Jossain lehdessä joskus lähiaikoina olin nähnyt kivan lasten kioskin rakennusohjeen. No eihän sitä lehteä nyt enää löytynyt, mutta kun pikku-P asiasta "muistutti" päädyin luonnostelemaan tuon kioskin itse ja siihen asti menikin ihan hyvin. Ongelmat alkoi vasta siitä, kun päätin, että J:tä en tähän projektiin palkkaa, kyllä nyt nainen selviää yhden pikkukiskan rakentamisesta ihan itsekin.
Jostain käsittämättömästä syystä päädyin hakemaan takapihan puukasasta mahd. paksut pöllit, joista tulisi kulmatolpat, tällöin eivät hälytyskellot vielä soineet. Sitten pyysin J:tä neuvomaan sähkösahan käyttöä ja sitten tuli se mun vuoro ja plääh eihän siitä mitään tullut, öö sahan terä oli varmaan ihan tylsä, eikä oikein pysynyt paikoillaan. No sitten J sahasi mulle parista kohtaa ja päätin siirtyä naulaamishommiin. No eihän se naula uponnut paksun paksun paksuun päätytolppaan ja siihen naulattavaan, yllätys yllätys, paksuun sivurimaan millään. Tässä vaiheessa projektiin oli tuhlaantunut piirrosvaihe mukaan lukien ehkä pari tuntia ja päätin lopettaa tuon ajanhukan ; )
Sunnuntaina J ymmärsi yskän (ja muisti ikävän kellariprojektin) ja ryhtyi apupojaksi. Ohuista rimoista urakka lähtikin ihan uudenlaiseen nousuun, mutta olinpas mä tehnytkin tosi hyvä suunnitelmat...no sitten tosiaan saatiinkin kioski kyhätyksi ja pikku-P sai tavaroita tiskille esille ripeään tahtiin. Sitten aloin itseäni taitavaksi ompelijaksi kovasti ylistäen (ja sahaus- ja naulauspuutteet unohtuen) ommella kattoa, lippaa ja sivuja varten peitettä. Vähän homma jäi kyllä kesken, mutta sujui ah niin paljon sutjakkaammin kuin "muut" hommat. Illalla naapurin lapset olivat käyneet pikku-P:llä ostoksilla kioskilla, mutta kauppoja ei ollut vielä syntynyt, kun yksi ei osannut myydä ja toinen ei älynnyt ostaa ; ) Mutta kovasti huudeltiin perään, että nähdään ja moi moi, joten yritystoiminnan aloittamiselle näytti selkeästi olevan tilausta ja toimintaedellytyksiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti