Viikonloppuisin vähän ahdistaa, kun pikku-P niiiin innoissaan odottaa maanantaita tulevaksi, itsellä kun ajatukset ovat hyvin toisensuuntaiset...mutta Pihliksen perusteluna on toki ymmärrettävästi maanantai-illan telinevoikkatunti ja päiväkodin lelupäivä ; )
Viikonloppu siis tuli ja meni yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Peruskaurapyykkäyksen ja -siivouksen lisäksi sain kuin sainkin maalatuksi Tommin sängyn vimosen osa, joka aamulla näytti siellä räntäsäteessä hyvin huonosti kuivuvan...Sitten päiväkotitädin sekoilun jälkeen selvisi, että valokuvaus onkin tänä keskiviikkona ja Pihlan koltun kanssa tuli vähän kiire huolimatta siitä, että se oli E-kankaan pussissa seissyt eteisessä jo useampi kuukausia. Aina kun alan ommella, muistan miksi ompelen niin harvoin yhtään mitään. No johtuen toki siitä, että ennenkuin olen saanut osat leikatuksi, hermo on ollut jo mennä. Sen jälkeen kaikki yleensä sujuu kuin rasvattu. Jos joku vain tulis, piirtäis kaavat paperille, tunkisi ne kankaalle ja leikkaisi, niin olisin paljon innostuneempi vaatteiden ompelusta. Yleensä ompelen vain tekstiilejä, ja nyt tiedän taas miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti