Eilen startattiin tontille vähän kuuden jälkeen; väsymys otti niskaotteen onneksi vasta iltapäivällä, kun aurinko porotti päin pläsiä tontilla.
Olimme kutsuneet yhden ruoppaus- ja laituriyrittäjän aamupäivästä katsomaan rantaryteikköämme. Kieltämättä pettymys oli jonkinlainen, kun kävi ilmi, että kaislikkomme alla oli kalliota melko pitkällekin matkaa; nyt tosin olemme J:n kanssa totaalisen eri mieltä siitä miten pitkälle :) Tarkkaavaisuutta hieman häiritsi jossain kohtaa se, että yhdet lähinaapureistamme tulivat yllätysvisiitille ja tottakai halusimme samassa hötäkässä haastatella heitä kaikesta mahdollisesta ja tutustua puolin ja toisin, oikein mukavilta ihmisiltä kuin vaikuttivat. Luuriasioiminen ei kyllä koskaan voita kasvokkain tapahtuvaa tapaamista. Kuten P sanoisi, "no mut kuitenkin" laituri sijoittuisi joka tapauksessa melko pitkälle ja nipin napin pysyisimme omalla vesialueellamme. Tonttiimme tosiaan kuuluu myös 2 t neliön vesialue tontin edessä, mikä on sinänsä positiivinen asia, jos niitä nyt haluaa hakea ja miksei haluaisi. Raksaheppu yritti parhaansa mukaan keksiä ratkaisua haasteeseemme, ainoa vaan, että hinta-arviot vilisivät ilmassa alhaalta ylös ja vähän sen yli kovaa vauhtia ja jossain kohtaa meidän oli pakko painaa jarrua ainakin omissa mielissämme. Täytyy hieman mietiskellä, miten ongelman selättäisi, eikä antaisi epätoivolle valtaa tyyliin, että tontille ei pääsisi pahimmassa tapauksessa vesitse eikä maitse ja mökin rakentamisen voisi unohtaa....innostus miettiä esim. mökin seinien siirtelyä metreilllä suuntaan jos toiseen hieman menetti otettaan, kun tuli ns. hieman tärkeämpää mietittävää :) Toisaalta tässä saa potkua hoitaa tuo tierasitteen mukainen tie tontille.
Yritimme myös J:n kanssa miettiä rakennuspaikkaa mökille ja saunamökille ja ehdotukset lentelivät idästä länteen ja takaisin. Aiemmalla visiitillä saavutettu jonkinlainen konsensus oli selkeästi mennyttä. Lähinnä korkojen kanssa tuli ongelmia, rakennusten sijoittamiselle on niiden osalta omat vaatimuksensa emmekä toki muutenkaan halua sijoittaa esim. saunamökkiä turhan alas. Ruoppausyrittäjän ja naapuireiden avustuksella saimme selville, että tontin lounaspuoli oli ainoa järkevä paikka rannan muokkaamiselle, joten saunamökkiä oli pakko suunnata sitä kohti, vaikka se olisi paremmin istunut kaakon puolelle. Haasteena on myös se, että pyhästi ajattelimme ettei puita juurikaan tarvitsisi kaataa ja nyt sitten alkoi tuntua, että ihan puunhalaajiksi emme voi ryhtyä, koska puita on tontilla runsahkosti. Kerta kerralta siellä käydessämme niitä tuntuu olevan aina enemmän ja enemmän....
Nää haasteet on kai vaan selätettävä yksi kerrallaan, kyllähän me näitä ongelmia hieman haistelimme jo tontin ostosreissulla, joskaan kumpikaan meistä ei toivonut niiden toki realisoituvan. Jotenkin yritän toimia töissä ja kotona nykyään siten, että hermostun vasta sitten, kun asiat ovat todella reisillä - sitä ennen en käytä aikaa murehtimiseen ainakaan ylettömiä määriä..enhän...
Kaikkien haasteiden keskellä kävimme saaren kesäravintolassa syömässä hyvät lounaat kera mukavan palvelun, vilkaisimme saaren yleistä uimarantaa, nautimme auringosta ja osallistuimme pikku-P:n järjestämään (niin tyypillistä niin tyypillistä) askartelukilpailuun ruo'oista :), jonka minä ovikoristeellani hävisin ja J ja P tulivat tasoihin siili-installaatiolla ja taiteellisella kyltillä.
Olemme vasta pikku hiljaa tiputellen kertoneet lähipiirille, että mitä on tullut tehtyä....tai siis hankittua. Ihmiset suhtautuvat kovin eri tavoin, ja ainakin jotenkin pelkäämme ihmisten reagointia. Tai sitä, että tämä meidän projekti olisi ns. joltain pois tai aiheuttaisi kateutta, kateus kun on kuitenkin aika inhimillinen piirre, se on tullut vuosien saatossa huomattua, vaikkei tässä todellaakaan mitään ole saatu ilmaiseksi tai mitään lux-mökkiä olla todellaakaan rakentamassa. Ihan perusmökkiä perustuloilla pukkaa...
Poikkeusluvan hakeminen alkaa tuntua kakkunpalalta verrattuna tähän muuhun säätöön...eiköhän siihenkin jokin vaikeuskerroin saada vielä lyötyä, haistelen :)
Eilen startattiin tontille vähän kuuden jälkeen; väsymys otti niskaotteen onneksi vasta iltapäivällä, kun aurinko porotti päin pläsiä tontilla.
Olimme kutsuneet yhden ruoppaus- ja laituriyrittäjän aamupäivästä katsomaan rantaryteikköämme. Kieltämättä pettymys oli jonkinlainen, kun kävi ilmi, että kaislikkomme alla oli kalliota melko pitkällekin matkaa; nyt tosin olemme J:n kanssa totaalisen eri mieltä siitä miten pitkälle :) Tarkkaavaisuutta hieman häiritsi jossain kohtaa se, että yhdet lähinaapureistamme tulivat yllätysvisiitille ja tottakai halusimme samassa hötäkässä haastatella heitä kaikesta mahdollisesta ja tutustua puolin ja toisin, oikein mukavilta ihmisiltä kuin vaikuttivat. Luuriasioiminen ei kyllä koskaan voita kasvokkain tapahtuvaa tapaamista. Kuten P sanoisi, "no mut kuitenkin" laituri sijoittuisi joka tapauksessa melko pitkälle ja nipin napin pysyisimme omalla vesialueellamme. Tonttiimme tosiaan kuuluu myös 2 t neliön vesialue tontin edessä, mikä on sinänsä positiivinen asia, jos niitä nyt haluaa hakea ja miksei haluaisi. Raksaheppu yritti parhaansa mukaan keksiä ratkaisua haasteeseemme, ainoa vaan, että hinta-arviot vilisivät ilmassa alhaalta ylös ja vähän sen yli kovaa vauhtia ja jossain kohtaa meidän oli pakko painaa jarrua ainakin omissa mielissämme. Täytyy hieman mietiskellä, miten ongelman selättäisi, eikä antaisi epätoivolle valtaa tyyliin, että tontille ei pääsisi pahimmassa tapauksessa vesitse eikä maitse ja mökin rakentamisen voisi unohtaa....innostus miettiä esim. mökin seinien siirtelyä metreilllä suuntaan jos toiseen hieman menetti otettaan, kun tuli ns. hieman tärkeämpää mietittävää :) Toisaalta tässä saa potkua hoitaa tuo tierasitteen mukainen tie tontille.
Yritimme myös J:n kanssa miettiä rakennuspaikkaa mökille ja saunamökille ja ehdotukset lentelivät idästä länteen ja takaisin. Aiemmalla visiitillä saavutettu jonkinlainen konsensus oli selkeästi mennyttä. Lähinnä korkojen kanssa tuli ongelmia, rakennusten sijoittamiselle on niiden osalta omat vaatimuksensa emmekä toki muutenkaan halua sijoittaa esim. saunamökkiä turhan alas. Ruoppausyrittäjän ja naapuireiden avustuksella saimme selville, että tontin lounaspuoli oli ainoa järkevä paikka rannan muokkaamiselle, joten saunamökkiä oli pakko suunnata sitä kohti, vaikka se olisi paremmin istunut kaakon puolelle. Haasteena on myös se, että pyhästi ajattelimme ettei puita juurikaan tarvitsisi kaataa ja nyt sitten alkoi tuntua, että ihan puunhalaajiksi emme voi ryhtyä, koska puita on tontilla runsahkosti. Kerta kerralta siellä käydessämme niitä tuntuu olevan aina enemmän ja enemmän....
Nää haasteet on kai vaan selätettävä yksi kerrallaan, kyllähän me näitä ongelmia hieman haistelimme jo tontin ostosreissulla, joskaan kumpikaan meistä ei toivonut niiden toki realisoituvan. Jotenkin yritän toimia töissä ja kotona nykyään siten, että hermostun vasta sitten, kun asiat ovat todella reisillä - sitä ennen en käytä aikaa murehtimiseen ainakaan ylettömiä määriä..enhän...
Kaikkien haasteiden keskellä kävimme saaren kesäravintolassa syömässä hyvät lounaat kera mukavan palvelun, vilkaisimme saaren yleistä uimarantaa, nautimme auringosta ja osallistuimme pikku-P:n järjestämään (niin tyypillistä niin tyypillistä) askartelukilpailuun ruo'oista :), jonka minä ovikoristeellani hävisin ja J ja P tulivat tasoihin siili-installaatiolla ja taiteellisella kyltillä.
Olemme vasta pikku hiljaa tiputellen kertoneet lähipiirille, että mitä on tullut tehtyä....tai siis hankittua. Ihmiset suhtautuvat kovin eri tavoin, ja ainakin jotenkin pelkäämme ihmisten reagointia. Tai sitä, että tämä meidän projekti olisi ns. joltain pois tai aiheuttaisi kateutta, kateus kun on kuitenkin aika inhimillinen piirre, se on tullut vuosien saatossa huomattua, vaikkei tässä todellaakaan mitään ole saatu ilmaiseksi tai mitään lux-mökkiä olla todellaakaan rakentamassa. Ihan perusmökkiä perustuloilla pukkaa...
Poikkeusluvan hakeminen alkaa tuntua kakkunpalalta verrattuna tähän muuhun säätöön...eiköhän siihenkin jokin vaikeuskerroin saada vielä lyötyä, haistelen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti