Yhden tavaratalon Hullut ovat siis ohi, ja melko maltilla meidän perheessä mentiin. Siis saatan olla kyllä eri mieltä sinä päivänä, kun seuraavat luottokorttilaskut ovat täyttä totta! Belgian reissun lisäksi tuli kyllä jonotettua Liettuan reissuunkin tiketit, että eiköhän sitä mukavaa shopattavaa riitä noissakin maissa tai sitten pidetään muuten oikein kivaa laatuaikaa ihanilla terasseilla uudet aurinkolasit päässä.
Hikipisaroita muuten tippui, kun pe vetäisin päälleni Hulluilta ostamani urheiluliivit, kun yli 1 kk jatkuneen lenkkeilyn jälkeen olen jo pro-lenkkeilijä, joka tarvitsee kunnon vehkeet liiveineen. Olin kyllä tietoisesti ottanut S-koon, kun sen speksit näyttivät sopivan ja olivathan ne liivit ennennäkemättömän napakkaa kangasta, mutta voi kiesus kun vetäisin ne päälleni, en siis todellakaan olisi voinut olla ahdistuneemman oloinen! Mieleen tuli se meidän pieni, punainen ja rauhaton vastasyntynyt T kättärillä, joka kapaloon kiedottiin. Siis en tiedä, miten sain ne "vähän" pienet liivit pois, kun olivat tiukkuuden lisäksi vielä sellaiset "kattavan" malliset. Mutta sen siitä saa, jos luulee muka olevansa S-kokoinen. Ei ole kauaa siitäkään "uutisesta", kun joku ulkomainen vaatevalmistaja myönsi vähän huijaavansa naisten vaatteiden kokomerkinnöissä alaspäin. Ja näinhän se menee. Jos löydän jostain hyvin istuvat, omaa normaalikokoa pienemmät housut, niin kyllähän ne on kivempi ostaa ja huijata itseään, että vatsanseutu olisi jotenkin yhdessä yössä kaventunut. Naisen logiikkaa...
Ajatukset ovat kyllä kovasti kesässä, enkä voi olla ajattelematta myös sitä syksyä, jolloin on sitten niiiiiiiiiiiiiiin älyttömän vaikea palata töihin. Viime vuonna tuo tunne ei ollut niin paha, mutta kaksi edellistä kesänloppumista olivat melkein itkun paikka. "Pahimpana" kesänä suunnittelin puolivakavissani perustavani jonninmoisen kaupan rakenteilla olevaan autotalliimme...suunnittelin sille jo nimeäkin ja sitten heräsin, menin kiltisti takaisin päivätöihin ja yritin muistaa, että motivointipäivä yhä edelleen on joka kuun 15.päivä. Mutta ei tuolle tunteelle mitään voi, lähinnä siis vain sen, että yrittää olla murehtimatta sitä etukäteen. Näin vanhemmiten toi on muuten osoittautunut hyväksi elämänohjeeksi muutenkin: jos tietää jotain vähemmän kivaa mahdollisesti olevan joku päivä tulossa, ei kuitenkaan murehdu sitä etukäteen lainkaan. Voihan olla, että pahaa päivää ei sitten jostain syystä tulekaan, vaikka kaikki merkit siihen viittaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti