Pari tonttikäyntiä viisaampana saimme päätettyä mökin paikan ja sen, ettei erillistä saunamökkiä tule. En tunne itseäni kovin fiksuksi selittäessäni, että saunamökin paikka olisi ollut ruma, jos sen olisi siihen optiimille paikalle laittanut. Itse mökin paikkaa hilasimme hieman itäänpäin, jolloin se asettui melkein tontin keskikohtaan. Yhden tonttikerran uhrasimme v. 1971 iskettyjen rajapyykkien etsimiseen x3 eikähän siitä mitään tullut. Maastokartan mukaan olimme täysin hollilla, mutta merkkejä ei vain löytynyt. Ehkä tuolloin (mun syntymävuonna) ei osattu vielä ilman GPS ja muita hilavitkuttimia merkkejä niin tarkasti laittaa. Kun ostimme tontin, vain yksi rajapyykki oli löydettävissä ja jotenkin vaistosin ettei ko. kiinteistönvälittäjä tulisi niitä muita meille koskaan näyttämään. Ehkä joudumme rakennuslupavaiheessa pyytämään Maanmittauslaitosta merkit laittamaan, mutta ei vielä. Hauskinta ehkä näin jälkikäteen oli se, että Maanmittauslaitokselta kukaan ei osannut neuvoa meitä sen suhteen, että miksei heidän meidän rajapyykeistä tarjoamansa koordinaatit istuneet maastokarttaan, ts. ne osoittivat Ruotsiin...aikani googlettamalla selvisi, että kyseessä oli eri koordinaattijärjestelmät, jotka voi helposti netissä muuntaa toisesta toiseen :) Itse mökin valinta on edennyt tai ottanut oikeastaan vähän takapakkia siten, että kävimme ensin yhdellä uudella mökkipaikettitoimittajalla, joka oli ihan jees, tosin vähän hitaanpuoleinen. On se jännä, että toinen toimittaja saa melkein nappia painamalla tarjoukset suollettua ja toisilla siihen menee viikkoja - kaikille ei riitä sekään. Jossain kohtaa päätimme, että yritämme nyt priorisoida sen poikkeuslupahakemuksen failaamiseen ja haemme lupaa 10 x 20 laatikolle suoraan sanoen. Isäni lupautui piirtämään asemapiirroksen, ja kunhan sen saamme käsiimme, kuulemme naapureita ja failaamme luvan sisään. Itse hakemus oli kuitenkin semivaativa, mutta saimme omasta mielestämme kivasti asiat esitettyä - uskon, että olemme tässä asiassa asteen keskivertoveikkoa parempia, koska tämä jollain tavalla liippaa omaa koulutustani. Tää oivallus poikkeuslupahakemukseen keskittymisestä olisi ehkä voinut tulla jo kuukausia aiemmin, mut jos nyt en lähtisi jälkiviisastelemaan tässä kohtaan, ei se mitään auta. Jossain välissä otimme mukaan leikkiin taas uuden mökkitoimittajan, jonka luona päädyimme pyytämään tarjousta hänen toisen asiakkaansa suunnitelman pohjalta :) Se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska mikään mökkimalli ei meitä miellyttänyt tyyliltään, eikä pohjaratkaisultaan. Nyt meillä on tasaisesti hirsi- ja puutalovaihtoehtoja, tosin osasta puuttuu vielä tarjous. Yhdellä mökkireissulla törmäsin kyykäärmeeseenkin kiljuen ja hyppien kuin joku blondi...on siinäkin vanha partiolainen...en ole ilmeisesti tottunut näkemään kyitä, joiden sahalaidan olemassaolosta ei ole todellakaan epäselvyyttä...punkkejahan olemme myös metsästäneet melkoisesti, tosin punkkikarkoite tuntuu jonkin verran auttavan. Ja yleensähän se punkinpurema alkaa kyllä aika alkuvaiheessa kutiamaan ja ärsyttämään ja siten se tulee nyppäistyksi pois aika alkuvaiheessa, mikä lienee hyvä asia uhkaavan borrelioosiatartunnan osalta. Mut joo, eipähän noista eroon pääse ja nythän ollaan visiteerattu tonttia kuitenkin aina kerrallaan muutaman tunti versus sitten se, että vietämme omalla mökillä paljonkin aikaa. No, nyt on vähän myöhäistä murehtia noita - ylipäätään luonnossa on elävää elämää, ja sen kanssa on osattava mökkiläisen elää.
Pari tonttikäyntiä viisaampana saimme päätettyä mökin paikan ja sen, ettei erillistä saunamökkiä tule. En tunne itseäni kovin fiksuksi selittäessäni, että saunamökin paikka olisi ollut ruma, jos sen olisi siihen optiimille paikalle laittanut. Itse mökin paikkaa hilasimme hieman itäänpäin, jolloin se asettui melkein tontin keskikohtaan. Yhden tonttikerran uhrasimme v. 1971 iskettyjen rajapyykkien etsimiseen x3 eikähän siitä mitään tullut. Maastokartan mukaan olimme täysin hollilla, mutta merkkejä ei vain löytynyt. Ehkä tuolloin (mun syntymävuonna) ei osattu vielä ilman GPS ja muita hilavitkuttimia merkkejä niin tarkasti laittaa. Kun ostimme tontin, vain yksi rajapyykki oli löydettävissä ja jotenkin vaistosin ettei ko. kiinteistönvälittäjä tulisi niitä muita meille koskaan näyttämään. Ehkä joudumme rakennuslupavaiheessa pyytämään Maanmittauslaitosta merkit laittamaan, mutta ei vielä. Hauskinta ehkä näin jälkikäteen oli se, että Maanmittauslaitokselta kukaan ei osannut neuvoa meitä sen suhteen, että miksei heidän meidän rajapyykeistä tarjoamansa koordinaatit istuneet maastokarttaan, ts. ne osoittivat Ruotsiin...aikani googlettamalla selvisi, että kyseessä oli eri koordinaattijärjestelmät, jotka voi helposti netissä muuntaa toisesta toiseen :) Itse mökin valinta on edennyt tai ottanut oikeastaan vähän takapakkia siten, että kävimme ensin yhdellä uudella mökkipaikettitoimittajalla, joka oli ihan jees, tosin vähän hitaanpuoleinen. On se jännä, että toinen toimittaja saa melkein nappia painamalla tarjoukset suollettua ja toisilla siihen menee viikkoja - kaikille ei riitä sekään. Jossain kohtaa päätimme, että yritämme nyt priorisoida sen poikkeuslupahakemuksen failaamiseen ja haemme lupaa 10 x 20 laatikolle suoraan sanoen. Isäni lupautui piirtämään asemapiirroksen, ja kunhan sen saamme käsiimme, kuulemme naapureita ja failaamme luvan sisään. Itse hakemus oli kuitenkin semivaativa, mutta saimme omasta mielestämme kivasti asiat esitettyä - uskon, että olemme tässä asiassa asteen keskivertoveikkoa parempia, koska tämä jollain tavalla liippaa omaa koulutustani. Tää oivallus poikkeuslupahakemukseen keskittymisestä olisi ehkä voinut tulla jo kuukausia aiemmin, mut jos nyt en lähtisi jälkiviisastelemaan tässä kohtaan, ei se mitään auta. Jossain välissä otimme mukaan leikkiin taas uuden mökkitoimittajan, jonka luona päädyimme pyytämään tarjousta hänen toisen asiakkaansa suunnitelman pohjalta :) Se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska mikään mökkimalli ei meitä miellyttänyt tyyliltään, eikä pohjaratkaisultaan. Nyt meillä on tasaisesti hirsi- ja puutalovaihtoehtoja, tosin osasta puuttuu vielä tarjous. Yhdellä mökkireissulla törmäsin kyykäärmeeseenkin kiljuen ja hyppien kuin joku blondi...on siinäkin vanha partiolainen...en ole ilmeisesti tottunut näkemään kyitä, joiden sahalaidan olemassaolosta ei ole todellakaan epäselvyyttä...punkkejahan olemme myös metsästäneet melkoisesti, tosin punkkikarkoite tuntuu jonkin verran auttavan. Ja yleensähän se punkinpurema alkaa kyllä aika alkuvaiheessa kutiamaan ja ärsyttämään ja siten se tulee nyppäistyksi pois aika alkuvaiheessa, mikä lienee hyvä asia uhkaavan borrelioosiatartunnan osalta. Mut joo, eipähän noista eroon pääse ja nythän ollaan visiteerattu tonttia kuitenkin aina kerrallaan muutaman tunti versus sitten se, että vietämme omalla mökillä paljonkin aikaa. No, nyt on vähän myöhäistä murehtia noita - ylipäätään luonnossa on elävää elämää, ja sen kanssa on osattava mökkiläisen elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti