tiistai 29. kesäkuuta 2010

Mihin hävisi kesäkuu










Siis oikeesti, mihin se kesäkuukin taas vilahti, jokaisesta kesäkuukaudestahan pitää nauttia ihan kympillä ja nyt se eka on jo mennyt, iiks ahdistaa ja puristaa. Tulihan sitä käytyä taasen Ranskanmaalla tulviin tutustumassa ja virkistäydyttyä, mutta silti olen ollut iltasella kotona tosi tosi "hyväntuulinen". No totuus kai on se, että ei reilun viikon lomalla vielä tutkijoidenkaan mukaan liikaa rentoutumaan pääse, joten uutta heinäkuun lomasta tässä ootellessa pistää siis lujille.

Mutta mitäs Ranskassa...perille pääsy sujui lähes ongelmitta 12. kesäkuuta lauantaina. Vähän etukäteen jänskätin lentoyhtiön lakkoa, joka sitten peruuntui. Tuleva lento jostain syystä hermostutti niin, että se nalkutus ja vouhkaus mun osalta päättyi vasta lentokoneessa nautittuun GT:iin...no hyvä, että edes siihen. Seuraavalla kerralla J varmaan juottaa mulle GT:t jo lähtöpäivän aamupalalla, että saadaan rouva säyseämmäksi ; )
Eka viikoksi varaaamamme erillistalo oli kyllä odotusten mukainen uima-altaineen. Lauantaina tultiin kuitenkin lopulta niin myöhään perille Fayence nimiseen pikkukylään, että marketit olivat jo kiinni. J ja T lähtivät miehinä metsästysretkelle ja saivat kuin saivatkin saaliikseen hyviä pitsoja ja ylläri ylläri viiniä ja olutta tms. Ja kun muisti palaili pätkittäin, ettei kaupat olleet auki sunnuntaisinkaan, Telepizza sai meistä vakioasiakkaat...ja sitten vielä joku J:n kaveri kyseli, että missä ihanissa paikallisissa paikoissa kävimme iltaisin syömässä...noooh käytiinhän me Le Macissäkin..
Aika pian selvisi, että säät eivät ole viime vuoden reissun tavoin helteisiä ja siinä olikin mulla, toki ainoastaan lähinnä mulla, sulattelemista. Tyypillinen päivän sää oli siis se että pari tuntia aurinkoa ja sitten taivas mustaan pilveen tai sadetta...eipähän tullut tällä kertaa itseään liikaa auringossa kärsättyä, jos nyt haluaisi sitä positiivisesti ajatella. Alkulomasta pyörimme lähikaupungeissa ja maanantaina mm. siinä tiistain tulvissa riutuneessa Draguignanissa, jossa siis tulviin hukkuikin ihmisiä. Tulvatiistaina me oltiin reissussa Provencen pääkaupungissa Aix en Provencessa ja voi kun sitä vettä tuli siellä motarilla aivan törkeesti, ihmiset ajelivat hätävilkuilla ja huomiovaloilla meitä arkoja suomalaisia lukuunottamati...hengissä siitäkin selvittiin ja kiitettiin onneamme, ettei tietulleista säästääksemme oltu lähdetty reissuun pitkin motarin ulkopuolisia pikkuteitä. Siinä sateessa oli kyllä vitsit vähän vähissä, eikä lähipäivien Meteo juuri parempaa luvannut. Kyllä sää siitä sitten parani loppureissua kohden (toki) ja loppuviikosta nähtiin jo aurinkoakin enemmän, ei kuitenkaan liiaksi, sen voin luvata. J ja pikku-P urheasti uivat kylmässä uima-altaassamme, T:llä meni rohkeutta kerätessä useampia päiviä ja mä uskaltauduin uimaan sen yhden kerran ; )
Antibes osoittautui yhtä idylliseksi paikaksi kuin viimeksikin ja sen reissun ja suomlaisten vieraitten (!) jälkeen alkoikin se eka lomaviikko olla pulkassa ja alkoi tavaroitten pakkaus Seatiin ja eikun nokka kohti Italian rajaa ja vielä Ranskan puolella olevaa Ezen kylää Nizzan ja Mentonin kautta, jossa siis yövyttiin pari yötä ennen kotiin lähtöä.
Sunnuntaina ajeltiin Italian rajan yli ja pysähdyttiin ensimmäiseen matkan varrella olevaan kaupunkiin, Ventimigliaan, jossa sattui olemaan Italian eri maakuntia esittelevä suuren suuri paraati juuri tuolloin ja sitähän sitten jäätiin pällistelemään kera italialaisen niin järkyn hyvän jäätelön. Vika päivänä oltiin aurinkoisessa Monacossa ennen pikaista Nizzassa piipahtamista ennen koneen lähtöä. Ostoksia tuli kyllä tän reissun aikana tehtyä melkoisesti ja Visa-laskun loppusummaa en edes halua laskea etukäteen, mutta tuo tuhlailu saa mennä noiden sadekelien piikkiin, pitäähän sitä nyt jostain iloa repiä...
Ja niitä ranskis-sisustuslehtiä tuli ostettua kyllä ihan melkoisesti ja osa tuli mukana Suomeenkin. Shampis ei tällä kertaa oikein maistunut niin hyvältä kuin viimeksi, mutta syytetään siitäkin sateita, eikö? All in all kiva reissu, joskin vähän raskas esimurkun kanssa ja ennenkaikkea vaihtelua ja avartavaa. Kyllä näytti nää Suomen peltomaisemat kertakaikkisen tylsiltä Ranskan upean luonnon jälkeen, joka toki voi erityisen hyvin tuolloin sateiden vuoksi ; )

Ei kommentteja: