Vatsalihaksia on tullut treenattua yskimällä kohta jo viikon päivät. Aina aamulla sitä ajattelee, että nyt se hiipuu, mutta ei, josta kiittäminen osittain työpaikan ilmastointia. Lounaatkin on tullut hotkittua ihan siltä varalta, että jos yskänkohtaus yllättää, niin eipähän jää sapuskat kesken! Joo, mutta nyt tosiaan kiitos riittäisi jo vähitellen.
Tänään tuli lentobuukkerilta ilmoitus, että Ranskan matkan paluulento on peruttu ja jouduimme aikaistamaan takaisintuloa päivällä. Eipä tuo nyt kai haittaa, mutta toki sitten pitää muuttaa autonvuokraus- ja majoitusaikaa, toivottavasti onnistuu muitta mutkitta. Mutta yhtäkkiä hokasin, että lähtö tosiaan on jo 5 vkon 2 päivän päästä. Matkan lento-osa varattiin jo viime vuoden puolella, että sitä ajatellen odotusaika on kyllä mennyt kivuttomasti. Mutta sitä ennen siis ensi pe Rysseliin ja ilman köhää, kiitos. Ohimennen mainitsin isälleni, että aion piipahtaa tuolla ensi viikolla, johon hän isämaiseen tapaan alkoi tarinoida siitä, kuinka juuri Belgiassa tähän aikaan maaseudulle levitetään p***skaa ja paljon ja haju on sitten sen mukainen. En viitsinyt selventää, että Brysselin terasseille/baareihin/vaatekauppoihin/sisustuskauppoihin toi haju ei taida ylettyä, oli se kuinka muheva tahansa! Että tuota reissua todellakin odotellessa. Tekee kyllä tälle harrastuskuskaajamammalle erittäin hyvää. Tänään piti kuitenkin yksi riepu käydä biletyspuseroksi hakemassa. Eikös se kassa yrittänyt viritellä keskustelua Mikkos-kotiäitiaiheesta, kun näki henkkaritarran vihreässä kortissa ja pikku-P:n joka tapitti otsatukkansa alta myyjää. Pakko oli tokaista, että ei tarvitse sen syvällisemmin miettiä, kun valtava asuntolaina painaa niskassa, että kävisikö sitä töissä ja pikku-P tarhassa vai ei. Saahan sitä nyt smalltalkata, mutta kun ei nyt jaksanut niin ei. Ylipäätään olen viime aikoina miettinyt, että olenko liiankin kärkevä ja tyly töissäkin, kun en vieraitten puolituttujen kanssa jaksa lässyttää, käännyttää, esitellä omaa kantaani ja vielä jopa nuoleskellakin vastapuolta, kuten niin monet tekevät. Lähden paltsuistakin, kun olen sanottavani sanonut, ei siinä tarvitse musta enempää lässyttää mitä nyt sitten niitten tiettyjen kivojen ihnmisten kanssa. Mutta sitten olen miettinyt, että ehkä mua ei olekaan palkattu lässyttämään ja nuoleskelemaan vaan hoitamaan hommani ja olemaan oman alani asiantuntija ja onneksi mulla on ollut tässä hengenheimolainen, joka nyt ikävä kyllä vaihtaa duunia osittain siksi, kun ei halua nuoleskella tai jaksaa lässyttää...siis toki ystävällinen pitää olla, mutta ei sen enempää. Mutta ikävä kyllä tuo lässytys ja nuoleskelu meidän vanhassa yrityksessä näyttää usein johtavan etenemiseen, että se nyt joskus sylettää. Mutta jokainen kai elää vain oman itsensä ja oman käytöksensä kanssa.
No se "ikävistä" jutuista ja takaisin matkusteluaiheisiin, nyt tuli Vilnan heinäkuun reissulle hotlakin varattua ja kiva sellainen! Yritin kysellä yhdeltä Liettuassa asuvalta (miespuoliselta) tutultani, että mitä sieltä kannattaisi tuoda ja katsastaa ja vastaus oli että kenkiä, kenkiä ja kenkiä...uskotaan uskotaan ja piirretään myös J:n ja lasten ja matkakaverin miehen ja lapsen jaloista paperimallit ja todellkin raahataan niitä kenkiä siltä, kun kerran noin kehotetaan! Nään jo itseni ja matkakaverin pienessä hiprakassa kenkäkaupassa rohmuamassa ; )
Wappukin oli ja meni ja se yksi extravapaapäivä tuntui jotenkin erityisen hyvältä. Nyt vain oottelen että saisin äitienpäivälahjaksi 5m3 soraa ja pääsisin sitä lykkimään...mitenkään ei tuntunut pahalta kun miespuolinen työkaveri katasti vaimolleen dayspa-lahjakorttia, kyllähän siitä sorasta nyt riittää iloa ainakin pidemmäksi aikaa, heh ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti