Ja minne ne eurot oikein menee...no nyt on poloinen Polo Ranskan reissua varten varattu ja siihen liittyvästä vakuutustarjontaviidakosta siis selvitty. Olipa hauska vertailla matkan komponentteja tuttavaperheen kanssa, kun kävi viikonloppuna ilmi, että he ovat myös lähdössä kesäkuussa omatoimireissulle, tosin Sloveniaan. Ja varmasti olisi kiva vertailla kokemuksia myös reissun jälkeen. Matkakuume nyt on iskenyt siihen malliin, että yhden ystävän kanssa on myös alustavasti suunnitteilla viikonloppureissu tms. vastaava heinäkuulle ilman puoliskoja ja lapsia, eli siis A+++ reissu, heh. Vähän olin miettinyt Vilnaa, jonne piti päästä työn puolesta, mutta ei nyt sitten tämän taloudellisen tilanteen puhjettua "tarvitse" siis lähteä. Ystäväni halajaisi Kroatiaan, että josko löydämme yhteisen kohteen jostain puolivälistä tai sitten ihan mustan hevosen, kivaa...Ja sitten vielä jossain vaiheessa kävi mielessä, että josko käväisisi Belgiassakin yhtä ystävää moikkaamassa...mikä jottei jos talous vaan antaa myöden. Tätä matkustamistahan olen kotona perustellut ihan pokkana sillä, että viime vuonna en käynyt kuin Latviassa työreissulla (+pakolliset Virot ja Tukholmat)...vähän ontuva perustelu, kun muu perhe ei käynyt missään, mutta yrittänyttä ei laiteta ; ) Tosin nyt saan olla sen verran lapsenlikkana ja kuskaajana, kun J opiskelee ja raksailee, että että...
Kirpparikeikka edessä ensi la ja uusi pesukone on kyllä laulanut. Sinänsä kiva, että kamat alkavat olla jo lähes koossa, pelkäsin jo että hommailu jää perjantai-iltaan ja sitten lauantaina nukun pommiin tai jotain, kun pitäisi notkua tiskin takana...mutta onneksi siis ei. Olen kova lyömään vetoa, ja J:n kanssa onkin sitovasti vielä lyömättä vetoa siitä, mitä tuo kirpparikeikka tulee tuottamaan. En kyllä tunnusta noita naurettavia ansaintatarkoituksiani tässä. Laihaa tuottoa enemmän pelkään sitä, että palaan kasseineni ja nysseineni takaisin lähtöruutuun. Ehkä yritän dumpata niitä mukaan tulevalle pikkusiskolle tai sen poikaystävälle...jooh ei tule onnistumaan ei.
Kotiin pitäisi hamstrata ihania kauppoihin saapuneita kevätkynttilöitä, mistä tulee hyvä fiilis. Olen bongannut ass-kaupasta edukkaat havin peruspöytäkynttilät, joita ylläri pylläri löytyy myös tosi kivoissa kevätväreissä, jotka jopa kelpaa myös meikäläiselle. Ja siis todellakin alle 2 euroa per. Muista kevättouhuista tilittelinkin tänään jo yhdelle työkaverilleni, nimittäin pensasmagnolian siementen idätyksestä. Tilasin niitä kasvitieteellisestä puutarhasta, hoidin paremmin kuin lapsiani ja mikä onkaan tulos: no ei mikään. Että jos siemenet näin, niin voi lapsipoloisia jotka kohta poloisina Polon kyydissä huristelee. Jotain toki tein magnolian siementen kanssa väärin, mutta kun olin suunnitellut niille pihalla jo paraatipaikankin. Tältä samaiselta työkaveriltani olin saanut ties mitä taimia viime kesänä ja olin ajatellut ilahduttaa häntäkin yhdellä magnolian kukoistavalla taimella, mutta sorge joku toinen kerta sitten. Ehkä nyt vellon tässä itsesäälissäni ja ostan keväämmällä kaupasta magnolian taimen, jonka joku älykkäämpi on siis taimeksi asti saanut kasvatettua ja kärsin siitä sitten asianmukaisen rangaistuksen hinnan muodossa. Blogini otsikon taustakuvani muuten on tämä kiva magnoliapensas.
Kesä ja raksa ne yhteen soppii...ja heti käy esim. ajatus pihakivetyksestä ahdistamaan. Haluaisin pihakivet ja yllätys yllätys ne me laitettaisiin ihan omin pikkukätösin itse, mutta kun tulee järkky aikapula, kun on niin paljon muutakin tärkeämpää sisähommaa, mitkä on saatava valmiiksi. Mutta haluaisin pihan tänä kesänä viimeistään suht koht viimeistelykuntoon kera autotallin, mutta koko ajan pohdin, miten päästä hieman helpommalla, mutta niin että lopputulema on kiva ja kaikkia osapuolia tyydyttävä. Eli tekisi kyllä mieli tilata soraa ja kivituhkaa, jotka voisin minäkin melkein yhteen pekkaan levitellä. Jotkut kauniit reunakivet voisi kuitenkin joka tapauksessa ostaa ja laittaa. Mutta kun se kiveys olisi niin kiva, mutta kun en todellakaan halua ottaa lisää lainaa ja sitä teetättää. No omapahan on valinta, joten turhaan siitä nyt tässä jupisen. Raksailu on täynnä valintoja. Voisihan sen kiveyksen sitten joskus laittaa, jos tulee toisiin aatoksiin ja rahaa taas löytyy. Mutta kun sillä mitä fiksataan joskus -listalla on tällä hetkellä 100 asiaa, ja lähinnä nykyään enää tulistun, kun J alkaa taas sitä "tehdään sitten joskus uudestaan" -jorinaansa. Tää tuleva kesä tulee olemaan meidän 4. raksakesä, että ihan täysipainoista raksakesää sitä ei enää toivottelisi vihamiehellekään tässä tilanteessa, paitsi yhdelle niistä ; )
Onneksi perjantaina on taas se päivä, jolloin työssäkäymisen ultimatum ajatus on kirkkaimmillaan, eli palkkapäivä. Kaverini mies totesi jo iät ajat sitten viisaasti, että töissä käydään vapaa-ajan rahoittamiseksi ja vain siksi ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti