Kesälomat on lusittu ja mitäs siitä. Mukava, tosin melko työntäyteinen II loma oli, syntyi fengshui-puukatosta ja kellarissa lauloi ja laulaa yhä edelleen naulapyssy. Oikeasti jopa jossain kohtaa tuli mieleen, että toiset perheet oikeasti joutuvat keksimään itselleen loman ajaksi tekemistä...että puolensa kaikessa.
Neljän kympin riisikin on jotenkin kummasti tipotiessään, eikä se näytä pukkaavan päälle, vaikka sitä vähän huhuilisi. Hyvä niin. Lisäksi viime kesänä ihmiset näyttivät musta jotenkin liian täydellisiltä, oli tasaiset rusketukset ja ärsyttävän timmit kropat ja tänä kesänä sitä on jotenkin tullut aivan päinvastaiseen tulokseen, on maksaläikkää, epätasaista rusketusta, pientä lomamassua tms. muuta elämään kuuluvaa. Ihanaa, kukaan kun ei ole täydellinen, eikä pidäkään olla tai vaatia itseltään liikoja.
En mä muuta tällä haavaa vaatisi, mutta Tolixin tuolit on jääneet nyt pahasti kummittelemaan mieleen (www.tolix.fr). Luottokortit on loman jäljiltä tapissa ja rahapussi tyhjä, joten haave saa nyt vähän aikaa, huom. vähän aikaa, odottaa. Voisi tuoleja silti livahtaa Krunikkaan jonkin tylsän työpäivän aikana ihastelemaan. Jospa uudet soffatyynyt ja taulujen viskely seinältä toiselle piristäisi sillä aikaa. Ja se ihana sähköJänis joka iloisesti hyppelee ympäri kämppää, leikkii verhoilla ja rantapallolla. Kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti