuon ajanhukan ; )
Sunnuntaina J ymmärsi yskän (ja muisti ikävän kellariprojektin) ja ryhtyi apupojaksi. Ohuista rimoista urakka lähtikin ihan uudenlaiseen nousuun, mutta olinpas mä tehnytkin tosi hyvä suunnitelmat...no sitten tosiaan saatiinkin kioski kyhätyksi ja pikku-P sai tavaroita tiskille esille ripeään tahtiin. Sitten aloin itseäni taitavaksi ompelijaksi kovasti ylistäen (ja sahaus- ja naulauspuutteet unohtuen) ommella kattoa, lippaa ja sivuja varten peitettä. Vähän homma jäi kyllä kesken, mutta sujui ah niin paljon sutjakkaammin kuin "muut" hommat. Illalla naapurin lapset olivat käyneet pikku-P:llä ostoksilla kioskilla, mutta kauppoja ei ollut vielä syntynyt, kun yksi ei osannut myydä ja toinen ei älynnyt ostaa ; ) Mutta kovasti huudeltiin perään, että nähdään ja moi moi, joten yritystoiminnan aloittamiselle näytti selkeästi olevan tilausta ja toimintaedellytyksiä...

Heinäkuu eletään täysillä!

Joopa joo, tein eilen sellaisen päätöksen, että koska heinäkuu on musta se vuoden paras kuukausi, niin joka päivä pitää tehdä tai tapahtua jotain mukavaa. Ihan sama olinko sitten töissä (kuten nyt valitettavasti) vai lomilla.

Tänään kävin hieronnassa, toki työajalla, ja aah olipas ihanaa. Ehtisin sen tunnin kuunnellen intialaista huilumusiikkia ajatella taas sataa asiaa, lomanviettoa, työasioita, kodin seinien maalausta ja kynttilöiden valamista...ja plop plop joku vaan maksoi mulle palkkaakin siitä ; )

Eteinen on nyt meillä (=mulla) kovasti mietinnän alla: pitäisi maalata (koko asuntokin) seinät, jotka näyttävät reilun kolmen vuoden asumisen jälkeen aivan hirveiltä ja saada toimiva kenkäsysteemi. Hieronnassa ollessani päädyin kyllä siitä eteisestä aivan vahingossa miettimään sitä, että jos meidän keittiösaarekkeeseen laittaisi sellaisen baaritason, niin mahtuisiko siihen jotkut kivat baarituolit, joka taas innoitti ajatuksen siitä, että haluaisin baarituolien rinnalle uudet keittiönpöydän tuolit ja toki Tolixia, ja olen kuitenkin ihan pa. Eli takaisin lähtöpisteeseen siihen eteiseen vaan kiltisti ja jo valmiiksi ostetun maalin pintaan sutaisua suunnittelemaan. Eteiseen tulee myös uusi peili, jahka saan siistittyä papan talolta tuodun vanhan ikkunanpokan peiliaihioksi ja haettua siihen peililasin. Mutta sitten vielä se kenkäongelma, en mistään löydä halpoja kivan näköisiä kenkäkaappeja, jotka samalla eivät veisi lainkaan tilaa eteisestä...öö missähän vika, varmaan taas suunnittelijassa. No kyllä siihen vielä ajatus keksitään, täytyy varmaan ottaa hieronta-aika siis vielä ensi viikollekin ; )
Illalla kävin vielä kävelylenkillä läheisellä omakotialueella ja olipas ihana katsella omakotirakennustyömaita, joita oli viime vuoteen verrattuna huisasti näkyvillä. Meidän alueella mitään tiukkoja kaavamääräyksiä ei ole, joten talot ovat hyvin monenlaisia ja siten niitä on kiva katsella. Yksi tykkää toisesta tyylistä ja toinen toisesta, kaiken kaikkiaan näin monia tosi kivan näköisiä taloja ja tulevia pihoja. Onneksi muillakin on lasten leluja hujan hajan jo raksavaiheessa, musta olisi melkein luonnotonta jos ei olisi. Tai siis onhan sitten näitäkin "rakentajia", jotka tuskin omalla tontillaan käyvät, ennenkuin ns. saavat avaimet käteen. Mutta ratkaisunsa ja rahansa kaikilla, kateellinen on aivan turha olla ; )

Mihin hävisi kesäkuu

Siis oikeesti, mihin se kesäkuukin taas vilahti, jokaisesta kesäkuukaudestahan pitää nauttia ihan kympillä ja nyt se eka on jo mennyt, iiks ahdistaa ja puristaa. Tulihan sitä käytyä taasen Ranskanmaalla tulviin tutustumassa ja virkistäydyttyä, mutta silti olen ollut iltasella kotona tosi tosi "hyväntuulinen". No totuus kai on se, että ei reilun viikon lomalla vielä tutkijoidenkaan mukaan liikaa rentoutumaan pääse, joten uutta heinäkuun lomasta tässä ootellessa pistää siis lujille.

Mutta mitäs Ranskassa...perille pääsy sujui lähes ongelmitta 12. kesäkuuta lauantaina. Vähän etukäteen jänskätin lentoyhtiön lakkoa, joka sitten peruuntui. Tuleva lento jostain syystä hermostutti niin, että se nalkutus ja vouhkaus mun osalta päättyi vasta lentokoneessa nautittuun GT:iin...no hyvä, että edes siihen. Seuraavalla kerralla J varmaan juottaa mulle GT:t jo lähtöpäivän aamupalalla, että saadaan rouva säyseämmäksi ; )
Eka viikoksi varaaamamme erillistalo oli kyllä odotusten mukainen uima-altaineen. Lauantaina tultiin kuitenkin lopulta niin myöhään perille Fayence nimiseen pikkukylään, että marketit olivat jo kiinni. J ja T lähtivät miehinä metsästysretkelle ja saivat kuin saivatkin saaliikseen hyviä pitsoja ja ylläri ylläri viiniä ja olutta tms. Ja kun muisti palaili pätkittäin, ettei kaupat olleet auki sunnuntaisinkaan, Telepizza sai meistä vakioasiakkaat...ja sitten vielä joku J:n kaveri kyseli, että missä ihanissa paikallisissa paikoissa kävimme iltaisin syömässä...noooh käytiinhän me Le Macissäkin..
Aika pian selvisi, että säät eivät ole viime vuoden reissun tavoin helteisiä ja siinä olikin mulla, toki ainoastaan lähinnä mulla, sulattelemista. Tyypillinen päivän sää oli siis se että pari tuntia aurinkoa ja sitten taivas mustaan pilveen tai sadetta...eipähän tullut tällä kertaa itseään liikaa auringossa kärsättyä, jos nyt haluaisi sitä positiivisesti ajatella. Alkulomasta pyörimme lähikaupungeissa ja maanantaina mm. siinä tiistain tulvissa riutuneessa Draguignanissa, jossa siis tulviin hukkuikin ihmisiä. Tulvatiistaina me oltiin reissussa Provencen pääkaupungissa Aix en Provencessa ja voi kun sitä vettä tuli siellä motarilla aivan törkeesti, ihmiset ajelivat hätävilkuilla ja huomiovaloilla meitä arkoja suomalaisia lukuunottamati...hengissä siitäkin selvittiin ja kiitettiin onneamme, ettei tietulleista säästääksemme oltu lähdetty reissuun pitkin motarin ulkopuolisia pikkuteitä. Siinä sateessa oli kyllä vitsit vähän vähissä, eikä lähipäivien Meteo juuri parempaa luvannut. Kyllä sää siitä sitten parani loppureissua kohden (toki) ja loppuviikosta nähtiin jo aurinkoakin enemmän, ei kuitenkaan liiaksi, sen voin luvata. J ja pikku-P urheasti uivat kylmässä uima-altaassamme, T:llä meni rohkeutta kerätessä useampia päiviä ja mä uskaltauduin uimaan sen yhden kerran ; )
Antibes osoittautui yhtä idylliseksi paikaksi kuin viimeksikin ja sen reissun ja suomlaisten vieraitten (!) jälkeen alkoikin se eka lomaviikko olla pulkassa ja alkoi tavaroitten pakkaus Seatiin ja eikun nokka kohti Italian rajaa ja vielä Ranskan puolella olevaa Ezen kylää Nizzan ja Mentonin kautta, jossa siis yövyttiin pari yötä ennen kotiin lähtöä.
Sunnuntaina ajeltiin Italian rajan yli ja pysähdyttiin ensimmäiseen matkan varrella olevaan kaupunkiin, Ventimigliaan, jossa sattui olemaan Italian eri maakuntia esittelevä suuren suuri paraati juuri tuolloin ja sitähän sitten jäätiin pällistelemään kera italialaisen niin järkyn hyvän jäätelön. Vika päivänä oltiin aurinkoisessa Monacossa ennen pikaista Nizzassa piipahtamista ennen koneen lähtöä. Ostoksia tuli kyllä tän reissun aikana tehtyä melkoisesti ja Visa-laskun loppusummaa en edes halua laskea etukäteen, mutta tuo tuhlailu saa mennä noiden sadekelien piikkiin, pitäähän sitä nyt jostain iloa repiä...
Ja niitä ranskis-sisustuslehtiä tuli ostettua kyllä ihan melkoisesti ja osa tuli mukana Suomeenkin. Shampis ei tällä kertaa oikein maistunut niin hyvältä kuin viimeksi, mutta syytetään siitäkin sateita, eikö? All in all kiva reissu, joskin vähän raskas esimurkun kanssa ja ennenkaikkea vaihtelua ja avartavaa. Kyllä näytti nää Suomen peltomaisemat kertakaikkisen tylsiltä Ranskan upean luonnon jälkeen, joka toki voi erityisen hyvin tuolloin sateiden vuoksi ; )

4-kympin riisi

Kauhian pitkä tauko ollut tässä bloggailussa, mutta menkööt sekin 40 riisin piikkiin...niin paljon siitä onkin viimeaikoina itselle harmia ja hammastenkiristystä ollut. Siis että elämästä on jo puolet takana ja enää puolet on jäljellä ja kaikkea on tekemättä ja näkemättä ja apua en halua kuolla! Juuri kun tuntui, että olin päässyt asian kanssa sinuiksi, siis päässyt siihen ajatukseen, että varmaan sitten, kun on vanha, haluaakin jo tästä elämästä luopua. Mutta ei, asia tulikin ihan puun takaa uudelleen puheeksi 6-kymppisten naapureittemme kanssa; mies oli ns. tyytyväinen näkemäänsä ja kokemaansa, mutta vaimo jo vähän pelkäsi elämän ehtoota. Eihän se noin pitänyt mennä! Mutta tuosta pikku takaumasta viis, olo on jotenkin helpottunut, vaikkei päivätyö ole muuttunut sen hauskemmaksi, lapset säyseämmiksi tai mies kaikki mun ajatukset ja mielipiteet "ostavaksi". Joskus jo aiemmin taisin tässä blogissa valitella sitä, että kun en tunne itseäni onnelliseksi...mutta kun nyt tunnen! Ja se on paljon se ja olen siihen nyt (mukamas hetken) tyytyväinen.

Ranskan reissukin häämöttää 4 viikon päässä, kunhan tuhkat pysyisivät vain aloillaan. Toukokuun loppu on aina täynnä kaikenlaista mieltä herkistävää kevätjuhlaa tms., ja sääkin on nyt suosinut. Jäniksestäkin on kait tullut aikuinen tyttö, kun se ruikkii pissaa joka paikkaan, mielellään esim. soffalle, mutta se on niin lutunen, että ei sille voi olla pitkävihainen. Meillä kellariin alkaa hahmottumaan tiloja, tosin J:n kaatuminen nivelsiteitten revähdyksineen toi pienen tauon siihenkin projektiin. Ei sitä ois tarvinnut itseään satutaa pienen hengähdystauon toivossa ; ) Joten ehkä tää elämä tästä soljuu mukavasti eteenkin päin.

Lomailua vaikka väkisin

Nyt olisi sitten aikaa itselle, kun buukkasin pääsiäisen jälkeen itselleni kaksi lomapäivää. T on koulusssa ja P päiväkodissa, josta ei suostunut jäämään pois eilisen enkkukerhon ja tämän päiväisen tanssikoulun vuoksi ; ) Mutta hei eilisaamuna satoi vettä niin kauhiasti ja tänään vaakana räntää, että kyllä tästä on lomafiilis kaukana vai onko? Tänään päätin lomailun olevan vähän niinkuin state of mind ja ilmoista riippumaton. Niin tiukille tää sää kyllä ottaa, että J sai ennen töihin lähtöä kaivaa Toton vanhat cd:t kellarista. Tähän hätäkeinoon ei olekaan tarvinnut turvautua pitkään aikaan...
Eilen ip käytiin pikku-P:lle yllärinä katsomassa Hesassa asti 3. kertaa Risto Räppääjää, jossa ujo tyttö hoilotti kaikki musakappaleet mukana ja niitähän on elokuvassa paljon ; ) Sitten käytiin Kampin tyttökaupassa ostamassa vähän tarpeellisia asessöörejä ja sitten päästiinkin lamppukauppaan. Lamppu, jota olin keittiön pöydän päälle suunnitellut oli loppu ja minä ja myyjä vakaasti sitä mieltä, että se olisi joka tapauksessa ollut liian pienikin. Joten otin kokeeksi myyjältä melkein samanlaisen mutta sipulin sijasta päärynää muistuttavan pitkänomaisen vekkilampun ja se olikin oikein kiva! Tosin hetken saattaa kestää, ennenkuin se on toimintakunnossa, mutta enköhän mä sen kestä, sen verran kauan tuli uutta lamppua haettua.
Pääsiäinen hulahti lasten synttäreitä juhlittaessa, mummolassa piipahtaessa ja kodinhoitohuneen kalusteiden kanssa kiroillessa. Nyt olenkin koht silleen vetäisemässä henkeä ja menossa kertomaan näistä 6 toimitusvirheestä oman painavan mielipiteeni toimittajalle. Vaikka kalusteista toki tykkäänkin, niin tuo virhepaljous & jatkuva myymälässä ramppaamninen oikeuttaa mut omasta mielestäni jo jonkinlaiseen hyvitykseen, mutta saas nähdä. Ajattelin valvoa edellisyön ja mennä kauppaan aamukaffetta juomatta väsyneenä raivoamaan, mutta luonto antoi periksi, kun liikekin näytti aukeavan vasta kymmeneltä.

Lilaa sen olla pitää...

Mun kevätväriksi ja samalla toki kodinkin kevään uudeksi sisustushitiksi on noussut lila, vaalean violetti, laventeli tai miksi sitä nyt kukin haluaakaan nimittää. Bongasin tuon värin osittain yhden sisutuslehden kansikuvasta ja osittain vanhasta luomiväristä, jonka löysin kassin pohjalta (sadan muun tuotteen lisäksi..). Kaupat ei kauhiasti pursuile lilan värisistä sisustustyynyistä tällä hetkellä, mutta eiköhän hätä keinot keksi. Ihan kauheasti en ole kotona ymmärrystä tälle tärkeälle projektille saanut ; )

Kodinhoitohuone on edennyt siihen vaiheeseen, että kuumeisesti odotellaan tilauksesta (toki jälleen kerran) puuttuneita osasia. Toivon niiiiiiiiin hartaasti, että meidän eteispommi laukeaisi kodinhoitohuoneen säilytysratkaisulla, mutta sitä saan siis vielä odottaa.

Huomenna on meillä yhdet 11-v. synttärit ja lauantaina 6-v. synttärit ja taattua on, että kaverisynttärien ja sukulaissynttäreitten suunnittelussa ja toteutuksessa alkaa kohta pantaa kiristää johtuen siitä, että kun tätä keskeneräistä palikkaa löytyy, niin sitä siistimisoperaatiota kertyy sitten enemmän kuin tarpeeksi. Tekisi mieli teipata käynti kellariin poliisiteipillä ; ) Itseni tuntien voisin juhlien järjestelyn ajaksi ehkä aloittaa teippaamalla oman suun tuolla poliisiteipillä...

Maaliskuun ostoboikotti

Joo joo se on jo maaliskuu ja hyvä niin toisaalta kun kevättä kohti mennään ja lujaa. Alkaa tuo lumet katolla -keissi jo vähän kyllästyttää...tulee muuten "hyväntuulisia" ihmisiä katonluontikeikalta...varmaan muillakin kuin juuri meillä, on se sen verran rankkaa puuhaa ; )
Mitään kovin ylevää ajatusta ei ole tuossa maaliskuun ostoboikotissa, yksinkertaisesti vaan rahat on finito, slut, loppu. Siis toki sellaiset välttämättömyydet ja vähän sen ympäriltä tulee varmasti osteltua, mutta että josko sitä nyt pakosti tulisi vähän rauhoittua, hullut päiväthän ovat kuitenkin tulossa jo huhtikuussa...
Kevät ajatuksissa tekisi mieli ostaa nurmikonvihreä matto olkkariin. Ottaen huomioon tän ostobudjetin ja sen, ettei 40 l maaliannoksesta tullut pikkulomasella huitaistua vielä maalia yhtään mihinkään seinään, kidutan itseäni, enkä nyt todella vielä tuota mattoa hae. Siitä vaan tulisi niin kevyt ja keväisä olo...Meidän kellari on nyt niin täynnä tavaraa, että J saattaa saada hepulin, jos raahaan sinne vielä yhden "vanhan" olkkarinmaton. Ja sitten on vielä tuo pupupaholainen, joka jyrsii kaiken matoista verkkopiuhoihin ja ihan ilman lupaa tai ketsuppia. Mutta kun se on niin hirveän lutunen kuitenkin. Viime viikonloppuna J rakensi sille polykarbonaattilevyistä suojan avorappusten ympärille, jottei se putoaisi betonikuiluun. Vielä meillä on yksi paffinen kani-suoja jäljellä ja se on järkyttävän kauhia, mutta olkoot nyt hetken aikaa...oon suunnitellut jäniksestä meille kivaa pääsiäiskorttia, saas nähdä minkälaiset kuvaussessiot siitä saadaan aikaiseksi ; )

Ranskan reissun elementit kaikki yhes koos

Kaikki puhuu hiihtisreissuista ja me poloiset päästään reissuun vasta kesäkuussa...no kyllähän tuo ens viikon parin päivän kotilomakin kuulostaa oikein kivalta. Vielä jos saisi luvan J:ltä tarttua maalipensseliin ja maalata khh-seinät Tiksin Lumi-maalilla. Ei nimittäin tuo seinien kellertävän valkoinen oikein istu tilaamiini kalusteisiin ja kolhuja raapaisuja on tässä kolmessa vuodessa yllättävästi tuonne romuhuoneeseen kertynyt...mutta siitähän se maalausinto sitten leviää muuallekin ja se kai on ollut meillä aina suunnitelmissakin, että uudet maalit vedellään pintaan. Ylemmissä kerroksissa se tulee kyllä olemaan vähän haastavampi keikka kellariiin verrattuna. No, aika näyttää.

Joka tapauksessa kesäkuun Ranskan reissun speksit on nyt lopulisesti naulattu: lennot, hotellit, vuokra-auto ja pupun hoito varattu vihdoin ja viimein! Tarkoituksena siis majoittua suurimmaksi osaksi aikaa samaan hotellikompleksiin kuin viime vuonna, mutta "päiväretket" suunnataankin sitten pääasiallisesti toiseen ilmansuuntaan kuin viime vuonna. Lennot sain kuin sainkin laiskana ja vähän lentopelkoisena J:n varaamaan suorina, ihanaa. Viime kerran vaihdot Dusseldorffissa ja Riiassa olivat kivaa seikkailua, mutta aah niin väsyttävää sellaista. Seikkaile vasta perillä sopii iskulauseeksi mulle paremmin kuin hyvin.

Tuota kesäkuuta ennen siis edessä pikkulomaset pääsiäisen yhteydessä ja ensi viikolla. Kyllä nuokin vaan mulle passaa ja ovatkin melkein elinehto, että jaksaa töihin joka arkiaamu ajella. Työkaveri suunnitteli mulle optimoidun työajoreitin, mutta huomasin, että mulla on ollut niin autopilotti päällä, että herään lähinnä vasta jossain Oopperatalon kohdalla Espoosta tullessa ja sitten ei enää olekaan reitin suhteen juuri mitään optimoitavaa ; )

Rentoutumista vaikka väkisin

Siis oikeesti on pipo tänkin vuoden puolella kiristänyt siihen malliin, että kyllä liikutuin tuosta perjantai-illan khh-kalustesuunittelusessiosta kera nopean & asiantuntevan suunnittelijan. Siis mähän en voi kestää, jos ihmisillä kestää läppärin kanssa, siis jos ei tule valmista nopsassa tahdissa. No, joka tapauksessa, peli ei siis vielä ole meikäläisen osalta menetetty...vetolaatikkoa, reunalistaa, sävysivua, yläkaappia, vedettävää silitysrautaa...aah mitä musiikkia korville. Pitää varmaan ennen tilausta pyytää siltä myyjältä vielä päivitystä vetolaatikoista hyllykaappeihin tms., jotta saa kiinni siitä hyvästä olosta taas ; ) En voi tajuta, että miten se nyt niin kauhean rentouttavaa olikaan...mutta se vaan oli.

Muutoin viikonloppu menikin lasten kanssa touhutessa, niin että meinasin unohtaa oman hyvinvointini...onneksi P alkoi rakentaa just junarataa jänistytön kanssa...samalla päässä jyskytti se päässä jo pidempää jyllännyt päivätyön mielekkyys/mielettömyys. Paitsi, että sillä erotuksella, että nyt alkaa olla senkin suhteen selvät sävelet, vielä jos saisi ne jollain aikaviiveellä vain vietyä käytäntöön ennenkuin kärsivällisyys loppuu...no paras vain luottaa siihen.

Ranskan matkan suunnittelu etenee (ihanaa) siten, että vaikka yhdet hyvät lennot menikin vähän sivun suun, niin majoitus löytyi! Ja ylläri pylläri samasta lomakylästä kuin viime vuonna, mutta vähän eri spekseillä. "Enää" pitäisi shopata parin päivän lisämajoitus, lennot ja auto...ihanan konkreettiselta tuon majoitusvarauksen jälkeen kuitenkin tuntuu. Varsinkin kun on ollut tuolla Varin maakunnassa ennenkin, niin tietää mitä odottaa. Nyt olisi taas hyvä syy aktivoida rasnskan kurssittelu, mutta missä välissä...josko sen viime keväisen horror-pikakurssin sijasta tyytyisi kirjaston tarjontaan, varmaankin näin. Sitä paitsi vähän liiankin hyvin enkulla viime kesänä pärjäsimme ja kun päivätöissä on yhä meneillään venäjän opiskelu, ja siinäkin on mukana pysymistä. Tai siis ihan helppoahan se olisi, jos vain aina tekisi ne kotiläksyt, mutta kun ei usein viitsi.

Torstai toivoa täynnä

Näin torstai-iltana ajatukset alkavat väkisinkin suuntautua jo viikonloppuun ja hyvä niin. Yksien huimala-synttärien välissä olisi huomenna tarkoitus piipahtaa khh-kalusteita hinnoittelemassa ja voi olla että suunnittelu siltä osin lipsahtaa myös lauantain puolelle. Lauantaina on myös luvassa pikku-P:n kanssa kauan odotettu Disney on ice -esitys, aikas hauskaa. Vaikka P:llä älyttömän hyvin yleensä leikkaakin, niin nyt se on jo monena iltana jutellut, että muut siellä show'ssa esiintyvät Disney-hahmot eivät ole niinkuin oikeita, vaan niissä on ihminen sisällä...mutta Minni ja Mikki on kyllä ihan oikeita...mitäs siihen sanot kuin että toki toki. Tai taisin vastata, että katsotaan sitten paikan päällä...en tiedä, mistä tuo ajatus on peräisin, mutta aika liikuttavaa silti.

Noin muutoin viikonlopulta toivon, että virkeä-J saa läiskittyä mahd. paljon laattaa lattiaan kellarin khh:een. Ja nopeasti tuo näyttää sujuvan, mutta kun viikot vilistävät sitä mallia, että ei näihin hommiin arki-iltoina ole aikaa, viikonlopulle ne aina jäävät. Ja pakko myöntää, että musta ei kyllä olisi tuohon laatoitushommaan. Se on niin älyttömän sotkevaakin. Meillä oli kuluneella viikolla käymässä väkisin itsensä sisätiloihin tunkenut turvapalvelumyyjä ja senkin "kiinteät" hinnat soljuivat alaspäin aika paljon, kun J ryömi kellarista kakkaiset vaatteet päällä, hiukset harmaina ; ) Sitten se otti vanhan sanomalehden ja asetteli sen keittiöntuolille suojaksi ja istahti siihen...olisi ollut kiva lukea sen esittelijän ajatuksia juuri silloin.

Marttyyrimekko

Tunnustan, että podin varsinkin viime viikolla 24/7-marttyyrikautta...mitään järkeähän siinä ei ole, kun kukaan ei oikeasti ymmärrä näillä marttyyritempauksilla annettuja vihjeitä, ei niin kukaan, eli sinänsä tuo touhuilu on täysin turhaa. Mutta mutta tulipas siinä marttyyriuspuuskassa ostettua yksi kiva trikookokomekko ja huivi, johon ei olisi ollut varaa, joka oli liian kallis muutoinkin, mutta ah niin kiva ja sopiva lohtua tuomaan. Kyllä se paha karma sillä mekolla lähti, kyllä näin on. Onneksi meillä on perheessä nyt toinenkin oikutteleva nainen, nimittäin se T:n pupu. Se näyttää takapuoltaan, jos sen mielestä sitä kohdellaan kaltoin. Nainen kuin nainen aina samanlainen...paitsi että pikku-P ei tuollaisia taipumuksia vielä omaa, se on aikas helppo luonne.

Mutta miksi olen jo taas vähän paremmalla tuulella: J sai vihdoin ja vihdoin ja vihdoin pikku jäkätyksen jälkeen aloitettua khh:n laatoituksen. Oikeastaan kyllä vasta tuli vesieristeet lätkittyä tarpeellisille kohdille lattiaan ja sitä myöden huone tyhjennetyksi, mutta kuitenkin, tästä on hyvä jatkaa. Nyt olen viimein saanut kalusteetkin sinne ainakin omassa päässä valittua, taidan keittiön tavoin päätyä Kvikin Mano-kalusteisiin, tosin harmaisiin tällä kertaa. Hieman täytyy vesipisteiden kanssa vielä ajatusjuoksua käydä, mutta suunnitelmat ovat siis hyvällä mallilla siltä osin. Kuvia en pysty työmaasta laittamaan, kun joku on hävittänyt kameran laturijohdon, toivottavasti löytyy piakkoin.

Vanha vasenkätinen neulojakin (=minä) on päässyt vauhtiin jollain helppoheikki-ohjeilla, jotka olivat uusimmassa Suuressa Käsityölehdessä. P:n pipo on jo valmis, T:n tekeillä ja J:n vielä kerällä. Mielettömän kiva paksu lanka ja mitä onnistumisen riemua, kun työ etenee nopeasti ja pipoista tulee tosi onnistuneet. Siis mun neulomistaidothan rajoittuvat vain näihin helppoheikki-ohjeisiin, muuhun en kykene kerta kaikkiaan, vai liekö tässä vanhemmiten sitten kärsivällisyys jotenkin lisääntynyt...

Bikinit tilattuna

Ulkona on tosi kaunista, mutta niin kylmää. Tilasin nettikaupasta itselleni vähän tyynynpäällisiä ja tilauksen täytteeksi bikinit...no kun päätin, että tilaan vain jotain, mikä oikeasti miellyttää ja mitä tarvitsen, joten vastaushan oli ihan (?) selvä, bikinit vaan listalle. Onpahan ainakin kevyt postipaketti tulossa...

Tää vuosi on jotenkin lähtenyt niin tahmeasti käyntiin, että. Jokainen pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa päänsärkyä ja ahdistusta, onneksi tuli sentään hankittua T:lle sen pupu. En olisi kyllä muistanut, kuinka paljon iloa eläin voikaan tuoda! Pupullekin on kuulemma tulossa murkkuikä 3-4 kk iässä muistaakseni, mulle kyllä taitaisi riittää tämä yksi esimurkkulainen meidän talossa, jonka kanssa taistellessa menee oikeasti hermot riekaleiksi.

Viikonlopusta toipumiseksi on oikeasti ruokkiksella pistäydyttävä Stockan taidenäyttelyssä...

Jäniksen vuosi

Tänään meillä riehui pupu feng shui eli miten seiftaat kotisi pikku-pupua varten sievästi pahvilla ja nippusiteellä...no ei tullut feng shui eikä muutenkaan sisutus totisesti tästä tämän päin muutoksista ainakaan kohentunut, kun pupu muutti keskikerrokseen, eli sinne missä me muutkin aikaamme eniten vietämme. No pupu on söpö ja tähän pahvisisustukseen on nyt sopeuduttuva ainakin väliaikaisratkaisuna.

Uudenvuodenaatto tuli vastaanotettua hyvinkin rauhallisesti, kotiin tultiin kylästä jo pitkälti ennen puolta yötä, juomiset jäivät hyvin minimiin, eikä J:täkään tarvinnut kotimatkan ajaksi kiinnittää partyhai-pulkalla auton peräkoukkuun ; ) Eniten tässä uudessa vuodessa oikeastaan nautin tästä extravapaasta perjantaipäivästä, kun raksin muut lomapäivät aivan minimiin joulun aikana. Uuden vuoden lupauksena olen ajatellut jotain seuraavaa, vielä vähän muotoutumatonta slogania kuin: nalkuta vähemmän - joggaa enemmän...toi kuulostaa ainakin tossa muodossa vielä vähän köpöltä, pitäisiköhän toi nalkutuksen lopetuslupaus jättää pois, heh. Ehkäpä jätään sen siihen kuitenkin, se verran alkoi hermoja kiristää tuo portaikon vuoraaminen pahvilla tänään. L. Tähkällä olisi (keikalla näkyneen six-packinsa lisäksi) tarjota paljon hienompia sloganeita esim. jotenkin näin "mitä sinä tahdot, sen sinä saat, jos oot valmis laittamahan sen etehen aivan kaeken..." Tuo biisi & sen ajatus kuulostaa aivan törkeen hyvältä & lohduttavalta joka kuulemiskerta(niinkun koko levykin). Jotta otamma siitä ajatuksesta kiinni 2010...