Oon aivan voimaton tämän inhottavan lentsun kanssa, reilun viikon kärsimyksen jälkeen yhä kolottaa nenää, kurkkua, ikeniä ja päätä ja viluttaa ja viluttaa...Ehkä tää siksi tuntuu niin inhottavalta, kun tosi harvoin flunssaa poden. Viime viikon ajan tuo oma ulosantikin oli aivan kauhia, pakko oli päivisin ehostaa itseään vähän pirteämmän näköiseksi, vaikken muuten nyt arkisin kovin tarkka olekaan. Mutta nyt siis alkaisi niin sanotusti riittää ; ) Viime viikkokin oli tietty tosi hektinen harrastus-, koulu- ja yksityisine pikkujouluineen. Ehkä oli parempikin, ettei pystynyt jämähtämään sinne soffan uumeniin. Toki olin älykkäästi n. kk sitten J:lle selittänyt, että "flunssa on normaali olotila, jota pitää sietää ja kipeä on vasta, jos on kuumetta..." No paha saa aina palkkansa tai jotain, olen nimittäin ollut tosi kipeä, vaikkei kuumetta ole ollutkaan. Yöt ovat todellakin valuneet kohti aamua yskiessä. Vatsalihaksethan siinä ovat töihin joutuneet, josta tästä nyt on pakko jotain positiivista irti repiä.
Pikku-P on kyllä omalla pirteällä olemuksellaan piristänyt kummasti, se kun on niin tavattoman innostunut talvilajeista: luistelusta, hiihdosta ja mäenlaskusta. Tänäänkin satoi lunta isoina hiutaleina vaakatasossa ja tuo yksi tamppasi meidän pihan ylämäkeä ihan into piukkana ja lumisateen yltyessä yhä piti päästä iskän kanssa luistelemaan!
Olen viritellyt alakerran khh:een joulupukin tilan, jossa paketoin lahjoja pesukoneen ja kuivausrummun päällä. Jossain vaiheessa sain kuin sainkin vihdoin inspiksen ja siivosin khh:n siihen malliin, että J voisi siellä inspiksen saatuaan iskeä laattaa lattiaan. Toisaalta olen aina tykännyt kovastikin paketoimisesta, mutta että eihän sitä kukaan haluaisi noin montaa pakettia kääriä...olen ratkaissut ongelman siten, että piipahdan "pajaan" aina silloin tällöin ja kääräsen samalla kertaa pakettiin aina muutaman lahjan kerrallaan. T haluaa lahjaksi nyt vain sen pupun, johon olen nyt luvannut suostua, mutta se tarkoittaa sitä, että T:n osalta lahjasäkki ammottaa lähes tyhjyyttään. Toki siellä nyt paketteja on, mutta räikeässä epäsuhteessahan ne ovat. Ja vaikka 11-v. hyvin ymmärtää, että pupu häkkeineen ja tykötarpeineen tulee ihan yhtä kalliiksi kuin P:n "krääsä", niin silti T on kuitenkin vielä pieni poika, jonka naaman pelkään valahtavan jouluaattona. Haluan ostaa pupun vasta joulun jälkeen, jottei sen tarvitse lähteä mukaan joulutourneelle palelemaan ja sukuloimaan ihmistungokseen, vaan se saa rauhassa totutella uuteen kotiinsa ja meihin neljään ihmiseen näin aluksi. Kyllä tulee hassua olemaan, kun tuollainen pupuvauva meille tulee. T on kuitenkin halunnut sitä jo kauan ja nyt mietin, että kai se on nyt otettava, jotta T vielä ehtii sen elinajan meillä kotona ylipäätään asua ; )
Niin järkky tunku on noihin meidän lähiostareihin ollut, että mistään lamajoulusta on kyllä vaikea puhua, vaikka tiedänkin joillakin aiempaa tiukempaa varmasti olevan. Onneksi löysin Pikku-P:n toiveet Rihma-kaupasta tosi kätevästi, tällä kertaa pisteet Ässälle. Tavarataloista ei mistään löytynyt yhtä kattavaa kokoelmaa. Täytyy vaan nyt alkaa uudestaan metsästää lentsun syövereihin kadonnutta joulumieltä vaikka glögin avulla ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti