Perjantaita pukkaa

Tänään oli aamulla taas töihin lähtiessä sen verran vilakka keli, että vetäsin päälleni piletakin, joka ei siis ole samaa materiaalia kuin fleece, vaan selkeästi karvaisempaa sellaista. Ei palele, kun sillä suihkii töihin, tosin mikään kovin edustava työtakkihan se ei ole, mutta ei sitä kukaan näe, kun jätän sen autoon töihin tullessani. Osittain tää on henkilökohtaisesti vähän nöyryyttävää, kun edellistä edellisessä työelämässäni aina ihmettelin niitä keski-ikäisiä, fleecessä hiihtäviä työkavereita. Siis ajattelin, että fleece olisi paremminkin kotiasun materiaalia, eikä sillä tultaisi töihin. Mutta niiiiiin ovat ajat muuttuneet ja vilutaipumus lisääntynyt. Tuo piletakki on niin ihana ja meidän T:llä on samasta Stockan alekopasta hankittuna harmaa lasten versio. Tuohon piletakkiin liittyy vielä yksi hauska muisto, kun viime kevään enkunmaikkamme töissä ei tuota pile-nimitystä millään käsittänyt. Siinä käytiin sitten kolmen ihmisen toimesta englanniksi läpi kaikki mahdolliset takkimateriaalit, mutta tämä jenkkitätsykkä ei "pileen" päälle ymmärtänyt. No, se ei ollut tosiaan ainoa termi, jota näiden meidän lukuisten enkunmaikka-hyypiöiden kanssa tuli setvittyä. Esim. maalämpö oli aussi-opelle vaikea nieltävä, mutta se onkin sitten tarinansa erikseen...meillä kun tosiaan lämmitysmuotona oikeasti on tuo maalämpö, niin kuvittelin edes tietäväni sen toimintasysteemin...