Bonjour!

Terveisiä Ranskan reissulta! Paljoa tuota bonjourta enempää en lähtiessä osannut enkä matkalla oppinut, mutta ei se haittaa ollenkaan ; ) Jostain oppaasta olin lukenut, että astuttaessa kauppaan, ravintolaan tms. tulee koko Ranskaa taitamattoman seurueen reippaasti huikata yhteen ääneen Bonjour! ja hymyillä leveästi päälle ja tuo kikka kolmonen tepsi kuin tepsikin.

Kello 5.30 pe 12. kesäkuuta kaksi lapsosta hyppäsi tikkana sängystä ja veti suunnilleen samantien reput selkään. Minä ja J sitten raahauduttiin autoon lähes tulitikut silmissä ja matka lentokentälle sai alkaa. Hieman tuossa vaiheessa mietitytti, että josko Finskin suorat, myöhemmin aamulla lähtevät lennot olisivat olleet hintansa arvoiset, mutta eiköhän se 500 juuron säästö kannattanut kuitenkin tehdä. Lennettiin siis ensin Air Berlinillä Dusseldorffiin, jossa jouduimme odottelemaan yli pari tuntia ja se kävi vähän lasten hermoille...lisäksi Dusseldorffin kentällä oli sikaflunssa-varoituksia tavallista enemmmän, kun juuri siellä oli kai tartunnan saaneita lapsia ollut koulut täynnänsä, no toki sitten juuri Dusseldorffissa. Vihdoin hypättiin Air Berlinin lennolle kohti Nizzaa ja koska kyseessä oli se "pahamaineinen" Airbus, josta olin "vähän" kauhuissani, nousu oli aika kuoppainen. Vieressä istuvaa saksalaissetää mun hermoilu vähän huvitti ja se vähän rauhoitti. Lento meni nopsasti ja sitten suikkasimme (=raahasimme itsemme ja 4 x matkalaukut + 4 kertaa reput täpöytäydellä lentokenttäbussille 2. terminaaliin) Europcarin pisteeseen vuokra-autoa noutamaan. Tsiisus että se kesti, mutta vihdoin ja viimein löytyi se poloinen Panda. Hetken tutkiskelun jälkeen J huomasi melkoiset kolhut takasivulla ja eikun uudestaaan jonottamaan ja kertomaan "iloiselle" tädille, että juuri me emme tuota kolhua ole sitten aikaansaaneet. Tällä välillä tungin meidän laukut jollain ihmeen konstilla Panda-poloiseen ja kaaduinkin parkkiksella kaikkien laukkujen päälle niin, että hame helmahti korviin. Viereisessä autossa ilo oli melkoinen ; ) Sitten J tuli takaisin ja huomasi, ettei ilmastointia ollut/se ei toiminut ja eikun jonoon takaisin. Ja vähän ajan päästä vielä "iloisempi" täti tuli kertomaan, mistä nappi löytyi kuin löytyikin. Navigaattori päälle naps ja suunta kohti Fayencen maaseutua, 4o km Cannesista pohjoiseen. Ajattelimme heti viksuna välttää tietullit ja matka kestikin pienen harhailun jälkeen toista tuntia, mutta kun saavuimme perille, ilo oli suuri, koska "majapaikka" oli hieno! Puolet apartomentoksista oli 2-kerroksisisia pastellisävyisiä erillistaloja omine uima-altaineen (kateellinen huokaus) ja puolet aluessta kaksi kerroksista rivarinpätkää samoissa pastellinsävyisissä kivitaloissa kera yhteisen hienon puulin. Ravintolapalveluja oli tarjolla halukkaille, mutta apartomentosten keittiöt olivat kyllä hyvin varusteltuja. Meidän asunto oli 2-kerroksinen, yläkerrassa oli kylppäri, vessa ja kaksi makkaria ja ala-kerrassa olkkari, keittiö, vessa ja pieni piha ja terassi aamu-aurinkoon. Kipaisimme vielä nopeasti perjantai-illan kunniaksi kauppaan ja väsyneinä, mutta onnellisina havaitsimme lämpötilan illallakin ylittävän reippasti 20 astetta...

La 13. päivä lähdimme lapsien mangunnan tuloksena yhteisaltaalle 10 tienoilla ja totesimme, että sen vesi olikin näin kesäkuun aamuna vielä melkoisen kylmää. Siis pikku-P ei kylmyydestä mitään välittänyt, mutta T alkoi hajota, sille kun uiminen on aivan oleellinen osa lomaa. Pari tuntia poolailimme ja sitten hyppäsimme Pandaan suuntana Frejuksen kaupunki n. 30 kilometrin päässä. Motaria ei Frejukseen (Fayencesta alas lounaaseen) mennyt ja pari kymmenen serpentiinitiekilsan jälkeen P ykäsi Pandan takapenkille! Huomasin olevani huono äiti; mukana ei ollut paperia saatika varavaatetta, vettä edes sentään oli. Onneksi Tommilla oli vähän pidempi T-paita, josta tehtiin P:lle mekko ; ) Frejus oli ihan kiva pikkukaupunki, jossa oli mm. ihana vaatekauppa ja taivaallista kotitekoista jätskiä. Vaatekaupan olisi tyhjentänyt, jollei hinnat olisi olleet niin pilvissä ja jollie myyjä olisi niin mielistelevästi halunnut ääneen vakuutella, että olisi kyllä luullut mulle mahtuvat pienmmän kokoiset housut ; ( Takaisintulomatkalla käytiin (=siis arkajalat minä ja T jäimme rannalle) yleisellä uimarannalla uimassa ja sitten serpentiiniteitä kohtia Fayencea. Autoa parkitessa T bongasi "vuohipeurat" aitauksesta ja syötti niitä niiiiiin eläinrakkaana. Siis oikeasti nuo otukset näyttivät hirviltä, mutta niillä oli antiloopin sarvet...

Su 14.6 oli P:n kauan odotettu nimpparipäivä, jota ei oltu muistettu perheen parissa juhlia kertaakaan sitten P:n syntymän, että josko nyt...P kyllä tämän epäkohdan tiedosti, mutta kesti sen kuin nainen. Panda-poloisen kyytiin ja kohti Fayencen pientä kyläkeskustaa. Kylä oli idyllinen, mitään typerää rihkamaa ei ollut lainkaan myynnissä, vaan lähinnä käsityönä tehtyä sisustuskamaa tms. Patonkia haettiin kaupasta ja mussutettiin Limoncello- ja smurffinmakuista kotijäätelöä, maiskis. Fayencesta matkattiin kohti lähikylää, Seillansia. Siellä lapset söivät hyvää biffiä ja me syötiin jämät, kun ei muka ollut nälkä siinä kuumuudessa...kaupunkin oli Fayencen lailla tosi idyllinen ja kaunis. Sieltä sitten ajoimme vielä kolmanteen pikkukylään Callianiin, jossa käväisimme ihan sattumalta lasten kirpparilla. Ihmiset olivat hurjan ystävällisiä, eikä meidän ranskan taitamattomuus aiheuttanut minkäänlaista hämmästystä tai eripuraa, päinvastoin...leipäkauppiaskin yritti opettaa mulle numeroita ranskaksi, mutta sori vaan, en muista niitä vieläkään oikein hyvin. Sitten ajoimme hotellille uimaan. Vaikka aurinko oli mennyt pilveen, lämmintä silti riitti. Ikäväkseni huomasin kärsiväni aurinkoihottumasta käsivarsissa ja nilkoissa...se on kyllä oma vika, yli 10v. sitten kärtsäsin nuo kohdat pahasti, eikä niihin aurinko ole oikein hyvin sen jälkeen tarttunut, mutta että nyt niihin nousi kyllä vähemmän kivoja paukamia...Iltasella sain muuten kasasta ranskalaisia sisustuslehti ihan liian kivoja sisustusideoita mun vanhempien mökin tuunaamiseen, ja tekstarit pikkusiskon kanssa alkoivat aiheesta lentää. Mutta kun en edes oikein tykkää viettää aikaa tuolla mökillä...mutta tuunata ranskalaistyyliin olisi silti kiva, hieman ristiriitaista, eikö?

Ma 15.6 suuntasimme heti aamusta St. Tropeziin serpentiiniteitä. Ylläri pylläri kohtasimme reissun ensimmäisen ranskalaisen autoruuhkaan ja J halusi jo kääntyä jossain vaiheessa takaisinkin. Sinnikkäästi kuitenkin jonottelimme tsekkaamaan paikkaa. Kaupunki oli hienostuneen oloinen rantakaupunkin ja hintataso oli selkeästi aiempia paikkoja kalliimpi, toki myös rantaboulevardi oli Louis Vuittonia tms. täynnä. Takaisintulomatka meni paljon joutuisammin ja takaisintullessa hieman tuulettelimme J:n kanssa kinaten ajatuksia lomanvietosta ja elämästä ylipäätään...takapenkillä laulu kuitenkin raikui...tunnelma koheni etupenkilläkin, kun takaisintullessa pistäydyimme kivaan kauppakeskukseen, josta rohmusimme lastenvaatteita. P:lle haettiin lähimarketista "Mikki-kakku", siis sellainen moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä -kakku, mutta olihan se upea. Uimassakin kai ehdittiin puulillä vielä käydä ja aurinkoihottumaa nostattamassa. Näppylät tosiaan tuntuivat oikein kohoavan, kun ne saivat aurinkoa, ei hyvä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt älytä jo suosiolla siirtyä lasten aurinkovoidevahvuuksille.

Ti 16.6 lähdettin reteesti maksullista motari kohti Cannesia. Cannessisa oli parkissa aivan upeita paatteja, mutta muuten itse kaupunki tuotti jonkinasteisen pettymyksen, odotukset sen suhteen olivat olleet ylimitoitetut. Hotlalle palattiin uimaan hyvissä ajoin ja koska en Cannesissa ollut muistanut rasvata kasvoja aurinkorasvalla alkoi pientä kihelmöintiä olla mm. otsassa tuntua. Ahneena jatkoin kuitenkin kärtäystä ja illalla sitten olikin jo tuskaset paikat, otsa ja poskipäät olivat palaneen ; ( Että en siis koskaan opi, että etelässä pannaan etelän kertoimet, kun aurinko porottaa kuumasti...Positiivista siinä illassa oli, että J opetti Pihlan uimaan ja jo vähän sukeltamaankin! Marketista ostettu shampanja ja kotiapteekista raahattu Bepanthen hieman lievitti kärtsäysoireita.

Ke 17.7 pidettiin lepopäivä reissaamisesta ja yllätys yllätys lapset olivat "totutusta" päivärytmistä vähän kärttyisiä. Itse aloin päästä J:n sairaalatrillerin makuun. Aurinkoa kun piti hullun saada, niin grillasin itseäni hieman auringossa, kun J ja lapset uivat, uivat ja uivat. Aurinkorasva kirveli aina tovin levityksen jälkeen kasvoilla, vaikka Bepanthen oli edellisiltana oloa lievittänytkin. Vähäkertoimet Pizbuinit lensivät kyllä nurkkaan ja tilalle tuli lasten 30 ja risat ja aurinkoihottumakin edes vähän talttui.

To 18.6 hypättiin Pandaan ja huristeltiin motaria aina Mentoniin asti (Nizzasta n. 25 km itään), jota oli sitruunakaupungiksi tituleerattu. Kaupunki oli ihastuttuva, mutta lapset eivät innostuneet, koska kaupungissa oli todella lämmintä. Lähes tyhjensin yhden eco-puuvillaa myyvän liikeen, ostin mm. pari kesälaukkua. T alkoi olla todella nälkäinen ja meninmme Le Mc:iin. Tähän kaupunkiin ihastuin kovasti ja suosittelen sitä lämpimästi! Helmikuussa siellä kait vietetään jotain isoa sitruunajuhlaa. Kuulostaa vähän koomiselta, mutta ovat kai isommanluokan asialliset juhlat. Tuolla sitruunatkin menestyvät erityisen suotuisan ilmaston vuoksi. Hyppäsimme Pandaan ja suuntasimme kohti Monte Carloa. Lapset nukkuivat takapenkillä sen verran sikeästi, ettemme raaskineet repiä niitä kaupunkikierrokselle vaan tutustuimme paikkaan autosta käsin. Ja tutustuimmekin kunnolla, koska navigaattori meni sekaisin lukuisista keskustan tietöistä ja tunneleista johtuen ; ) Jatkoimme matkaa kohti Nizzaa ja pysähdyimme Ezessä jätskeillä ja hattuostoksilla. Nizzassa oli ison kaupungin meininkiä, mutta ei se niin hieno paikka ollut kuin olin ajatellut/toivonut...Kävelykatu ja rantakatu olivat näkemisen arvoiset. Hotlaan saavuimmekin vasta iltamyöhään.

Pe 19.6 koitti sitten jussi-aatto. Muuten sitä ei olisi muistanutkaan, mutta "onneksi" J:n isoveljet soittelivat parit kännipuhelut mökin saunan lauteilta muistutukseksi. Tämä aatto pidetiin myös vapaapäivänä, jollei nyt market-matkoja lasketa. Ilta oli kertakaikkisen hieno ja lämmin ja se tulikin vietettyä altaalla tiiviisti. Myöhemmin sain kuulla, että kyllä Ranskassakin jussia vietetään, mutta sinä perinteisenä kesäkuun 24.päivänä...Saunakaljan ja makkaran sijasta siemailin taas marketista raahattua shampanjaa ja kirsikoita ja olo oli onnellinen. Telkusta tuli ranskalaisen höpötyksen lisäksi saksankielinen hotelli Babylon, joka kelpasi ihan mainiosti jussi-illan ratoksi.

La 20.6 nukuttiin vähän pidempään ja suunnattiin autolla Grassen kautta Antibesiin, vaikka säätiedotus lupasi ukkosta ja sadetta. Antibes oli ihana kaupunki, jotenkin seesteinen ja jotakin sieltäkin tuli shopattua, nyt vaan en muista että mitä...eikun ainakin istuintyynyt ulkotuoleihin. Sadetta ei tullut ja muutamien harharetkien jälkeen suuntasimme kohti vesipuistoa, jossa oli kuuuuuma! Vesi kuitenkin viileni ja huolimatta ranskan koulujen loman alkamisesta juuri tänä samaisena päivänä ruuhka vesipuistossakin oli ihan maltillinen. Väsyneinä mutta onnellisina saavuimme kämpille, emmekä raatsineet enää mennä hotlalle saapunutta hääseuruetta häiritsemään iltauinnilla, vaikka mieli olisi tehnyt, koska seuraavana päivänä olisi edessä lähtö takaisin Suomeen. Illalla armotonta pakkausta ja ihmettelyä miten paljon tavaraa mun haaviin olikaan tarttunut,,,iiiks oli siinä tunkemista.

Su 21.6 1 lentopelkoinen ja kolme muuta hyppäsivät viimeistä kertaa Pandaan ja antoivat kulkukisulle "viimeisen aterian" ja suuntasivat kohti Nizzan lentokenttää. Koko päivä menikin matkustaessa, ensin Air Balticilla Riikaan ja sieltä vielä Helsinkiin. Lennot sujuivat kyllä tosi jouheasti tällä kertaa melko lyhyine vaihtoineen, mutta kotiin saavuimme kympin aikaan. Ja sitten seuraavana päivänä töihin, P päivikseen ja T soffalla loikoilemaan. "Vähän" kävi kateeksi. Ja töissä toki hel...valloillaan. No nyt on töissä kärvisteltävä vielä lähes 4 viikkoa ennen uuden loman alkua. Mutta lomamuisto on lämpöinen vielä hyvän aikaa ; ) Kuvia laittelen vähän myöhemmin tällä viikolla.