Tällä kertaa ei totuuksia lasten suusta, niin kuin homma yleensä menee. Se ensimmäinen "totuus" läiskähti eilen vasten kasvoja juoksulenkillä. Olen aikas ylpeä, että olen taas elvyttämäisilläni vanhaa ja rakasta harrastustani, juoksemista. No eilen illalla, Tommin kaverisynttäreiden viimeistä edelliset karkkipläjäykset mahassa piti taas lähteä juoksemaan. Juuri ehdin siinä ekan puolen kilsan tienoilla ajatella, että eipä tarvitse tällaisella okt-alueelle paljon pelätä puskissa väijyjiä, vaikka kello olikin jo ties mitä. No eikös kaksi tyttöteiniä kävellyt mua saman tien vastaan ja huutanut mut nähdessään, että "lähe täti himaas kuunteleen iskelmää..." Siis mähän olin suihkinut menemään ihan trendikkäässä tuulipuvussa, mitä nyt pipo oli aika syvällä ja mitä ilmeisemmin liian kireellä. Että kutsukaa vaan rohkeasti tädiksi tästä edes päin, mutta en kyllä tykkää.
No sitten tämä toinen "totuus". Ensin J:lle nalkutin, kun se oli hankkinut mun mielestä liian kalliin navigaattorin. Tarve tälle hankinnalle kyllä oli ajatellen Ranskan reissua, mutta mulle olisi riittänyt halvempikin värkki. No pyysin sitten J:tä syöttämään koneeseen mun työpaikan määränpääksi, että josko saisi taas jotain hyviä reittivinkkejä heti huomiseksi välille Espoon perunperukka - Lintsin tienoo ja tulihan siitä koneesta hyvä vinkki: naisen monotoninen ääni totesi heti kättelyssä, että "käänny takaisin, jos mahdollista...!" Loistavaa, käännyn heti huomenna välittömästi ekasta risteyksestä takaisin himaan, kun kerran kallis älynavigaattori näin neuvoo. Kyllä tuosta loistavasta ajatuksesta nyt kuka tahansa olisi maksanut enemmänkin. Lorvikatarria pukkaa!
Totuuksista Tommin kaverisynttäreihin: 13 poikaa hakkasi itseään täysillä ilmapalloilla, pomppi portaissa ja sohvilla, katseli hetken taikurin esitystä, ahmi sipsejä, lantrasi limuja, tuhosi jätskikakun ja rakenteli paketeista tulleita legohärveleitä. Ja kuten meidän lasten joka juhlan kruunaa se perinteinen raivari, niin toki sokerilaskuhumalan iskiessä ja kavereitten lähtiessä meidän niin iso 10-v. hajosi taas atomeiksi hetkeksi aikaa. Johon pikkusisko pisti paremmaksi ilmoittamalla että tämän viikkoiset HopLop synttärit ei lainkaan enää kiinnosta, kun Tommilla oli kivat niin kotisynttärit. No hienoa, muutama päivä sitten hartaasti arvottiin, että varataanko HL:sta aurinkohuone vai...no kyllä se siitä vielä HopLop riehunnaksi muuttuu, kun loppuviikko lähestyy sanokaa mun sanoneen. Meillähän muuten synttäreitten ylijäämäkarkit laitettiin talteen ja ne kaivetaan naftaliinistä seuraavana karkkipäivänä......ja lisää päiväunia ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti