Tosiaan tämä päivä tuli vietettyä kotona yhden sairasväänsin kanssa. Kuumetta pukkaa, ja huomenillalla pitäisi suunnata lasten tosi hartaasti odottamalle minilomalle Turkuun. Hassua, että en ole tuosta kuumeesta nyt juurikaan huolissani, "tarjolla" kun olisi ollut ykä- ja vatsatautia. Että jos tämä kuumeeseen jää, niin kiitos siitä. Ylipäätään meidän lapsilla on jostain kumman syystä tosi hyvä vastustuskyky, liekö tuo jotenkin perinnöllistä tai jotain. Oikein sääliksi käy, kun useat tuttavaperhe-raasut saavat myötäelää kaikki mahdolliset tarjolla olevat pöpöt.
Meidän talossa kellari on tällä hetkellä se keskeneräisin (lue sekaisin) paikka. Hiki ja punastus kohosi otsalle, kun poikani viime viikolla ystävällisesti avasi päivällä oven pesukoneen tuojille ja ohjasi heidät vielä pyydettäessä kellariin noutamaan sitä vanhaakin rakkinetta pois, vaikka asia oli sovittu toisin. Eihän siinä mitään, mutta että kun se vanha kone oli vuotavaa sorttia ja kaikenlaisin extrajärjestelyin sijoitettu tulevaan (siis todellakin tulevaan) kodinhoitohuoneeseen betonilattialle kaikenmaailman rojun sekaan. Toki olin vielä uutta konetta odotellessa ja vanhan koneen vesisuihkuilta jo kieltäytyneenä kätevästi kerännyt koneen viereen lattialle aivan karseat kasat likapyykkiä, joiden yli piti pomppia, jotta ylettyisi pyykinpesukoneelle. Ja tosiaan muutoinkin tuo kellari on täyskaaostilassa vielä hetken aikaa. Pakko jonkin sortin sisustusholikkina tunnustaa, että toki tuonne kellariin oli aivan pakko sisustaa oleskelutila kodinhoitohuoneen ja saunatilojen ollessa vielä täysin betonilla. Siitä tuli oikein bueno, mutta meni varmaan viikko, kunnes tila alkoi taas näyttää enemmän varastolta kuin oleskelutilalta ja lisäksi se oli pesutilojen kattokoolinkien sahailujen jäljiltä tosi pölyinen. Mutta että koska tää meidän talonrakentaminen on hitaammanpuoleista, niin mun on aivan pakko sitten sisustaa vaikka lähes betonipintaa, jos ei muuta. Toisaalta on vielä jonkin aikaa hirveän kätevää viedä kaikki extrakamat yläkerrasta kellariin, jos vaikka joku tulee kylään. Sen kun vaan tunkee kamat laatikkoon ja lykkää alas. Mä kun olen aina pitänyt sisustamisesta, vaan en kauheasti siivoamisesta, niin "siivoaminen" on ollut aika helppoa. Ongelmia on tullut vasta sitten, kun joku kylään pistäytynyt on kuitenkin hinkunut nähdä kellaritilojen kehittymisen.
Nyt on ilmeisesti pakko päästää päivällä pariin otteeseen torkkunut ja siten nyt hyvin virkeä 4-v. koneelle hetkeksi pelaamaan Lumikki-peliä ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti