Pikku-P on alkanut isoveljen tavoin harrastaa telinejumppaa ja P:n tänään jumpatessa hyppäsin lähiön kaupoilla. Akateemisessa kirjakaupassa saa kyllä ajan kulumaan aina: on harrastekirjaa, kokkailukirjaa, matkakirjaa, pokkarii ja miljuuna ihanaa lehteä. Taaskin tulin tyhjin käsin ulos ihan virkistyneenä ja mietin, että voisiko sitä tämän "väliajan" vaikka paremminkin käyttää, mukamas vaikka venäjän läksyjen tekoon...läksin P:tä hakemaan ja hyppäsin väestönsuojaan vievään hissiin ja tarkkanenäinen kun olen, älysin heti että kanssamatkustaja-äiti oli käynyt Akateemisen hyllyjen sijasta välikaljoilla...että voi kiesus, kyllä sitä on itsellä kai asiat aika hyvin sitten kuitenkin ja voi jatkaa Akateemisessa haahuilua oikein hyvällä omalla tunnolla...
Jos mulla on hieman herkkä hajuaisti, niin oon myös huono pitämään salaisuuksia. J täyttää 40 torstaina ja jotain pientä olen sen varalle suunnitellut. Muistelin kuinka äiti joskus toivoi nuppineuloja joululahjaksi, kun olin pieni ja olin lahjatoivetta kovasti tivannut. Ostin neularasian, paketoin sen joulupaperiin ja rahistelin sitä kuin marakassia äitin korvan juuressa tyyliin "et arvaa mitä saat joululahjaksi"...nooh nyt on vähän samat elkeet. Onneksi J:n perjantaiylläri on itsellekin osittain vielä ylläri, joten en edes kaikkea pysty paljastamaan. Äitiinsä tullut pikku-P:kin oli kuulemma aamulla yrittänyt iskälle vähän vihjailla, mutta olivat yhdessä tuumin tulleet kuitenkin siihen lopputulokseen, että annetaan yllärin säilyä yllärinä ; )
Käväisin muuten eilen katsomassa suht uuden kotimaisen, Haarautuvan rakkauden talon, ja olipas se aika raisu. Siis hyvä, mutta erittäin erittäin tapahtumarikas ja siinä myös huudettiin paljon. Avioeroa tekevä pariskunta huusi toisilleen niiiiiiin järkyttävästi, että mielikseni täytyi todeta, etten ole J:n kanssa millään vielä tuolla tasolle yltänyt, vaikka loppuraksailusta nahinaa tasaisesti tuleekin. Että siinäkin mielessä aika herättelevä tarina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti