Voihan käpy

Nyt on hullutteluista selvitty kohtuullisin tuhlaamisin ja aamuheräämisin. Meinasin kyllä sunnuntainakin herätä seiskalta kaffetta keittelemään, mutta onneksi J ymmärsi vihjata kauppojen toki aukeavan vasta puolilta päivin. Jopa minä suhteellisen skarppi ihminen menin näköjään noiden päivien tiimoilta ihan hulluksi...

Nyt kun päivätyöt ovat omasta tahdostani lyhentyneet 80 %:iin olen suorastaan tarmokas kotonakin. Vielä kun flunssa hillitsee juoksutouhuja, aikaa tuntuu olevan vaikka ja mihin projektiin. Nyt työn alla on Vallilan uuden Käpy-nimisen kankaan metsästys metritavarana, jotta saisin tehtyä esim. pöytäliinan ja vaikka pari lattiatyynyä olkkariin. Kiven alla vai pitäisikö sanoa kävyn alla tuntuu olevan tuo kangas, vaikka se paistattelee usean sisustuslehden sivuilla, käsittämätöntä. Lisäksi ompelukonekin vetelee viimeisiään ja neulakin katkesi, harmi sinänsä. Siksi olenkin innostunut neulomaan pitkää villatakkia, joka syntyykin melko nopealla tahdilla, koska ohje on niin tavattoman helppo tumpeloillekin, so far. Mutta hirväen ihanaa, että nyt jos koskaan voi ihan oikeasti puhua työ- ja siviilielämän balanssista, kyllä se työ aiemmin on ne parhaimmat tunnit saanut, vaan ei siis nyt tällä haavaa...