Yläkerrassa lapset leikkivät kivasti yhdessä ja nauru raikaa...ja viiden minuutin päästä se huuto alkaa...pientä 4-v. on niiiiiiin helppo kiusata. Syynä tällä kertaa se, että toinen ei päästä toista leikkimään omaan huoneeseensa ja syntyy pattitilanne. Olisi sittenkin pitänyt tehdä yläkertaan sellainen yhteinen neutraali vyöhyke oleskelutilaksi. Toisaalta meidän lapset kyllä riitelee keskenään aivan sairaan vähän, vaikka ikäeroa on viisi vuotta ja ehkä juuri siksi. Pienissä ja suurissa ikäeroissa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa.
Ja nyt näille sankareille pitäisi molemmille järjestää synttärikemut, kun synttäreitä vielä vietetään saman viikon aikana. Ja sitä tikalla silmään, joka luulee, että siinähän menee kaksi kärpästä samalla iskulla...no meneehän luojan kiitos sukulaissynttärit samalla keikalla, mitä nyt viime vuonna jokainen heistä halusi tulla meille eri päivänä...ja sitten sitä päivä rukkailtiin ja rukkailtiinkin oikein olan takaa ja todellakin viimeistä kertaa. Tänä vuonna sitten ei rukkailla, jollei satu häät tai hautajaiset samalle päivälle. Anteeksi vaan kaikki, mutta jos ei kummityttöä tai -poikaa pääse kerta vuoteen pariksi tunniksi katsomaan, niin olkoot sitten.
Lapsillehan synttärit on ihan kaamean tärkeät. Olin aivan ällikällä lyöty, kun lasten myötä heräsin tähän kaverisynttärimaailmaan, ne todellakin ovat vuoden spektaakkeli ja niitä tulee suunnitella ja pohtia hartaasti. Pienimmän synttärit ulkoistetaan tänä vuonna Hoploppiin, mutta vanhemman kohdalla kaikki erikoisuudet on jo vähintäänkin kaverisynttäreiden toimesta käyty läpi. Tunnelma kävi meillä "hieman" jäätäväksi J:n kanssa, kun mikään ei saisi maksaa mitään ja hän ei opiskelukiireiden vuoksi ehdi oikein milllään pienimmänkään synttäreihin nähtävästi paikalle. Lasten synttärit ovat kerta vuoteen...että jos eivät sukulaiset vehtaa, niin oma mies sitten. Syksyllä ovat J:n 40-vuotiset ja voi olla, että en ehdi paikalle, naputan kustannuksista, siivoamisista ja spesiaaliohjelmista...kosto on suloinen ; ) Toisaalta sitä ei pitäisi harrastaa, mutta jonkinlaista lepyttelyä tämä "väärä asenne" nyt kyllä vaatii. Vähintäänkin liljapuskan ja anteeksipyynnön ; )
Ranskan reissu tekosyynä pitäisi hommata navigaattori, mullekin digikamera ja mielellään myös miniläppäri, mutta tili ammottaa tällä haavaa tyhjyyttään, no pikkuhiljaa kai. Viikonlopun kirppariseisomisella tuli ansaituksi vain 50 juuroa, ei siinä oikein tuntipalkoille päässyt. Ei paljoa naurattanut kun viereisellä pöydällä myytiin vanhoja korkittomia, puolillaan olevia hajuvesiä ja kuhina kävi, voitteko kuvitella. Toisaalta, meille tulee UFFen auton kerta vuoteen hakemaan kamaa postilaatikolta ja tänä vuonna se ajoittuu nyt kätevästi huomiseen, joten nythän on äärimmäisen helppo survoa myymättä jääneet kamat säkkiin ja laittaa postilaatikon viereen haettavaksi, että kyllä tämä siivoilu siltä osin putkeen menee.
Ajattelin lunastaa itselleni tekemäni lupauksen, että venäjän kurssin loppumisen jälkeen aion opiskella ranskan alkeet. Ajattelin kyllä ensin tehdä sen kirjastosta saatavilla olevien opusten kera, mutta sitten ajattelin hieman tehostaa oppimisprosessia (toivottavasti) ja järkkäseni itselleni huhtikuun lopulle pe-la intensiivikurssin, josta saa toki sitten matskut mukaan ja sitten koko perhe 4-v. mukaanlukien kertaamme alkeet näitten hyvien matskujen pohjalta. Heh heh ja lisää päiväunelmia. Olen viimeaikoina enemmän ja vähemmän ollut oman ajan tarpeessa, joten tulkoon tuo kurssi nyt sitten myös vähän siihen tarpeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti