En tiedä johtuiko tämän päivän kummallisuus tuosta aamun rankasta lumipyrystä, joka koitteli jokaisen ulkonakävelijän tai auton ratissa heiluneen kärsivällisyyttä. Joka tapauksessa sitä tuli omassa mielessä pohdittua työpäivän aikana ihan sataan kertaan, että miksi sitä joskus kouluttautuikaan tiettyyn ammattiin ja erikoistui johonkin tylsään nyanssiin...eikä hyviä vastauksia tullut mieleen millään. Näin lama-aikana tällaiset elämä uusiksi -ajatuskuviot ovat toki tosi älykkäitä. Ehkä tällä on joku liittymänsä siihenkin, että yksi kaverini on tekemässä irtioton Belgian suuntaan puoleksi vuodeksi..mutta saahan sitä itsekin haaveilla, eikö ; )
Viikonloppukyläilyjen jäljiltä talo on jotenkin oudon siisti, ihanaa. Voi kun meillä olisi aina näinkin siistiä. Mutta kun olen itse vähän liian laiska siivoamaan, lapset sotkevat kamalasti ja sata muuta tekosyytä. Siivooja olisi kiva, mutta kun se on J:n mielestä oiva tapa säästää rahaa, siis kun siivoaa itse. Mutta kyllä se siivooja ihana olisi voi kiesus, ehkä sitten seuraavassa elämässä. Äiti töi mulle synttärilahjaksi ihanan ison viherkasvin, josta olin vähän haaveillutkin. Mutta että siitähän sitten dilemma syntyi, kun sille pitäisi saada joku ihana ruukku, joka olisi ihana, muttei kallis eikä painava. Kasvi on muistaakseni fiikus ja sillä tavalla hauskasti tasapaksu, että en ole vielä päättänyt, että minkämallinen ruukku olisi kiva. Mutta kiva sen on oltava. Siis ruukkuostoksille on päästävä vaikkas lantageniin huomenissa.
On kyllä ihanaa, kun on jo maaliskuu, vaikka tuo aamuinen lumipyry ei kovin keväiseltä tuntunutkaan. Poikani kaveria "kuskaileva" mummo kun meillä viimeksi käväisi pihassa, niin kauhisteli, että teillä on paljon ulkohommia tiedossa, kunhan lumet sulavat. En raatsinut sanoa sille, että mitäs näistä vasemmalla kädellä hoituvista ulkohommista, sisätöissähän tässä vielä on rutkasti tekemistä ennen ensi syksylle ajoittuvaa loppurutistusta..siis lopputarkastusta. Voin jo kuvitella mieheni ajatusmallin tuntien kuinka se viikko ennen lopputarkastusta hyörii täällä pitkin öitä ympäriinsä otsalamppu loistaen ja minä juoksen kintereillä hermoilemassa ja nalkuttamassa...maltan tuskin odottaa ; ) Siis voisihan sille lopputarkastukselle anoa jatkoa, mutta kun en siihen suostu. Musta deadlinet nimittäin ovat työ- ja siviilielämässä loistava keksintö! Sitä paitsi nuo ulkohommathan ovat oikeasti kivoja...jos ei nyt muistele sitä kun viime äitienpäivänä seisoin järkyn multakasan päällä ja lapioin ja lapioin ja lapioin sen jälkeen, kun kaivinkonekuski teki oharit, eikä tullut multaa levittelemään. Ja se oli se 2. multakuorma. Sitä edeltävänä vuonna levittelimme nimittäin ensin varmaan 10 sentin korotuksen koko pihaan vanhaa alussavea, joka oli kauhian painavaa. Ja sitä ennen lapioimmekin muuten soraa, mihin liittyy jonninmoinen opetustarina. Soraa meillä oli lapioimassa minä, J ja J:n kaveri, ja minäkin sitten lapioin sitä soraa lähes yhtä paljon kuin miehet ja melkein rehvastelin sitten lapiointia seuraavalla viikolla töissä hierojalle, että nyt on varmaan selkä aivan tohjona, että jos nyt voisit todeta kuinka huono tilanne on, johon hieroja hetken päästä totesi, että olinko tullut ajatelleeksi että tämä ruumilllinen työ varmasti oli hyväksi selälleni ja että nämä toimistorotan aiemmat selkäsäryt johtuivat juuri siitä, kun en ollut liikkunut tarpeeksi tai harrastunut vastaavaa hyötyliikuntaa??? Hetken hävetti, kun ymmärsin yskän, mutta selkä oli kyllä pitkään aika hyvässä kunnossa ; ) toinen juttu mikä autti selkäsärkyihin oli ehdottomasti nuo avaruuspatjat...tai niinhän tuo T mainostaa, että patjoissa on käytetty avaruusteknologiaa. No, aivan sama, patjat ovat joka tapauksessa ihanan kovat ja hyvät selälle. Toki perheen juniori juuri uusien patjojen hankinnan jälkeen harjoitteli nukkumista ilman vaippoja iskän ja äiskän välissä nukkuen...ja voitte arvata kuinka montaa miljoonaa kertaa tuli pissat uusille patjoille, mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee...
Nyt varmaan pitäisi löytää joku uusi ihanan piristävä nettikauppa, jonka sivuille voisi uppoutua katselemaan kaikkea ihanaa keväistä tavaraa...jollainhan tää kirpparille kahden viikon kuluttua lähtevä "aukko" on varmaan täytettävä, jotta kauhun tasapaino säilyisi ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti