Vaaka valehtelee

Kesäloman jälkeen olen yrittänyt vähän syrjäsilmällä tuijotella vaa'an lukemia ja pinnistellä hieman, jotta omat lukemat saataisiin pienoiseen laskusuuntaan. Satojen takaiskujen jälkeen homma on edennytkin ihan kivasti ja viime viikolla tavoite näytti tulleen täyteen, kunnes lukemat alkoivat näyttää niin epätodellisilta, että minä ressukka jossain vaiheessa tajusin vaa'an näyttävän väärin...mikä pettymys. On tuo masiina oikutellut jo aiemminkin, esim. näytön luvut kun ovat tulleet näkyviin vasta vaa'an tietyssä kulmassa suoritetun voimakkaan pomppimisen jälkeen ; )
Uusi vaakako nyt kehiin? Pitäisikö kaupassa sitten testata, että tuleeko "hyvät" lukemat? Ja jos ei talvikamppeet päällä tule, niin hylätä ehdokas ; ) Eli menkööt tuo vanha vaaka vielä, kaipa vaatteiden sopivuus kertoo todellisen tilanteen. Mutta jos nyt jossain voi itseään huijata, niin kai se on juuri nuo vaa'an lukemat...itse ainakin kokeilen seisomista eri kohdissa ja painon siirtämistä puolelta toiselle, tosi fiksua ja aikuismaista.

Viikonlopun vilautukset

Mennyt viikonloppu oli tosi "tehokas". Lauantaina siivosin kodinhoitohuoneen rojuista, jotta uusi kuivausrumpu saisi tarvitsemansa tilan. Sitten J roudasi koneen kellariin ilmanvaihtokoneen puhdistettuaan hyyäksi havaitulla mattotekniikalla ja hoiti viimeistelyhommat ja eikun kone laulamaan. Tompan kuskaus sählysynttäreille ja itse saunaan, josta sitten valmistautuminen Arton 40-vuotispäiville, jossa kuluikin mukavasti loppuilta. J:tä joutui vähän houkuttelemaan poislähdöllä, kuski kun olin ; )
Sitten sunnuntaina joku pirteänä ja se toinen vähän krapulaisena hyökkäsimme Tompan sänkyprojektin kimppuun. J purki vanhan Ikean parvisängyn pois tieltä, jos ei nyt ihan käden käänteessä, niin kuitenkin. Sitten minä siivoilin ja tungin parvisängyn osia varastoon ja J laittoi alimmaisten kuormalavojen alle pyörät ja alkoi kannella niitä sisään. Lopputulos oli tosi onnistunut, olin itsekin vähän yllättynyt, vaikka parit korjausmaalit jouduinkin tuon kuvan ottamisen jälkeen vielä vetämään pintaan. Männäviikolla Pihlikselle ommeltu mekkokin onnistui jotenkin älyn hyvin ottaen huomioon sen, että ompelukoneen ylälanka jumittuu, kun sellainen tukiosa on irronnut ja alalanka pitää puolata käsin...tosin työelämän yksi koulutustilaisuus ei mennyt ihan putkeen, kun olin edellisyönä ommellut ko. mekkoa seuraavan päivän valokuvausta varten...mutta ihan sama...saas nähä mitä projektia sitä vielä keksii, kun valmistuneet projektit on ylittäneet odotukset ; )

Elvistely ei elätä

Yritän Tompalta kitkeä pois kavereille elvistelyä "siis kato meillä on uusi tietokone ja sit tää on uus ja tää", kun se särähtää korviin niin pahasti. Vaikken elvistelyyn itse juurikaan syyllisty, niin sain kuitenkin tuta viime talvena, kun olin ostamassa uutta grafiikkatyötä galleriassa, jossa juuri tämän tietyn tykkäämäni taiteilijan töitä oli myytävänä. Selittelin galleriassa tyyliin, että "nää Päivi Hannin teokset ovat mulle tuttuja ja olen seurannut hänen uraansa jo tovin aikaa..." Tämä päättyi siihen, että ostin yhden tämän taitelijan taulun. Sitten kun mallailin taulua seinälle, niin tajusin, että taitelijan nimi oli Hanni Pälvi, eikä siis mikään Päivi Hanni...vähänkö alkoi se pienoinen elvistely siellä galleriassa hävettämään, kun se gallerian pitäjä varmaan nauroi partaansa, kun olin lähtenyt, kun mun "asiantuntemus" ei ulottunut edes tämän taiteilijan nimeen...

Viikonloput pinoon...

Viikonloppuisin vähän ahdistaa, kun pikku-P niiiin innoissaan odottaa maanantaita tulevaksi, itsellä kun ajatukset ovat hyvin toisensuuntaiset...mutta Pihliksen perusteluna on toki ymmärrettävästi maanantai-illan telinevoikkatunti ja päiväkodin lelupäivä ; )

Viikonloppu siis tuli ja meni yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Peruskaurapyykkäyksen ja -siivouksen lisäksi sain kuin sainkin maalatuksi Tommin sängyn vimosen osa, joka aamulla näytti siellä räntäsäteessä hyvin huonosti kuivuvan...Sitten päiväkotitädin sekoilun jälkeen selvisi, että valokuvaus onkin tänä keskiviikkona ja Pihlan koltun kanssa tuli vähän kiire huolimatta siitä, että se oli E-kankaan pussissa seissyt eteisessä jo useampi kuukausia. Aina kun alan ommella, muistan miksi ompelen niin harvoin yhtään mitään. No johtuen toki siitä, että ennenkuin olen saanut osat leikatuksi, hermo on ollut jo mennä. Sen jälkeen kaikki yleensä sujuu kuin rasvattu. Jos joku vain tulis, piirtäis kaavat paperille, tunkisi ne kankaalle ja leikkaisi, niin olisin paljon innostuneempi vaatteiden ompelusta. Yleensä ompelen vain tekstiilejä, ja nyt tiedän taas miksi.

Vannetta löysätty...

Maailmassa on sittenkin oikeudenmukaisuutta, rakennustarkastaja ei kolkuttelekaan ovea ihan vielä, vaikka sillä olin J:tä pelotellut jo niin monesti. Viesti kunnan puolelta oli se, ettei tuolla lopputarkastastusajankohdan 5 v. määräajan kanssa nyt ihan päivän, tai kuukaudenkaan päälle ole väliä, kunhan nyt valmista jossain lähitulevaisuudessa kuitenkin tulee ja tuleehan sitä ; )

Viime viikon pikku lomasen jälkeen olo on ilmeisesti muutenkin vähän rentoutuneempi (=lue hyvin vähän), joten pipoa on nyt ennen ensilumia syytä vähän löysätä. Työkaverin ystävällisesti käteen lykkäämän taimipussin kun saisi maahan lykättyä ennen pakkasia, niin hyvä olisi ja myös antajalle tulisi hyvä mieli ; )

Sitten voikin aloittaa vaikka jouluressaamisen tai sitten ei. Lasten lahjat ainakin oikeasti saada tuoda joulupukki, jos on tuodakseen, koska Hullut hoitivat tämän loppuvuoden lahjomisen meidän vanhempien puolesta "kuntoon", kun Tomppa sai uuden luurin ja Wii-pelikonsoli kera parin pelin asettui meille taloksi.

Omaa lomaa

Kolmas todellakin aivan oma lomapäivä menossa?? Mitä on tapahtuntut, no keskiviikkona nautin niin älyttömästi kun ei tarvinnut lähteä rahjustamaan töihin vaan ajelin suoraan Hulluille tuhlaamaan. Sieltä mukaan tarttui lapsille vihdoin ja viimein luvattu Wii-konsolipeli, jota sitten tuli Tompan kanssa iltapäivällä jo pelailtuakin, olipas se oikeasti kivaa. Suunnitellut ulkoprojektit kyllä jäivät siltä päivältä, koska satoi niin älyttömästi. Ruokapöytäprojektin kanssakaan en sisällä päässyt kovin pitkälle. Vaihdoin meidän vanhaan ruokapöytään jalat, ja siitä tuli aiempaa ratkaisua pirtsakampi ja parempi, mutta ei ihan toivottu lopputulos, eli projekti jatkuu ; ) J kyllä pyörittelee päätään näille mun tuikitarpeellisille projekteille...Ostin Hulluilta kauhian kasan ale-lehtiä ja illalla keittelin teetä ja rentouduin, aah. Se on vielä mainittava, että P 5-v. alkoi itkeä, kun ei päässyt Hulluille käymään ja sitten piti Tomppaa harrastuksesta hakiessa siellä pyörähtää...kyllä on tyttö äitiinsä tullut, ei voi muuta sanoa ; ) Vielä toiset "ilo"itkut pääsi P:lta illalla, kunh Wiitä pelatess ei heti ollutkaan joka urkkilajissa mestari...vähän pani hymyilyttämään.

Torstaina tein virheen ja lähdin yhteen koulutustilaisuuteen, jossa se pahvi kouluttaja piti kelmusulkeiset toistaen monotonisesti etukäteen osallistujille toimittamansa monistenivaskan sisällön...että kannatti raahautua, ei todellakaan. Sitä alkoi arvostaa omaa koulutustapaansa "tota noin...mitäs mun pitikään teille tästä kohdasta mainita...eiku...mutku...okei...okei", että kyllä siinä mun harrastamassa tuttavallisessa jutustelussa, vaikkakin tiukasta asia-aiheesta, nyt kuitenkin joku puolensa on. Onneksi tuon turhiskeikan pelasti sovittu lounas kaverin kanssa, muutenhan olisin manannut tuon koulutustilaisuuden ihan alimpaan...Illalla nukahdinkin sitten ysiltä sohvalle, toki vaatteet päällä, josta jossain vaiheessa kömmin ylös nukkumaan, jotta olinkin sitten pe aamuna pirteänä lähtökunnossa Hulluille! Takaisintulomatkalla kävin vielä hakemassa erinäisiä säkkejä multaa ja kasan kukkasipuleita. Toi ilma ei oikein houkuttele niitä laittelemaan, mutta jospa ensin käyn vilkaisemassa kellarin pyykkivuorta ja sotkuista olotilaa noin muutoinkin, niin eiköhän ala ulkoilma kummasti houkuttamaan, se on selvä se.

Onnea etsimässä

Tiettyjen negatiivisten tapahtumien jälkeen olen viime päivät pohtinut milloin nauraen, milloin itkien, että olenko onnellinen vai onneton ihminen...olen päätynyt siihen, että enemmän onnettoman puolella ollaan, sanoi kuka mitä tahansa. Mutta sen verran elämänkokemusta löytyy, että "vian" etsiminen on syytä aloittaa hyvin läheltä, nimittäin itsestä. Näihin kuviin näihin tunnelmiin sopii kuin nenä päähän se, että pidänkin loput lomarahanvaihtovapaapäivät nyt tällä viikolla pois. Siis käväisen töissä alkuviikosta ja sitten yritän loppuviikon tehdä itselleni mukavia juttuja, jotta mieliala saataisiin kääntymään nousuun. Viksu 5-vuotiaani kertoi mieluummin leikkivänsä loppuviikon päivätkin päiväkodissa, joten lepoon olisi nyt tilaisuus, tosin to-ip:ksi on tiedossa yksi tylsähkö koulutustilaisuus (päikkärit takarivissä?) ja pe-ip:n olen buukannut Hulluille Päiville Tomppa 10v:n kanssa. Onneksi on nuo HP:t, voi sentään, kyllä tuhlaaminen aina piristää! Loven tuhlausbudjettiin kyllä tekee se, että me tarvitaan kuivausrumpu, lapsille on luvattu ikiaikoja sitten Wii ja Tompalle on ostettava uusi luuri (äiti bliide osta se kosketusnäytöllinen...), koska sen töistä Tompalle lainanneeni rutjakkeen pesin pesukoneessa. Sattuuhan sitä, mutta kun siitä on vain n. 2 kk kun pesin J:n puhelimen samaisessa lingossa ; ) Ja poijaat ovat tyytyväisiä, kohta molemmilla uudet luurit kädessä...Voin jo kuvitella, kun tuon 10-v:n kanssa HP:lle tunkean ja ehdotan vaatteiden katsastelua, niin T:n kohdalla se aina kääntyy asusteiden, kuten käsikorujen, lippisten, aurinkolasien tms puoleen. Kyllä sitä talvella aikas kylmä noilla asusteilla tulee...että josko nyt sitten tässä kahdenkeskisessä shoppailutuokiossa edes jokunen rättikin kainaloon tarttuisi ja Tompan tuntien parit berliininmunkit suuhun pistettäisiin. Stockan kahvilakin jotenkin itsessään jotenkin rauhoittaa mielen (saisiko Teille vielä olla jotain muuta...näiiiiiiin olkaa hyvä...).

Niin mitä muuta sitä tekisi oloaan kohentamaan...ainakin tää kylpee uudessa kylpyammmeessa (miten ihmeessä ne lörtsyt kylpykuulat saisi sulamaan...), tuunaa tuunailut loppuun, surffaa niin, että kone käryää ja tuijottaa telkkarin päiväsarjoja...Joskus oikein pahan paikan tullen olen itselleni erittäin tehokkaiksi todennnut Maisa-dvd:n (=yksinkertainen hiiri yksivärisellä taustalla piipittämässä) ja TV1:ltä monet vuodet ja uusinnat sitten tulleen Tahdon Asian nyt koti-dvd:tä. Jos näillä ei angstit lähde,niin sitten voi oikeasti huolestua, iiks, toivon ettei se päivä nyt osu kohdalle. Mutta mennään näillä eväillä ja katsotaan mitä tulee...pilkottaako onni kuitenkin jostain välistä?