Teinikapina tässä talossa ottaa mulla lujille. Kuinkahan monta vuotta tätä vielä jatkuu...ehkä kehityn itsekin tässä prosessissa pitkäpinnaisemmaksi...niin tai näin niin nyt juuri en miltään kantilta näe asiaa positiivisena ; (
Meidän makkari saatiin J:n kanssa nyt maalattua loppuun, eikä se mennyt ihan kuin Strömsössä, hermot nimittäin meinasi vähän mennä puolin ja toisin...ihan suotta tosin, ihan kiva siitä tuli. Maalin värin kanssa en ole sinut, mutta se on nyt mikä se on ja ihan hyvin se näyttää juuri makkaria rauhoittavan. Seuraavaksi haluaisin maalata murkun huoneen ja olemme jopa päässeet väristäkin (kylmä & vaalea pastellisininen) yksimielisyyteen.
Tuossa maalaamisessa on se hyvä puoli, että tulee siivotuksi siinä lopputohinassa kaiken maailman nurkkia, joihin ei normihuitaisupesuilla pääsisikään, vähän niinkuin joulusiivoamiset samassa hötikässä. Ja mähän en perinteisesti ymmärrä tuon joulusiivouksen päälle sitten yhtään. Siivosin kesällä ennen lopputarkastusta niin hirveästi yhden lomaviikon ajan, mutta sillä siivoamisella oli sentään jokin konkreettinen maali. Mun joulutunnelmaa kun ei kohota sen enempää se, onko joka ikinen nurkka putipuhdas, koska siihen tilanteeseen pääseminen on niiiiiiiiiin vaivalloista ja tulos kestää meillä vain hetken.
Ja sitten, J:n kauhuksi, mulla, siis meillä uutta remppaa riittää. Haluan alakertaan uuden hyvin vaalean lattian. Ihan oikeasti vain seinät ja katto olisivat maalauksen tarpeessa ja sekin on jo tarpeeksi iso homma, vaikka olen yrittänyt piipittää, että lattiat voisi vaihtaa samalla iskulla ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti